1 Maar Job het geantwoord en gesê:
2 Hoe goed het jy die onmagtige bygestaan, die kragtelose arm gehelp!
3 Hoe mooi het jy die onwyse raad gegee en beleid in oorvloed bekend gemaak!
4 Aan wie het jy woorde te kenne gegee, en wie se gees het uit jou uitgegaan?
5 Die skimme is beangs onder die waters en onder die bewoners daarvan.
6 Naak lê die doderyk voor Hom, en die plek van vertering het geen bedekking nie --
7 voor Hom wat die noorde uitspan oor die chaos, wat die aarde ophang oor 'n niks;
8 wat die waters saambind in sy wolke sonder dat die wolkgevaarte daaronder skeur;
9 wat die gesig van die troon toehou deurdat Hy sy wolk daaroor uitsprei.
10 Hy het 'n kring afgetrek oor die watervlakte tot waar lig in duisternis eindig.
11 Die pilare van die hemel wankel en staan verstom weens sy dreiging.
12 Deur sy krag bring Hy die see in beroering, en deur sy verstand verpletter Hy Rahab.
13 Deur sy asem word die hemel helder; sy hand het die vinnige slang deurboor.
14 Kyk, dit is maar die uitlopers van sy weë, en wat 'n fluisterwoord hoor ons maar van Hom! Wie sou dan die donder van sy magtige dade verstaan?
1 Nyt sanoi Job:
2 -- Hyvinpä olet auttanut voimansa kadottanutta, ojentanut kätesi tukea tarvitsevalle!
3 Miten oletkaan neuvonut neuvotonta, opettanut hänelle viisautta ja ymmärrystä!
4 Kuka on sinulle antanut nämä sanat, kenen henki sinussa vaikuttaa?
5 Vainajien henget vapisevat syvyyden vesien alla, syvyyden joukkojen alla,
6 sillä Jumalan edessä tuonela on alasti, syvyyden kuilua ei häneltä mikään peitä.
7 Tyhjyyden päälle hän on levittänyt taivaan, olemattoman varaan hän on ripustanut maan.
8 Hän käärii veden pilviin, eivätkä pilvet repeä sen painosta.
9 Hän peittää näkyvistä valtaistuimensa, levittää pilvensä sen eteen.
10 Hän on piirtänyt rajaksi veteen taivaanrannan, sinne, missä valo ja pimeys kohtaavat.
11 Taivaan peruspylväät vavahtelevat pelosta, kun hän ärjyy.
12 Voimallaan hän on taltuttanut meren, taidollaan hän on murskannut itsensä Rahabin.
13 Henkäyksellään hän pyyhkäisee taivaan kirkkaaksi, hänen kätensä lävistää kiitävän käärmeen.
14 Mutta kaikki tämä antaa vain aavistuksen hänen mahdistaan, me kuulemme hänestä vain hiljaisen kuiskauksen. Kuka voisi tajuta hänen koko mahtinsa pauhun?