1 O filho sábio é a alegria de seu pai; o insensato, porém, a aflição de sua mãe.
2 Tesouros mal adquiridos de nada servem, mas a justiça livra da morte.
3 O Senhor não deixa o justo passar fome, mas repele a cobiça do ímpio.
4 A mão preguiçosa causa a indigência; a mão diligente se enriquece.
5 Quem recolhe no verão é um filho prudente; quem dorme na ceifa merece a vergonha.
6 As bênçãos descansam sobre a cabeça do justo, mas a boca dos maus oculta a injustiça.
7 A memória do justo alcança as bênçãos; o nome dos ímpios apodrecerá.
8 O sábio de coração recebe os preceitos, mas o insensato caminha para a ruína.
9 Quem anda na integridade caminha com segurança, mas quem emprega astúcias será descoberto.
10 Quem pisca os olhos traz desgosto, mas o que repreende com franqueza procura a paz.
11 A boca do justo é uma fonte de vida; a do ímpio, porém, esconde injustiça.
12 O ódio desperta rixas; a caridade, porém, supre todas as faltas.
13 Nos lábios do sábio encontra-se a sabedoria; no dorso do insensato a correção.
14 Os sábios entesouram a sabedoria, mas a boca do tolo é uma desgraça sempre ameaçadora.
15 A fortuna do rico é a sua cidade forte; a pobreza dos indigentes ocasiona-lhes ruína.
16 O salário do justo é para a vida; o fruto do ímpio produz o pecado.
17 O que observa a disciplina está no caminho da vida; anda errado o que esquece a repressão.
18 Quem dissimula o ódio é um mistificador; um insensato o que profere calúnias.
19 Não pode faltar o pecado num caudal de palavras; quem modera os lábios é um homem prudente.
20 A língua do justo é prata finíssima; o coração dos maus, porém, para nada serve.
21 Os lábios dos justos nutrem a muitos; mas os néscios perecem por falta de inteligência.
22 É a bênção do Senhor que enriquece; o labor nada acrescenta a ela.
23 É um divertimento para o ímpio praticar o mal; e para o sensato, ser sábio.
24 O que receia o mal, este cai sobre ele. O desejo do justo lhe é concedido.
25 Quando passa a tormenta, desaparece o perverso, mas o justo descansa sobre fundamentos duráveis.
26 Como o vinagre nos dentes e a fumaça nos olhos, assim é o preguiçoso para os que o mandam.
27 O temor do Senhor prolonga os dias, mas os anos dos ímpios serão abreviados.
28 A expectativa dos justos causa alegria; a esperança dos ímpios, porém, perecerá.
29 Para o homem íntegro o Senhor é uma fortaleza, mas é a ruína dos que fazem o mal.
30 Jamais o justo será abalado, mas os ímpios não habitarão a terra.
31 A boca do justo produz sabedoria, mas a língua perversa será arrancada.
32 Os lábios do justo sabem dizer o que é agradável; a boca dos maus, o que é mal.
1 Salomon sananlaskut. Viisas poika on isänsä ilo, tyhmä poika on äitinsä murhe.
2 Väärintekijää eivät hänen aarteensa auta, mutta oikeamielisyys pelastaa kuolemasta.
3 Nuhteetonta Herra varjelee nälältä, mutta jumalattoman haluja hän ei täytä.
4 Köyhyys seuraa kättä, joka työtä karttaa, toimeliaat kädet tuovat rikkauden.
5 Viisas se, joka kesällä kerää, häpeä sille, joka korjuuaikana makaa.
6 Hurskaalla on päänsä päällä siunaus, jumalattoman suussa piilee väkivalta.
7 Vanhurskaan muistoa siunataan, jumalattoman nimikin maatuu.
8 Ymmärtäväinen ottaa ohjeet varteen, mutta mieletön etsii tuhoaan.
9 Turvassa kulkee, joka vilpittä kulkee, joka poikkeaa polulta, ei salassa pysy.
10 Kavala silmänisku tuo tuskaa, ja mieletön puhe vie tuhoon.
11 Vanhurskaan suu on elämän lähde, jumalattoman suussa piilee väkivalta.
12 Viha ajaa ihmiset toisiaan vastaan, rakkaus peittää paljotkin rikkomukset.
13 Järkevän huulilta lähtevät viisauden sanat, tyhmyrin selässä soikoon keppi!
14 Viisas panee tiedon visusti talteen, mutta vahinko on valmis, kun hullu puhuu.
15 Omaisuus on rikkaalle vahva varustus, puute murentaa köyhän majan.
16 Mitä vanhurskas ansaitsee, on elämäksi, mitä jumalaton hankkii, koituu synniksi.
17 Joka taipuu kuriin, vaeltaa elämän tietä, nuhteista piittaamaton kulkee harhaan.
18 Joka vihansa salaa, se valheita puhuu, hullu se, joka panettelee ja parjaa.
19 Paljossa puheessa vaanii synti, viisas se, joka kielensä hillitsee.
20 Hurskaan puhe on puhtainta hopeaa, jumalattoman ajatus ei paljoa paina.
21 Hurskaan sanat ruokkivat monia, tyhmät nääntyvät ymmärryksen puutteeseen.
22 Herran siunaus menestyksen antaa, omin voimin sitä ei lisätä.
23 Ilkityöt ovat hullun huvi, järkevä saa ilonsa viisaudesta.
24 Mitä jumalaton pelkää, siihen hän törmää, mitä hurskas toivoo, se hänelle annetaan.
25 Myrskyn mentyä jumalaton on poissa, mutta vanhurskaalla on kestävä perusta.
26 Mitä etikka hampaille ja savu silmille, sitä on laiskuri isännälleen.
27 Herran pelko kartuttaa elinpäiviä, jumalattomalta vuodet hupenevat.
28 Hurskaan odotus johtaa iloon, jumalattoman toivo pettää.
29 Herra on viattoman vahva linna, mutta väärintekijän hän murskaa.
30 Oikeamielinen ei ikinä horju, mutta jumalattomalla ei ole missään turvaa.
31 Vanhurskaan suusta viisaus versoo, mutta myrkyllinen kieli leikataan poikki.
32 Hurskaan sanat ovat rakkauden sanoja, jumalattoman puhe valhetta ja vimmaa.