1 Eis a palavra do Senhor, dirigida ao profeta Jeremias acerca dos filisteus, antes que o faraó se apoderasse de Gaza.2 Assim fala o Senhor: Vede as águas que se levantam do norte, semelhantes a uma torrente que transborda, submergindo a terra e o quanto ela contém, a cidade e seus habitantes. Lançam gritos os homens e clama a população inteira,3 ao estrépito das patas dos corcéis, do estrondo dos carros e do ranger das rodas. Os próprios pais nem olham mais para os filhos e, alquebrados, deixam pender os braços.4 É que surgiu o dia da destruição dos filisteus, e de Tiro e Sidônia será tirado o que lhes resta de aliados, porque o Senhor vai arruinar os filisteus, e os restos da ilha de Caftor.5 Gaza raspou a cabeça, Ascalon está aniquilada como o vale que a cerca. Até quando farás em ti incisões?6 Quando repousarás, espada do Senhor? Entra na tua bainha, acalma-te, não te agites mais!7 Como descansará, porém, se o Senhor lhe deu ordens? É contra Ascalon e as costas do mar que a dirigiu.

1 Tämä on Herran sana, jonka profeetta Jeremia julisti filistealaisia vastaan, ennen kuin farao oli kukistanut Gazan.2 Näin sanoo Herra: -- Vedet purkautuvat pohjoisesta, virta paisuu yli äyräitten, tulvaan peittyy koko maa ja kaikki, mitä siinä on, myös kaupungit ja niiden asukkaat. Ihmiset huutavat, maan asukkaat vaikeroivat.3 Jo kuuluu oriiden kavioiden kopse, vaunujen ryminä, rattaitten ryske. Isät eivät kokoa lapsiaan turvaan, heidän kätensä ovat kauhusta jäykät.4 On tullut päivä, joka tuhoaa kaikki filistealaiset. Ei ketään jää jäljelle auttamaan Tyrosta ja Sidonia. Herra hävittää filistealaiset, viimeisetkin Kaftorin rannoilta lähteneet.5 -- Gaza leikkaa hiuksensa, Askelon hiljenee. Kuinka kauan te vielä viileskelette itseänne, te anakilaisten rippeet?6 Voi, Herran miekka, etkö jo asetu! Mene takaisin tuppeesi, taltu ja pysy siellä!7 Mutta voisiko se asettua, kun Herra itse on antanut käskyn? Miekan on lyötävä Askelonia ja meren rantaa!