1 Tinha Sedecias vinte e um anos ao começar seu reinado. Seu reino durou onze anos em Jerusalém. Chamava-se sua mãe Amital, filha de Jeremias, e era natural de Lobna.
2 Como Joaquim, ele também praticou o mal aos olhos do Senhor.
3 Assim aconteceu em Jerusalém e Judá, por querer o Senhor, em sua cólera, repeli-los para longe de sua presença.
4 No nono ano de seu reinado, no décimo dia do décimo mês, foi Nabucodonosor, com todo o seu exército, contra Jerusalém, armando e construindo fortificações em torno dela.
5 Até o décimo primeiro ano do reinado de Sedecias perdurou o sítio da cidade.
6 No nono dia do quarto mês, como a fome invadisse a cidade e não tivesse a população o que comer,
7 uma brecha foi feita na muralha da cidade e, à noite, fugiram os guerreiros pelo caminho da porta entre os dois muros, perto do jardim do rei, enquanto os caldeus cercavam a cidade. Tomaram esses homens o caminho da planície do Jordão.
8 Mas o exército dos caldeus perseguiu o rei e o alcançou nas planícies de Jericó. Então as tropas de Sedecias o abandonaram, dispersando-se em fuga.
9 Foi então o rei aprisionado e conduzido a Rebla, na presença do rei de Babilônia que contra ele pronunciou sua sentença.
10 E, diante de seus olhos, foram degolados em Rebla seus filhos, assim como todos os chefes de Judá.
11 Em seguida, foram-lhe arrancados os olhos e, ligado com cadeias de bronze, levaram-no para Babilônia, onde, até o dia de sua morte, permaneceu encarcerado.
12 No sétimo dia do quinto mês, décimo nono ano do reinado de Nabucodonosor, rei de Babilônia, Nabuzardã, chefe da guarda e servidor do rei de Babilônia, penetrou em Jerusalém,
13 pôs fogo no templo do Senhor, no palácio real, e em todas as casas da cidade, e entregou às chamas as casas dos maiorais.
14 Em seguida, as tropas dos caldeus, que acompanhavam o chefe da guarda, demoliram as muralhas que cercavam Jerusalém.
15 E Nabuzardã, chefe da guarda, deportou para Babilônia uma parte dos pobres da terra e o que restara da população da cidade, bem como os que já se haviam rendido ao rei de Babilônia e o restante dos artífices.
16 O chefe da guarda deixou ali alguns homens pobres, como vinhateiros e lavradores.
17 Quebraram também os caldeus as colunas de bronze do templo do Senhor, juntamente com os pedestais e o mar de bronze que estava no templo, levando todo esse metal para Babilônia.
18 Carregaram também cinzeiros, pás, facas, vasos e demais objetos de bronze que serviam ao culto.
19 Carregou ainda o chefe dos guardas as bacias, os braseiros, vasos, potes, candelabros, taças, copos e colheres, e o que havia em ouro e prata.
20 Quanto às duas colunas, ao mar, aos doze bois de bronze que as sustentavam, e aos pedestais que Salomão mandara fabricar para o templo do Senhor, difícil seria calcular o valor do bronze de todos esses objetos.
21 A altura de uma dessas colunas era de dezoito côvados e um cordão de doze côvados cingia-lhe a volta, sendo a espessura de quatro dedos, e oco o seu interior.
22 Encimava-as um capitel de bronze de cinco côvados; uma grade de romãs, também em bronze, cercavam o alto do capitel. Era semelhante a esta a segunda coluna, com romãs em torno,
23 em número de noventa e seis, e o total das romãs, em volta da grade, era de cem.
24 O chefe da guarda aprisionou o primeiro sacerdote, Saraías, e Sofonias, o segundo e os três guardas do vestíbulo.
25 Tomou da cidade um eunuco, que era encarregado do comando dos homens de guerra, sete homens do séquito do rei que foram encontrados na cidade, o intendente do exército, encarregado do recrutamento na terra, assim como mais sessenta homens da terra que se encontravam na cidade.
26 Nabuzardã, chefe da guarda, aprisionou-os e mandou-os conduzir a Rebla, ante o rei de Babilônia.
27 E este mandou executá-los em Rebla, na região de Emat. E assim Judá foi deportado para longe de sua terra.
28 Eis o número dos homens que Nabucodonosor levou ao cativeiro: no sétimo ano, 3.032 homens de Judá;
29 no décimo oitavo ano de Nabucodonosor, 832 pessoas foram deportadas de Jerusalém;
30 no vigésimo terceiro ano de Nabucodonosor, Nabuzardã, chefe dos guardas, deportou de Judá 745 pessoas. Ao todo, 4.600 pessoas.
31 No trigésimo sétimo ano do cativeiro de Joaquin, rei de Judá, no vigésimo quinto dia do décimo segundo mês, Evilmerodac, rei de Babilônia, no ano de sua elevação ao trono, perdoou Joaquin, rei de Judá, e mandou libertá-lo da prisão.
32 Falando-lhe com benevolência, designou-lhe um trono mais elevado que o dos reis que estavam com ele em Babilônia.
33 Mandou que lhe mudassem as vestes de prisioneiro e, até o fim de sua vida, Joaquin comeu à mesa do rei da Babilônia.
34 Durante toda a sua vida, até o dia de sua morte, sua manutenção foi garantida pelos cuidados do rei de Babilônia.
1 Sidkia oli kuninkaaksi tullessaan kaksikymmentäyksivuotias, ja hän hallitsi Jerusalemissa yksitoista vuotta. Hänen äitinsä oli libnalainen Hamutal, Jeremian tytär.
2 Sidkia teki sitä, mikä on väärää Herran silmissä, aivan samoin kuin Jojakim oli tehnyt.
3 Herran vihan tähden Jerusalemille ja Juudalle kävi niin kuin kävi. Herra heitti ne viimein pois silmiensä edestä. Sidkia nousi kapinaan Babylonian kuningasta vastaan.
4 Sidkian yhdeksäntenä hallitusvuotena, kymmenennen kuun kymmenentenä päivänä, Babylonian kuningas Nebukadnessar tuli sotajoukkoineen Jerusalemin edustalle. Hänen joukkonsa ryhtyivät saartamaan kaupunkia ja rakensivat sen ympärille piiritysvallin.
5 Kaupunki oli saarroksissa kuningas Sidkian yhdenteentoista hallitusvuoteen saakka.
6 Tuon vuoden neljännen kuun yhdeksäntenä päivänä, kun nälänhätä oli pahimmillaan eikä asukkailla ollut enää ruoan murentakaan,
7 kaupungin puolustus murtui. Babylonialaisia oli joka puolella kaupungin ympärillä, mutta kuningas ja hänen sotilaansa lähtivät yöllä pakoon Kaksoismuurin portista, joka oli kuninkaan puutarhan kohdalla. He pakenivat Jordanin laaksoa kohti,
8 mutta babylonialaisten joukot ajoivat Sidkiaa takaa ja tavoittivat hänet Jerikon tasangolla. Koko hänen sotajoukkonsa oli silloin jo hajaantunut hänen luotaan.
9 Sidkia otettiin vangiksi ja tuotiin Babylonian kuninkaan luo Riblaan, Hamatin maahan. Siellä Nebukadnessar julisti hänelle tuomion.
10 Babylonian kuningas surmautti Sidkian pojat isän silmien edessä. Myös kaikki Juudan päämiehet Nebukadnessar surmautti Riblassa.
11 Sidkialta itseltään hän käski sokaista silmät ja käski panna hänet pronssikahleisiin. Nebukadnessar vei hänet Babyloniin ja heitti vankilaan. Siellä Sidkia joutui olemaan kuolemaansa saakka. pakkosiirto
12 Viidennen kuun kymmenentenä päivänä, Babylonian kuninkaan Nebukadnessarin hallitessa yhdeksättätoista vuottaan, kuninkaan henkikaartin päällikkö Nebusaradan tuli Jerusalemiin pannakseen täytäntöön hallitsijansa määräykset.
13 Hän poltti Herran temppelin ja kuninkaan palatsin ja kaikki Jerusalemin talot, jokaisen suuren rakennuksen hän sytytti tuleen.
14 Kaldealaisten sotajoukko, joka oli henkikaartin päällikön mukana, repi Jerusalemin muurit joka puolelta maahan.
15 Sitten henkikaartin päällikkö Nebusaradan vei pakkosiirtolaisuuteen loputkin, mitä kansasta oli kaupungissa jäljellä. Hän vei nekin, jotka olivat siirtyneet Babylonian kuninkaan puolelle, sekä loput kaupungin käsityöläisistä.
16 Osan köyhästä väestä henkikaartin päällikkö Nebusaradan jätti työläisiksi viinitarhoihin ja pelloille.
17 Kaldealaiset rikkoivat pronssipylväät, jotka olivat Herran temppelissä, samoin kuin temppelin työntöpöydät ja pronssialtaan. Niiden pronssin he veivät Babyloniin.
18 He ottivat mukaansa myös hiiliastiat, tuhkalapiot, veitset, vihmontamaljat, kupit ja muut pronssiesineet, joita oli käytetty uhripalveluksessa.
19 Henkikaartin päällikkö vei maljat, tuliastiat, vihmontamaljat, hiiliastiat, kynttilänjalat, kupit ja pikarit, jotka olivat kaikki puhdasta kultaa tai hopeaa.
20 Kahdessa pylväässä, altaassa ja kahdessatoista sitä kannattavassa pronssihärässä sekä kymmenessä työntöpöydässä, kaikissa näissä esineissä, jotka kuningas Salomo oli teettänyt Herran temppeliin, oli sellainen määrä pronssia, ettei se ollut punnittavissa.
21 Kummallakin pylväällä oli mittaa kahdeksantoista kyynärää, ja niiden ympärys oli kaksitoista kyynärää. Ne olivat sisältä onttoja, ja niiden metallikuori oli neljän sormen paksuinen.
22 Viiden kyynärän korkuiset pylväänpäät olivat nekin pronssia, ja pronssia olivat myös pylväänpäitä yltympäri kiertävät köynnökset ja granaattiomenat. Pylväät olivat samanlaiset, aina köynnöksiä ja granaattiomenoita myöten.
23 Kummankin pylvään päässä köynnöskoristelun päällä oli kaikkiaan sata granaattiomenaa, joista yhdeksänkymmentäkuusi riippui yli köynnöksen.
24 Henkikaartin päällikkö vangitsi ylipappi Serajan, tämän lähimmän avustajan Sefanjan sekä kolme ovenvartijapappia.
25 Niin ikään hän vangitsi kaupungista sen hovimiehen, joka oli sotaväen valvoja, seitsemän kuninkaan lähintä miestä, jotka olivat vielä kaupungissa, sotaväen päällikön kirjurin, jonka tehtävänä oli koota maasta miehiä armeijaan, sekä kuusikymmentä muuta Juudan miestä, jotka olivat kaupungissa.
26 Kaikki nämä henkikaartin päällikkö Nebusaradan otti mukaansa ja vei Babylonian kuninkaan luo Riblaan.
27 Riblassa, Hamatin maassa, Babylonian kuningas sitten mestautti heidät. Niin oli Juudan heimo viety maastaan pakkosiirtolaisuuteen.
28 Tässä on lueteltuna niiden vangittujen määrä, jotka vietiin Juudasta Babyloniaan: Seitsemäntenä hallitusvuotenaan Nebukadnessar vei 3023 Juudan asukasta,
29 kahdeksantenatoista hallitusvuotenaan hän vei 832 jerusalemilaista.
30 Nebukadnessarin hallitessa kahdettakymmenettäkolmatta vuottaan vei henkikaartin päällikkö Nebusaradan pakkosiirtolaisuuteen vielä 745 Juudan asukasta. Kaikkiaan vietiin Juudasta Babyloniaan 4600 henkeä.
31 Kun Juudan kuningas Jojakin oli ollut pakkosiirtolaisuudessa kolmekymmentäkuusi vuotta, Babylonian kuningas Evil-Merodak armahti hänet ja vapautti hänet vankeudesta. Tämä tapahtui samana vuonna, jona Evil-Merodak oli tullut kuninkaaksi, sen vuoden kahdennentoista kuun kahdentenakymmenentenäviidentenä päivänä.
32 Babylonian kuningas puhutteli ystävällisesti Jojakinia ja osoitti hänelle istuinpaikan, joka oli ylempänä kuin muiden hänen luonaan Babylonissa olevien kuninkaiden paikat.
33 Jojakin sai nyt vaihtaa pois vangin puvun, ja lopun ikäänsä hänellä oli paikka Evil-Merodakin ruokapöydässä.
34 Kuningas takasi hänelle vakinaisen elatuksen, ja hän sai päivittäin sen minkä tarvitsi, koko elämänsä