1 Senhor, ouve a minha oração, e chegue a ti o meu clamor.2 Não escondas de mim o teu rosto no dia da minha angústia, inclina para mim os teus ouvidos; no dia em que eu clamar, ouve-me depressa.3 Porque os meus dias se consomem como a fumaça, e os meus ossos ardem como lenha.4 O meu coração está ferido e seco como a erva, por isso me esqueço de comer o meu pão.5 Por causa da voz do meu gemido os meus ossos se apegam à minha pele.6 Sou semelhante ao pelicano no deserto; sou como um mocho nas solidões.7 Vigio, sou como o pardal solitário no telhado.8 Os meus inimigos me afrontam todo o dia; os que se enfurecem contra mim têm jurado contra mim.9 Pois tenho comido cinza como pão, e misturado com lágrimas a minha bebida,10 Por causa da tua ira e da tua indignação, pois tu me levantaste e me arremessaste.11 Os meus dias são como a sombra que declina, e como a erva me vou secando.12 Mas tu, Senhor, permanecerás para sempre, a tua memória de geração em geração.13 Tu te levantarás e terás piedade de Sião; pois o tempo de te compadeceres dela, o tempo determinado, já chegou.14 Porque os teus servos têm prazer nas suas pedras, e se compadecem do seu pó.15 Então os gentios temerão o nome do Senhor, e todos os reis da terra a tua glória.16 Quando o Senhor edificar a Sião, aparecerá na sua glória.17 Ele atenderá à oração do desamparado, e não desprezará a sua oração.18 Isto se escreverá para a geração futura; e o povo que se criar louvará ao Senhor.19 Pois olhou desde o alto do seu santuário, desde os céus o Senhor contemplou a terra,20 Para ouvir o gemido dos presos, para soltar os sentenciados à morte;21 Para anunciarem o nome do Senhor em Sião, e o seu louvor em Jerusalém,22 Quando os povos se ajuntarem, e os reinos, para servirem ao Senhor.23 Abateu a minha força no caminho; abreviou os meus dias.24 Dizia eu: Meu Deus, não me leves no meio dos meus dias, os teus anos são por todas as gerações.25 Desde a antiguidade fundaste a terra, e os céus são obra das tuas mãos.26 Eles perecerão, mas tu permanecerás; todos eles se envelhecerão como um vestido; como roupa os mudarás, e ficarão mudados.27 Porém tu és o mesmo, e os teus anos nunca terão fim.28 Os filhos dos teus servos continuarão, e a sua semente ficará firmada perante ti.

1 Nääntyneen ja onnettoman rukous, kun hän avaa sydämensä Herralle. (H102:2)Kuule rukoukseni, Herra, nouskoon huutoni sinun luoksesi!2 (H102:3)Älä kätke minulta kasvojasi, kun olen ahdingossa. Kallista korvasi minun puoleeni! Kun huudan sinua avuksi, älä viivytä vastaustasi.3 (H102:4)Päiväni haihtuvat kuin savu, tuska polttaa luitani kuin tuli.4 (H102:5)Sisimpäni on kuin kulottunut ruoho. Enää en muista syödäkään,5 (H102:6)huokailen vain, olen pelkkää luuta ja nahkaa.6 (H102:7)Minä olen kuin huuhkaja autiomaassa, kuin pöllö, joka asustaa raunioissa.7 (H102:8)Minä valvon yöni, olen yksin kuin katolla kyyhöttävä lintu.8 (H102:9)Viholliseni pilkkaavat minua päivät pitkät, kirotessaan vihamiehiään he käyttävät minun nimeäni.9 (H102:10)Minä syön leipänäni tuhkaa, kyyneleet maustavat juomani.10 (H102:11)Vihasi vimmassa sinä paiskasit minut maahan.11 (H102:12)Päiväni ovat kuin pitenevä varjo, ruohon lailla minä lakastun.12 (H102:13)Mutta sinä, Herra, hallitset ikuisesti, sinun nimesi kaikuu polvesta polveen.13 (H102:14)Sinä nouset ja armahdat Siionia. Sen aika on tullut, armon aika.14 (H102:15)Sinun palvelijasi rakastavat sen kiviä, he surevat kaupunkinsa tuhkaa.15 (H102:16)Kansat pelkäävät Herran nimeä, maan kuninkaat kumartavat häntä,16 (H102:17)kun Herra jälleen rakentaa Siionin ja ilmestyy kunniassaan.17 (H102:18)Hän katsoo sorrettujen puoleen, ei torju heidän rukoustaan.18 (H102:19)Tämä on kirjoitettu tulevalle polvelle, jotta uudeksi luotu kansa ylistäisi Herraa.19 (H102:20)Herra katsoo pyhästä korkeudestaan, tähyää taivaasta maan päälle.20 (H102:21)Hän kuulee vankien vaikerruksen, hän vapauttaa kuoleman omat.21 (H102:22)Siionissa kuulutetaan Herran nimeä, Jerusalem kaikuu hänen kiitostaan,22 (H102:23)kun kansat kokoontuvat yhteen, kun valtakunnat tulevat palvelemaan Herraa.23 (H102:24)Hän on murtanut minun voimani kesken matkan, lyhentänyt elinpäivieni määrän.24 (H102:25)Minä sanon hänelle: Jumalani, älä ota minua pois puolitiessä! Sinä elät iäti, ajasta aikaan.25 (H102:26)Jo ammoin sinä laskit maan perustukset, sinun kättesi työtä ovat taivaat.26 (H102:27)Ne katoavat, mutta sinä pysyt. Ne kuluvat loppuun kuin vaate, sinä vaihdat niitä kuin vaatekertaa, ja ne vaihtuvat uusiin.27 (H102:28)Mutta sinä olet iäti sama, sinun vuotesi eivät lopu.28 (H102:29)Palvelijoittesi lapset saavat asua turvassa, heidän lastensa lapset ovat huomassasi.