1 א הנה יהוה בוקק הארץ ובולקה ועוה פניה והפיץ ישביה
2 ב והיה כעם ככהן כעבד כאדניו כשפחה כגברתה כקונה כמוכר כמלוה כלוה כנשה כאשר נשא בו
3 ג הבוק תבוק הארץ והבוז תבז כי יהוה דבר את הדבר הזה
4 ד אבלה נבלה הארץ אמללה נבלה תבל אמללו מרום עם הארץ
5 ה והארץ חנפה תחת ישביה כי עברו תורת חלפו חק הפרו ברית עולם
6 ו על כן אלה אכלה ארץ ויאשמו ישבי בה על כן חרו ישבי ארץ ונשאר אנוש מזער
7 ז אבל תירוש אמללה גפן נאנחו כל שמחי לב
8 ח שבת משוש תפים חדל שאון עליזים שבת משוש כנור
9 ט בשיר לא ישתו יין ימר שכר לשתיו
10 י נשברה קרית תהו סגר כל בית מבוא
11 יא צוחה על היין בחוצות ערבה כל שמחה גלה משוש הארץ
12 יב נשאר בעיר שמה ושאיה יכת שער
13 יג כי כה יהיה בקרב הארץ בתוך העמים כנקף זית כעוללת אם כלה בציר
14 יד המה ישאו קולם ירנו בגאון יהוה צהלו מים
15 טו על כן בארים כבדו יהוה באיי הים שם יהוה אלהי ישראל {ס}
16 טז מכנף הארץ זמרת שמענו צבי לצדיק ואמר רזי לי רזי לי אוי לי בגדים בגדו ובגד בוגדים בגדו
17 יז פחד ופחת ופח עליך יושב הארץ
18 יח והיה הנס מקול הפחד יפל אל הפחת והעולה מתוך הפחת ילכד בפח כי ארבות ממרום נפתחו וירעשו מוסדי ארץ
19 יט רעה התרעעה הארץ פור התפוררה ארץ מוט התמוטטה ארץ
20 כ נוע תנוע ארץ כשכור והתנודדה כמלונה וכבד עליה פשעה ונפלה ולא תסיף קום {ס}
21 כא והיה ביום ההוא יפקד יהוה על צבא המרום במרום ועל מלכי האדמה על האדמה
22 כב ואספו אספה אסיר על בור וסגרו על מסגר ומרב ימים יפקדו
23 כג וחפרה הלבנה ובושה החמה כי מלך יהוה צבאות בהר ציון ובירושלם ונגד זקניו כבוד {פ}
1 Katso: Herra hävittää maan ja autioittaa sen, runtelee sen kasvot ja lyö hajalle sen asukkaat.
2 Samalla tavoin käy papin kuin kansankin, niin isännän kuin orjankin, niin emännän kuin orjattaren, niin myyjän kuin ostajan, niin lainan antajan kuin sen saajan, niin velkojan kuin velallisenkin.
3 Autioksi maa autioituu, tyhjäksi se ryöstetään. Näin on Herra puhunut.
4 Maa kulottuu ja kuivuu, maanpiiri riutuu ja kuivuu, maan lailla taivaskin riutuu.
5 Maa muuttuu saastaiseksi jalkojen alla, sillä sen asukkaat ovat hylänneet lain, rikkoneet käskyt, tehneet tyhjäksi ikuisen liiton.
6 Siksi kirous syö maan, sen asukkaat saavat maksaa teoistaan. Siksi maan asukkaat käyvät vähiin, vain muutama harva jää jäljelle ihmisen suvusta.
7 Rypäleen mehu ehtyy, viiniköynnökset kuivuvat ja kaikki ilosydämiset alkavat huokailla.
8 Rumpujen riemu vaimenee, iloinen kohina hiljenee, vaikenee harppujen ääni.
9 Enää ei juoda viiniä, ei lauleta, juoma on käynyt juojilleen karvaaksi.
10 Kaupunki on kukistunut, se on sekasorron vallassa, jokainen ovi on sisältä teljetty.
11 Kujilla kaikuu valitus viinin loppumisesta, kaikki ilo on poissa, riemu on maasta paennut.
12 Vain autius on jäljellä, vain tyhjyys, kaupungin portit on murrettu.
13 Näin käy maailman kansoille: niistä jää jäljelle sen verran kuin jää oliiveja puuhun, jota sadonkorjaaja ravistelee, sen verran kuin voi löytää rypäleitä, kun viininkorjuu on ohi.
14 Jäljelle jääneet aloittavat ylistyksen, he iloitsevat ääneen Herran suuruudesta. Huutakaa siis lännessä
15 ja vastatkaa huutoon aamunkoiton suunnalta, kunnioittakaa Herraa. Meren saarilla ja rannoilla kunnioittakaa Herran nimeä, hänen, joka on Israelin Jumala.
16 Maan ääriltä saakka me kuulemme laulujen kaikuvan ylistykseksi Vanhurskaalle. Minä sanon: En jaksa, en jaksa, voi minua! Petosta petoksen jälkeen ja petoksen jälkeen vielä petos!
17 Kauhu ja kuoppa ja loukku uhkaavat sinua, maan asukas.
18 Joka pakenee kauhun huutoa, se putoaa kuoppaan, ja jos hän kuopasta nousee, hän jää loukkuun. Sillä taivaan akkunat aukenevat ja maan perustukset järkkyvät,
19 maa järisee, maa järisee, maa aaltoaa ja huojuu, maa aaltoaa ja sortuu,
20 maa horjuu kuin juopunut, vaappuu kuin vartiolava tuulessa. Raskaana sitä painaa sen rikkomus, se kaatuu eikä enää nouse.
21 Sinä päivänä Herra vaatii tilille korkeuksissa asuvat korkeuden joukot ja maan päällä elävät maan kuninkaat.
22 Heidät kootaan yhteen: yhteen ja samaan vankikuoppaan, samaan tyrmään heidät teljetään, ja vasta aikojen kuluttua heidän asiansa otetaan esiin.
23 Kuu kalpenee, aurinko häpeää, kun Herra Sebaot hallitsee Siionin vuorella ja Jerusalemissa ja hänen kunniansa loistaa hänen kansansa vanhimmille.