1 Acaso falais vós, deveras, ó congregação, a justiça? Julgais retamente, ó filhos dos homens?2 Antes no coração forjais iniquidades; sobre a terra pesais a violência das vossas mãos.3 Alienam-se os ímpios desde a madre; andam errados desde que nasceram, falando mentiras.4 O seu veneno é semelhante ao veneno da serpente; são como a víbora surda, que tapa os ouvidos,5 Para não ouvir a voz dos encantadores, do encantador sábio em encantamentos.6 Ó Deus, quebra-lhes os dentes nas suas bocas; arranca, Senhor, os queixais aos filhos dos leões.7 Escorram como águas que correm constantemente. Quando ele armar as suas flechas, fiquem feitas em pedaços.8 Como a lesma se derrete, assim se vá cada um deles; como o aborto de uma mulher, que nunca viu o sol.9 Antes que as vossas panelas sintam o calor dos espinhos, como por um redemoinho os arrebatará ele, vivo e em indignação.10 O justo se alegrará quando vir a vingança; lavará os seus pés no sangue do ímpio.11 Então dirá o homem: Deveras há uma recompensa para o justo; deveras há um Deus que julga na terra.

2 (H58:3)Ette! Sydämenne halusta te teette maan päällä vääryyttä, väkivallalle te raivaatte tietä.3 (H58:4)Väärämieliset ovat harhateillä syntymästään saakka, äitinsä kohdusta asti ovat valehtelijat eksyksissä.4 (H58:5)Heidän myrkkynsä on kuin käärmeen myrkky, he tukkivat korvansa, ovat kuin kuuro kyy,5 (H58:6)joka ei kuule käärmeenlumoojan ääntä, vaikka tämä kuinka taitavasti lumoaisi.6 (H58:7)Jumala, revi hampaat heidän suustaan, murskaa noiden leijonien leukaluut, Herra!7 (H58:8)Hajotkoot, haihtukoot he ilmaan kuin vesi. Herra ampukoon nuolensa, niin että he sortuvat,8 (H58:9)menehtyvät kuin etana, joka kuivuu, menehtyvät kuin keskenmennyt sikiö, joka ei näe valoa.9 (H58:10)Jo ennen kuin ohdakkeenne kasvavat piikkiryteiköksi, myrsky tempaa ne kiukkuisesti pois.10 (H58:11)Vanhurskas saa iloita, sillä hän näkee koston hetken, hän saa huuhtoa jalkansa jumalattomien veressä.