1 Muitas vezes me angustiaram desde a minha mocidade, diga agora Israel;2 Muitas vezes me angustiaram desde a minha mocidade; todavia não prevaleceram contra mim.3 Os lavradores araram sobre as minhas costas; compridos fizeram os seus sulcos.4 O Senhor é justo; cortou as cordas dos ímpios.5 Sejam confundidos, e voltem para trás todos os que odeiam a Sião.6 Sejam como a erva dos telhados que se seca antes que a arranquem.7 Com a qual o segador não enche a sua mão, nem o que ata os feixes enche o seu braço.8 Nem tampouco os que passam dizem: A bênção do Senhor seja sobre vós; nós vos abençoamos em nome do Senhor.

1 Matkalaulu. Kovin on minua vainottu nuoresta asti -- näin sanokoon Israel --2 kovin on minua vainottu nuoresta asti, vainottu, mutta ei lannistettu.3 Selkäni on kuin kyntäjän jäljiltä, pitkiä vakoja täynnä.4 Herra on vanhurskas! Hän päästää meidät jumalattomien köysistä.5 Häpeällisesti joutuvat perääntymään kaikki, jotka vihaavat Siionia.6 He ovat kuin katolla kasvava ruoho, joka kuivuu heti oraalle ehdittyään --7 siitä ei leikkaaja kättään täytä, ei lyhteen sitoja syliään,