1 Meu filho, guarda minhas palavras, conserva contigo meus preceitos. Observa meus mandamentos e viverás.
2 Guarda meus ensinamentos como a pupila de teus olhos.
3 Traze-os ligados aos teus dedos, grava-os em teu coração.
4 Dize à sabedoria: Tu és minha irmã, e chama a inteligência minha amiga,
5 para que elas te guardem da mulher alheia, da estranha que tem palavras lúbricas.
6 Estava eu atrás da janela de minha casa, olhava por entre as grades.
7 Vi entre os imprudentes, entre os jovens, um adolescente incauto:
8 passava ele na rua perto da morada de uma destas mulheres e entrava na casa dela.
9 Era ao anoitecer, na hora em que surge a obscuridade da noite.
10 Eis que uma mulher sai-lhe ao encontro, ornada como uma prostituta e o coração dissimulado.
11 Inquieta e impaciente, seus pés não podem parar em casa;
12 umas vezes na rua, outras na praça, em todos os cantos ela está de emboscada.
13 Abraça o jovem e o beija, e com um semblante descarado diz-lhe:
14 Tinha que oferecer sacrifícios pacíficos, hoje cumpri meu voto.
15 Por isso saí ao teu encontro para te procurar! E achei-te!
16 Ornei minha cama com tapetes, com estofos recamados de rendas do Egito.
17 Perfumei meu leito com mirra, com aloés e cinamomo.
18 Vem! Embriaguemo-nos de amor até o amanhecer, desfrutemos as delícias da voluptuosidade;
19 pois o marido não está em casa: partiu para uma longa viagem,
20 levou consigo uma bolsa cheia de dinheiro e só voltará lá pela lua cheia.
21 Seduziu-o à força de palavras e arrastou-o com as lisonjas de seus lábios.
22 Põe-se ele logo a segui-la, como um boi que é levado ao matadouro, como um cervo que se lança nas redes,
23 até que uma flecha lhe traspassa o fígado, como o pássaro que se precipita para o laço sem saber que se trata dum perigo para sua vida.
24 E agora, meus filhos, ouvi-me, prestai atenção às minhas palavras.
25 Que vosso coração não se deixe arrastar para seguir essa mulher, nem vos extravieis em suas veredas,
26 porque numerosos são os feridos por ela e considerável é a multidão de suas vítimas.
27 Sua casa é o caminho da região dos mortos, que conduz às entranhas da morte.
1 Muista, poikani, mitä sinulle sanon, pidä mielessäsi minun neuvoni.
2 Muista ohjeeni, niin menestyt, saamiasi neuvoja varjele kuin silmäterää.
3 Pujota ne sormiisi, kirjoita sydämesi tauluun.
5 Silloin varjellut toisen vaimolta, vieraalta naiselta, joka viekoittelee.
6 Kun seisoin ikkunan ääressä ja katsoin ulos kadulle,
7 näin nuoria miehiä, kokemattomia nuorukaisia, ja heidän joukossaan yhden, joka oli mieltä vailla.
8 Hän meni kadun yli, kääntyi kulmauksesta ja asteli kohti naisen taloa.
9 Oli jo ilta, alkoi hämärtää, päivä oli pimentymässä yöksi,
10 ja nainen tuli vastaan porton asussa ja viekkain aikein.
11 Kotona hän ei himoltaan rauhaa saa, hänen levottomat jalkansa tahtovat ulos.
12 Milloin hän on kadulla, milloin torilla, milloin missäkin vaanimassa.
13 Hän tarttuu poikaan, suutelee häntä ja julkeasti katsoen sanoo:
15 Siksi lähdin kadulle sinua vastaan -- juuri sinua etsin, ja nyt olet tässä!
16 Olen valmistanut vuoteen, levittänyt peitteet, monenväriset Egyptin pellavakankaat,
17 ja pirskottanut niille mirhaa, aaloeta ja kanelia.
18 Tule, iloitaan yhdessä, nautitaan lemmestä aamuun asti!
19 Mieheni ei ole kotona, hän lähti pitkälle matkalle.
21 Niin nuorukainen taipuu naisen viekoituksiin, hullaantuu tämän houkuttelevista sanoista.
22 Auliisti hän lähtee naisen perään, niin kuin härkä teurastajan luo, kuin köytetty hullu kuritusta kohti.
23 Niin hän lentää satimeen kuin lintu, päätä pahkaa, eikä huomaa leikkivänsä hengellään, ennen kuin nuoli hänet lävistää.
24 Siispä, poikani, kuule minua, seuraa tarkoin mitä sanon.
25 Älä päästä sydäntäsi viettelijän teille, hänen poluilleen älä harhaudu,
26 sillä hän on syössyt monet tuhoon, lukemattomat ovat hänen uhrinsa.
27 Hänen talonsa kautta kulkee tuonelan tie, joka viettää kuoleman kammioihin.