1 Deus meu, Deus meu, por que me desamparaste? por que estás afastado de me auxiliar, e das palavras do meu bramido?2 Deus meu, eu clamo de dia, porém tu não me ouves; também de noite, mas não acho sossego.3 Contudo tu és santo, entronizado sobre os louvores de Israel.4 Em ti confiaram nossos pais; confiaram, e tu os livraste.5 A ti clamaram, e foram salvos; em ti confiaram, e não foram confundidos.6 Mas eu sou verme, e não homem; opróbrio dos homens e desprezado do povo.7 Todos os que me vêem zombam de mim, arreganham os beiços e meneiam a cabeça, dizendo:8 Confiou no Senhor; que ele o livre; que ele o salve, pois que nele tem prazer.9 Mas tu és o que me tiraste da madre; o que me preservaste, estando eu ainda aos seios de minha mãe.10 Nos teus braços fui lançado desde a madre; tu és o meu Deus desde o ventre de minha mãe.11 Não te alongues de mim, pois a angústia está perto, e não há quem acuda.12 Muitos touros me cercam; fortes touros de Basã me rodeiam.13 Abrem contra mim sua boca, como um leão que despedaça e que ruge.14 Como água me derramei, e todos os meus ossos se desconjuntaram; o meu coração é como cera, derreteu-se no meio das minhas entranhas.15 A minha força secou-se como um caco e a língua se me pega ao paladar; tu me puseste no pó da morte.16 Pois cães me rodeiam; um ajuntamento de malfeitores me cerca; transpassaram-me as mãos e os pés.17 Posso contar todos os meus ossos. Eles me olham e ficam a mirar-me.18 Repartem entre si as minhas vestes, e sobre a minha túnica lançam sortes.19 Mas tu, Senhor, não te alongues de mim; força minha, apressa-te em socorrer-me.20 Livra-me da espada, e a minha vida do poder do cão.21 Salva-me da boca do leão, sim, livra-me dos chifres do boi selvagem.22 Então anunciarei o teu nome aos meus irmãos; louvar-te-ei no meio da congregação.23 Vós, que temeis ao Senhor, louvai-o; todos vós, filhos de Jacó, glorificai-o; temei-o todos vós, descendência de Israel.24 Porque não desprezou nem abominou a aflição do aflito, nem dele escondeu o seu rosto; antes, quando ele clamou, o ouviu.25 De ti vem o meu louvor na grande congregação; pagarei os meus votos perante os que o temem.26 Os mansos comerão e se fartarão; louvarão ao Senhor os que o buscam. Que o vosso coração viva eternamente!27 Todos os limites da terra se lembrarão e se converterão ao Senhor, e diante dele adorarão todas as famílias das nações.28 Porque o domínio é do Senhor, e ele reina sobre as nações.29 Todos os grandes da terra comerão e adorarão, e todos os que descem ao pó se prostrarão perante ele, os que não podem reter a sua vida.30 A posteridade o servirá; falar-se-á do Senhor à geração vindoura.31 Chegarão e anunciarão a justiça dele; a um povo que há de nascer contarão o que ele fez.

2 (H22:3) Jumalani, minä huudan päivällä, mutta sinä et vastaa, ja yöllä, enkä voi vaieta.3 (H22:4) Ja kuitenkin sinä olet Pyhä, jonka istuin on Israelin kiitosvirtten keskellä.4 (H22:5) Meidän isämme luottivat sinuun, he luottivat, ja sinä pelastit heidät.5 (H22:6) He huusivat sinua ja pelastuivat; he luottivat sinuun eivätkä tulleet häpeään.6 (H22:7) Mutta minä olen mato enkä ihminen, ihmisten pilkka ja kansan hylky.7 (H22:8) Kaikki, jotka minut näkevät, pilkkaavat minua, levittelevät suutansa, nyökyttävät ilkkuen päätään:9 (H22:10) Sinähän vedit minut äitini kohdusta, sinä annoit minun olla turvassa äitini rinnoilla;10 (H22:11) sinun huomaasi minä olen jätetty syntymästäni saakka, sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta.11 (H22:12) Älä ole minusta kaukana, sillä ahdistus on läsnä, eikä auttajaa ole.12 (H22:13) Minua saartavat väkevät sonnit, Baasanin härät piirittävät minut,13 (H22:14) avaavat kitansa minua vastaan, niinkuin raatelevat, kiljuvat leijonat.14 (H22:15) Niinkuin vesi minä olen maahan vuodatettu; kaikki minun luuni ovat irti toisistansa; minun sydämeni on niinkuin vaha, se on sulanut minun rinnassani.15 (H22:16) Minun voimani on kuivettunut kuin saviastian siru, ja kieleni tarttuu suuni lakeen, ja sinä lasket minut alas kuoleman tomuun.16 (H22:17) Sillä koirat minua piirittävät, pahain parvi saartaa minut, minun käteni ja jalkani, niinkuin jalopeurat.17 (H22:18) Minä voin lukea kaikki luuni; he katselevat minua ilkkuen;18 (H22:19) he jakavat keskenänsä minun vaatteeni ja heittävät minun puvustani arpaa.19 (H22:20) Mutta sinä, Herra, älä ole kaukana, sinä, minun väkevyyteni, riennä avukseni.20 (H22:21) Vapahda minun sieluni miekasta, minun ainokaiseni koirain kynsistä.21 (H22:22) Pelasta minut jalopeuran kidasta, villihärkäin sarvista-vastaa minulle.22 (H22:23) Minä julistan sinun nimeäsi veljilleni, ylistän sinua seurakunnan keskellä.23 (H22:24) Te, jotka pelkäätte Herraa, ylistäkää häntä. Kunnioittakaa häntä, kaikki Jaakobin siemen, kaikki Israelin siemen, peljätkää häntä.24 (H22:25) Sillä hän ei halveksi kurjan kärsimystä, ei katso sitä ylen, eikä kätke häneltä kasvojansa, vaan kuulee hänen avuksihuutonsa.25 (H22:26) Sinusta on minun ylistyslauluni suuressa seurakunnassa; minä täytän lupaukseni häntä pelkääväisten edessä.26 (H22:27) Nöyrät saavat syödä ja tulevat ravituiksi; ne, jotka etsivät Herraa, ylistävät häntä. Teidän sydämenne on elävä iankaikkisesti.27 (H22:28) Kaikki maan ääret muistavat tämän ja palajavat Herran tykö; kaikki pakanain sukukunnat kumartavat häntä;28 (H22:29) sillä Herran on kuninkuus, ja hän on hallitseva pakanoita.29 (H22:30) Kaikki maan mahtavat syövät ja kumartavat; hänen edessään polvistuvat kaikki, jotka mullan alle astuvat eivätkä voi elossa pysyä.30 (H22:31) Jälkeentulevaiset palvelevat häntä, tuleville polville kerrotaan Herrasta.31 (H22:32) He tulevat ja julistavat vastedes syntyvälle kansalle hänen vanhurskauttaan, että hän on tämän tehnyt.