1 א אם במחתרת ימצא הגנב והכה ומת--אין לו דמים

2 ב אם זרחה השמש עליו דמים לו  שלם ישלם--אם אין לו ונמכר בגנבתו

3 ג אם המצא תמצא בידו הגנבה משור עד חמור עד שה--חיים  שנים ישלם  {ס}

4 ד כי יבער איש שדה או כרם ושלח את בעירה ובער בשדה אחר--מיטב שדהו ומיטב כרמו ישלם  {ס}

5 ה כי תצא אש ומצאה קצים ונאכל גדיש או הקמה או השדה--שלם ישלם המבער את הבערה  {ס}

6 ו כי יתן איש אל רעהו כסף או כלים לשמר וגנב מבית האיש--אם ימצא הגנב ישלם שנים

7 ז אם לא ימצא הגנב ונקרב בעל הבית אל האלהים  אם לא שלח ידו במלאכת רעהו

8 ח על כל דבר פשע על שור על חמור על שה על שלמה על כל אבדה אשר יאמר כי הוא זה--עד האלהים יבא דבר שניהם  אשר ירשיען אלהים ישלם שנים לרעהו  {ס}

9 ט כי יתן איש אל רעהו חמור או שור או שה וכל בהמה--לשמר ומת או נשבר או נשבה אין ראה

10 י שבעת יהוה תהיה בין שניהם--אם לא שלח ידו במלאכת רעהו ולקח בעליו ולא ישלם

11 יא ואם גנב יגנב מעמו--ישלם לבעליו

12 יב אם טרף יטרף יבאהו עד  הטרפה לא ישלם  {פ}

13 יג וכי ישאל איש מעם רעהו ונשבר או מת בעליו אין עמו שלם ישלם

14 יד אם בעליו עמו לא ישלם  אם שכיר הוא בא בשכרו  {ס}

15 טו וכי יפתה איש בתולה אשר לא ארשה--ושכב עמה  מהר ימהרנה לו לאשה

16 טז אם מאן ימאן אביה לתתה לו--כסף ישקל כמהר הבתולת  {ס}

17 יז מכשפה לא תחיה

18 יח כל שכב עם בהמה מות יומת  {ס}

19 יט זבח לאלהים יחרם--בלתי ליהוה לבדו

20 כ וגר לא תונה ולא תלחצנו  כי גרים הייתם בארץ מצרים

21 כא כל אלמנה ויתום לא תענון

22 כב אם ענה תענה אתו--כי אם צעק יצעק אלי שמע אשמע צעקתו

23 כג וחרה אפי והרגתי אתכם בחרב והיו נשיכם אלמנות ובניכם יתמים  {פ}

24 כד אם כסף תלוה את עמי את העני עמך--לא תהיה לו כנשה לא תשימון עליו נשך

25 כה אם חבל תחבל שלמת רעך--עד בא השמש תשיבנו לו

26 כו כי הוא כסותה לבדה הוא שמלתו לערו במה ישכב--והיה כי יצעק אלי ושמעתי כי חנון אני  {ס}

27 כז אלהים לא תקלל ונשיא בעמך לא תאר

28 כח מלאתך ודמעך לא תאחר בכור בניך תתן לי

29 כט כן תעשה לשרך לצאנך  שבעת ימים יהיה עם אמו ביום השמיני תתנו לי

30 ל ואנשי קדש תהיון לי ובשר בשדה טרפה לא תאכלו לכלב תשלכון אתו  {ס}

2 (H22:1)Jos varas tavataan murtautumasta sisään ja hänet lyödään hengiltä, surmaaja ei joudu vastuuseen hänen verestään.

3 (H22:2)Kuitenkin jos aurinko oli jo noussut, hän joutuu verivelkaan. Varkaudesta kiinni joutunut maksakoon täyden korvauksen, mutta jos hänellä ei ole millä maksaa, hänet myytäköön orjaksi varastetun omaisuuden korvaamiseksi.

4 (H22:3)Jos varastettu eläin löydetään elävänä hänen hallustaan, oli se sitten härkä, aasi tai lammas, hän antakoon siitä kaksinkertaisen korvauksen.

8 (H22:7)Jos varasta ei tavoiteta, talon omistaja astukoon Jumalan eteen ja vannokoon, ettei ole koskenut toisen omaisuuteen.

9 (H22:8)Jokaisessa anastustapauksessa, olipa kyseessä härkä, aasi, lammas, vaate tai mikä tahansa muu kateissa ollut, jonka joku väittää tuntevansa omakseen, tuotakoon kummankin asia Jumalan eteen. Se, jonka Jumala osoittaa syylliseksi, maksakoon kaksinkertaisen korvauksen toiselle.

11 (H22:10)niin se, jonka huostassa eläin oli, vannokoon Jumalan edessä, ettei hän ole koskenut toisen omaisuuteen. Omistaja tyytyköön valaan, eikä korvausta tarvitse maksaa.

12 (H22:11)Mutta jos eläin on varastettu hänen talostaan, hän maksakoon omistajalle korvauksen.

13 (H22:12)Jos pedot sen raatelevat, hän tuokoon raadon todisteeksi. Raadellusta eläimestä hänen ei tarvitse maksaa korvausta.

15 (H22:14)Mutta jos sen omistaja on itse mukana, lainaajan ei tarvitse maksaa. Jos omistaja juhtineen oli palkattu työhön, hän saakoon silti sovitun palkan.

17 (H22:16)Mutta ellei tytön isä suostu antamaan hänelle tytärtään, viettelijä maksakoon silti saman verran kuin on tapana maksaa neitsyestä morsiamenhintana.

19 (H22:18)Jokaista, joka sekaantuu eläimeen, rangaistakoon kuolemalla.

20 (H22:19)Jos joku uhraa muille jumalille kuin Herralle, hänet tuomittakoon tuhon omaksi.

22 (H22:21)Älkää kohdelko huonosti leskiä älkääkä orpoja.

23 (H22:22)Jos kohtelette heitä huonosti, minä kuulen heidän huutonsa, kun he huutavat minulta apua.

24 (H22:23)Minun vihani syttyy, ja minä surmaan teidät sodalla, niin että teidän vaimoistanne tulee leskiä ja lapsistanne orpoja.

26 (H22:25)Jos otat pantiksi lähimmäisesi viitan, palauta se hänelle auringonlaskuun mennessä;

27 (H22:26)onhan se hänen ainoa peitteensä, hänen ruumiinsa ainoa suoja. Mihin hän muuten voi kääriytyä nukkumaan mennessään? Kun hän huutaa minulta apua, minä kuulen häntä, sillä minä olen laupias.

29 (H22:28)Uhraa minulle viivyttelemättä ensi hedelmä viljastasi ja viinistäsi. Anna minulle myös esikoinen pojistasi.

30 (H22:29)Sama koskee nautoja, lampaita ja vuohia. Niiden esikoinen saa olla seitsemän päivää emänsä kanssa, mutta kahdeksantena päivänä sinun tulee antaa se minulle.

31 (H22:30)Olkaa minun pyhä kansani, älkää syökö pedon raateleman eläimen lihaa, vaan heittäkää se koirille.