1 Do fundo das entranhas do peixe, Jonas fez esta prece ao Senhor, seu Deus:2 Em minha aflição, invoquei o Senhor, e ele ouviu-me. Do meio da morada dos mortos, clamei a vós, e ouvistes minha voz.3 Lançastes-me no abismo, no meio das águas e as ondas me envolviam. Todas as vossas vagas e todas as vossas ondas passavam sobre mim.4 E eu já dizia: fui rejeitado de diante de vossos olhos. Acaso me será dado ainda rever vosso santo templo?!5 As águas envolviam-me até a garganta, o abismo me cercava. As algas envolviam-me a cabeça.6 Eu tinha descido até as raízes das montanhas, até a terra cujos ferrolhos eternos {se fecharam} sobre mim.7 Quando desfalecia a minha vida, pensei no Senhor; minha oração chegou a vós, no vosso santo templo.8 Os que servem a ídolos vãos abandonam a fonte das graças.9 Eu, porém, oferecerei um sacrifício com cânticos de louvor, e cumprirei o voto que fiz. Do Senhor vem a salvação.10 Então o Senhor ordenou ao peixe, e este vomitou Jonas na praia.

1 (H2:2)Hän rukoili Herraa, Jumalaansa, kalan sisuksissa2 (H2:3)ja sanoi: -- Ahdingossani minä kutsun Herraa avuksi, ja hän vastaa minulle. Tuonelan kohdusta minä huudan apua, ja sinä, Herra, kuulet ääneni.3 Sinä heitit minut syvyyteen, merten sydämeen, ja virta ympäröi minut. Sinun tyrskysi ja aaltosi vyöryivät ylitseni.5 (H2:6)Vedet nousivat kaulaani asti, syvyydet saartoivat minut, kaislat kietoutuivat päähäni.6 (H2:7)Vuorten pohjiin minä painuin, vajosin syvyyksien maahan, sen salvat sulkeutuivat takanani ainiaaksi. Mutta sinä, Herra, minun Jumalani, nostit minut elävänä ylös haudasta.7 (H2:8)Kun voimani jo raukenivat, minä yhä kutsuin Herraa, ja rukoukseni tuli sinun luoksesi pyhään temppeliisi.8 (H2:9)Ne, jotka luottavat turhiin jumaliin, hylkäävät ja pettävät sinut.9 (H2:10)Mutta minä saan uhrata ja laulaa kiitosta sinulle. Minkä olen luvannut, sen minä täytän. Vain Herra voi pelastaa.10 (H2:11)Sitten Herra käski kalan oksentaa Joonan kuivalle maalle.