1 א ויען בלדד השחי ויאמר br
2 ב עד-אנה תשימון קנצי למלין תבינו ואחר נדבר br
3 ג מדוע נחשבנו כבהמה נטמינו בעיניכם br
4 ד טרף נפשו באפו הלמענך תעזב ארץ ויעתק-צור ממקמו br
5 ה גם אור רשעים ידעך ולא-יגה שביב אשו br
6 ו אור חשך באהלו ונרו עליו ידעך br
7 ז יצרו צעדי אונו ותשליכהו עצתו br
8 ח כי-שלח ברשת ברגליו ועל-שבכה יתהלך br
9 ט יאחז בעקב פח יחזק עליו צמים br
10 י טמון בארץ חבלו ומלכדתו עלי נתיב br
11 יא סביב בעתהו בלהות והפיצהו לרגליו br
12 יב יהי-רעב אנו ואיד נכון לצלעו br
13 יג יאכל בדי עורו יאכל בדיו בכור מות br
14 יד ינתק מאהלו מבטחו ותצעדהו למלך בלהות br
15 טו תשכון באהלו מבלי-לו יזרה על-נוהו גפרית br
16 טז מתחת שרשיו יבשו וממעל ימל קצירו br
17 יז זכרו-אבד מני-ארץ ולא-שם לו על-פני-חוץ br
18 יח יהדפהו מאור אל-חשך ומתבל ינדהו br
19 יט לא נין לו ולא-נכד בעמו ואין שריד במגוריו br
20 כ על-יומו נשמו אחרנים וקדמנים אחזו שער br
21 כא אך-אלה משכנות עול וזה מקום לא-ידע-אל
1 Nyt suahilainen Bildad alkoi jälleen puhua. Hän sanoi:
2 -- Kuinka kauan aiotte kierrellä asiaa? Miettikää ensin ja puhukaa sitten!
3 Olemmeko me sinun silmissäsi pelkkää karjaa, pelkkiä typeryksiä?
4 Raivon vallassa sinä raatelet itseäsi. Pitäisikö maan autioitua ja kallioiden siirtyä paikoiltaan, jotta sinä saisit olla oikeassa?
5 Sinäkin tiedät, että jumalattoman valo sammuu, hänen liekkinsä ei loista.
6 Hänen majansa valo pimenee, hänen lamppunsa sammuu.
7 Hänen askelensa, ennen lujat, hidastuvat. Hänen omat suunnitelmansa kaatavat hänet,
8 hänen jalkansa jäävät kiinni verkkoon, hän astuu suoraan pyyntihaudan katteelle.
9 Hänen nilkkansa tarttuu paulaan, silmukka kiristyy.
10 Maassa on häntä varten piilossa pyydys, hänen polullaan odottaa ansa.
11 Joka puolelta kauhunäyt ahdistavat häntä, ne seuraavat hänen kintereillään.
12 Ahnas tuho vaanii häntä, turmio on valmiina kaatamaan hänet,
13 tauti syö hänen ihonsa, kalma ahmii hänen jäsenensä.
14 Hänet temmataan pois turvallisesta majastaan ja viedään kauhujen kuninkaan eteen.
15 Hänen majansa jää vieraille, hänen asuinpaikalleen sirotellaan rikkiä.
16 Hänen juurensa kuivuvat, hänen lehvänsä lakastuvat.
17 Maan päällä ei kukaan enää häntä muista, hänen nimeään ei kuulla kaduilla.
18 Hänet syöstään valosta pimeyteen, hänet ajetaan pois maan päältä.
19 Ei jää häneltä kansansa keskelle sukua, ei jälkeläistä, ei ketään sinne, missä hän asui.
20 Lännen asukkaat järkyttyvät hänen kohtalostaan, idän miehet vapisevat kauhusta.
21 Näin käy väärintekijän asuinsijan, näin sen miehen kodin, joka ei tunne Jumalaa.