1 א הוי שודד ואתה לא שדוד ובוגד ולא בגדו בו כהתמך שודד תושד כנלתך לבגד יבגדו בך {ס}
2 ב יהוה חננו לך קוינו היה זרעם לבקרים אף ישועתנו בעת צרה
3 ג מקול המון נדדו עמים מרוממתך נפצו גוים
4 ד ואסף שללכם אסף החסיל--כמשק גבים שקק בו
5 ה נשגב יהוה כי שכן מרום מלא ציון משפט וצדקה
6 ו והיה אמונת עתיך חסן ישועת חכמת ודעת יראת יהוה היא אוצרו {פ}
7 ז הן אראלם צעקו חצה מלאכי שלום מר יבכיון
8 ח נשמו מסלות שבת עבר ארח הפר ברית מאס ערים לא חשב אנוש
9 ט אבל אמללה ארץ החפיר לבנון קמל היה השרון כערבה ונער בשן וכרמל {ס}
10 י עתה אקום יאמר יהוה עתה ארומם--עתה אנשא
11 יא תהרו חשש תלדו קש רוחכם אש תאכלכם
12 יב והיו עמים משרפות שיד קוצים כסוחים באש יצתו {פ}
13 יג שמעו רחוקים אשר עשיתי ודעו קרובים גברתי
14 יד פחדו בציון חטאים אחזה רעדה חנפים מי יגור לנו אש אוכלה--מי יגור לנו מוקדי עולם
15 טו הלך צדקות ודבר מישרים מאס בבצע מעשקות נער כפיו מתמך בשחד אטם אזנו משמע דמים ועצם עיניו מראות ברע
16 טז הוא מרומים ישכן מצדות סלעים משגבו לחמו נתן מימיו נאמנים
17 יז מלך ביפיו תחזינה עיניך תראינה ארץ מרחקים
18 יח לבך יהגה אימה איה ספר איה שקל איה ספר את המגדלים
19 יט את עם נועז לא תראה עם עמקי שפה משמוע נלעג לשון אין בינה
20 כ חזה ציון קרית מועדנו עיניך תראינה ירושלם נוה שאנן אהל בל יצען בל יסע יתדתיו לנצח וכל חבליו בל ינתקו
21 כא כי אם שם אדיר יהוה לנו מקום נהרים יארים רחבי ידים בל תלך בו אני שיט וצי אדיר לא יעברנו
22 כב כי יהוה שפטנו יהוה מחקקנו יהוה מלכנו הוא יושיענו
23 כג נטשו חבליך בל יחזקו כן תרנם בל פרשו נס אז חלק עד שלל מרבה פסחים בזזו בז
24 כד ובל יאמר שכן חליתי העם הישב בה נשא עון {ס}
1 Voi sinua, tuhooja, jota ei ole tuhottu, petturi, jota ei ole petetty! Kun olet tuhottavasi tuhonnut, sinut tuhotaan, kun olet petettäväsi pettänyt, sinut petetään.
2 Herra, ole meille armollinen! Toivoen me katsomme sinuun. Ole joka aamu käsivarsiemme voima, hädän hetkenä pelasta meidät!
3 Suuren jylinän tieltä kaikkoavat kansat. Kun sinä nouset, kansakunnat hajaantuvat pakoon.
4 Kuin heinäsirkat te saatte käydä saaliin kimppuun, kuin kalvajasirkkojen parvi te ahmitte sitä.
5 Ylhäinen on Herra! Hän asuu korkeudessa. Oikeudella ja vanhurskaudella hän täyttää Siionin.
6 Sinun tulevat päiväsi hän turvaa, hetkestä hetkeen, hänellä on varattuna apua yllin kyllin, viisautta ja tietoa. Siionin aarre on Herran pelko.
7 Kuule! Arielin asukkaat valittavat kaduilla, katkerasti itkevät ne, jotka rauhasta neuvottelivat.
8 Valtatiet ovat autioina, kulkijat ovat kadonneet. Liitto on mitätöity, sen todistajia halveksitaan, ihmishengelle ei arvoa anneta.
9 Maa valittaa ja kuihtuu, häpeissään on Libanon, puut kuivettuneina. Saaronin tasanko on kulottunut aroksi, Basan ja Karmel ovat alastomat.
10 -- Nyt minä nousen, sanoo Herra. Nyt minä asetun korkealle, nyt käyn toimeen.
11 Heinää te kannatte kohdussanne, olkia synnytätte, minun henkeni syö teidät kuin tuli.
12 Kansat murennetaan kuin kalkkikivi tulella, kuin irti hakatut orjantappurat ne leimahtavat liekkiin.
13 Kuulkaa, kaukaiset kansat, mitä olen tehnyt! Lähellä elävät, oppikaa tuntemaan minun voimani!
15 Se, joka elää vanhurskaasti ja puhuu oikein, joka hylkää laittoman hyödyn, joka pitää kätensä puhtaina lahjuksista, joka sulkee korvansa murhajuonilta eikä katsele sormien läpi vääryyden töitä.
16 Korkealla vuorella hän saa asua, kalliolinnoissa, joissa hänellä on turva. Leipää hän saa riittämiin, eikä hänen juomavetensä ehdy.
17 Omin silmin sinä saat nähdä kuninkaan, hänen kauneutensa, sinä saat nähdä avaran maan.
18 Sydämesi muistelee menneitä kauhuja: missä nyt on veronkantaja, missä veron punnitsija, missä torneja tarkastava vieras?
19 Enää et näe tuota röyhkeää muukalaiskansaa, jonka kieltä ei kukaan ymmärrä, jonka puhe on kummallista, mieltä vailla.
20 Katso Siionia, meidän juhliemme kaupunkia! Sinun silmäsi saavat nähdä Jerusalemin, turvallisen leposijan, teltan, jota ei pureta, ei siirretä. Sen vaarnat eivät koskaan irtoa, yksikään sen köysistä ei katkea.
21 Meillä on siellä väkevä valtias, Herra, meillä on jokien lähde ja leveät virrat. Niitä ei kulje soutualus eikä ylitä uljainkaan pursi.
22 Totisesti, Herra on tuomarimme. Hän johtaa meitä. Herra on valtiaamme, Herra on kuninkaamme. Hän pelastaa meidät.
23 Kun köydet ovat löystyneet eivätkä enää pidä mastoa pystyssä, eivät purjetta levällään, silloin jaetaan ryöstösaalista runsaasti. Rammatkin saalistavat muiden mukana,