1 א ויען איוב ויאמר br
2 ב אמנם ידעתי כי-כן ומה-יצדק אנוש עם-אל br
3 ג אם-יחפץ לריב עמו-- לא-יעננו אחת מני-אלף br
4 ד חכם לבב ואמיץ כח-- מי-הקשה אליו וישלם br
5 ה המעתיק הרים ולא ידעו-- אשר הפכם באפו br
6 ו המרגיז ארץ ממקומה ועמודיה יתפלצון br
7 ז האמר לחרס ולא יזרח ובעד כוכבים יחתם br
8 ח נטה שמים לבדו ודורך על-במתי ים br
9 ט עשה-עש כסיל וכימה וחדרי תמן br
10 י עשה גדלות עד-אין חקר ונפלאות עד-אין מספר br
11 יא הן יעבר עלי ולא אראה ויחלף ולא-אבין לו br
12 יב הן יחתף מי ישיבנו מי-יאמר אליו מה-תעשה br
13 יג אלוה לא-ישיב אפו תחתו שחחו עזרי רהב br
14 יד אף כי-אנכי אעננו אבחרה דברי עמו br
15 טו אשר אם-צדקתי לא אענה למשפטי אתחנן br
16 טז אם-קראתי ויענני-- לא-אאמין כי-יאזין קולי br
17 יז אשר-בשערה ישופני והרבה פצעי חנם br
18 יח לא-יתנני השב רוחי כי ישבעני ממררים br
19 יט אם-לכח אמיץ הנה ואם-למשפט מי יועידני br
20 כ אם-אצדק פי ירשיעני תם-אני ויעקשני br
21 כא תם-אני לא-אדע נפשי אמאס חיי br
22 כב אחת היא על-כן אמרתי--תם ורשע הוא מכלה br
23 כג אם-שוט ימית פתאם-- למסת נקים ילעג br
24 כד ארץ נתנה ביד-רשע-- פני-שפטיה יכסה br אם-לא אפוא מי-הוא br
25 כה וימי קלו מני-רץ ברחו לא-ראו טובה br
26 כו חלפו עם-אניות אבה כנשר יטוש עלי-אכל br
27 כז אם-אמרי אשכחה שיחי אעזבה פני ואבליגה br
28 כח יגרתי כל-עצבתי ידעתי כי-לא תנקני br
29 כט אנכי ארשע למה-זה הבל איגע br
30 ל אם-התרחצתי במו- (במי-) שלג והזכותי בבר כפי br
31 לא אז בשחת תטבלני ותעבוני שלמותי br
32 לב כי-לא-איש כמוני אעננו נבוא יחדו במשפט br
33 לג לא יש-בינינו מוכיח-- ישת ידו על-שנינו br
34 לד יסר מעלי שב big ט /big ו ואמתו אל-תבעתני br
35 לה אדברה ולא איראנו כי לא-כן אנכי עמדי
1 Nyt Job sanoi:
2 -- Totta kai minä tuon tiedän! Ei ihminen voi olla oikeassa Jumalaa vastaan.
3 Se, joka ryhtyisi käymään hänen kanssaan oikeutta, ei pystyisi vastaamaan hänen kysymyksiinsä, ei yhteen tuhannesta.
4 Hänen on viisaus, hänen on voima ja mahti. Kuka voisi uhmata häntä joutumatta tuhoon?
5 Hän siirtää vuoria kuin huomaamatta, hän kääntää ne nurin, kun hän vihastuu.
6 Hän koskettaa maata, ja se järähtää paikoiltaan, sen peruspylväät horjuvat.
7 Hän käskee, ja aurinko pimenee. Hän sulkee sinetillään tähtien valon.
8 Yksin on hän levittänyt yllemme taivaan, hän kulkee meren hyökyjen yli.
9 Leijonan tähdistön hän on tehnyt, Orionin ja Seulaset ja eteläisten tähtien tarhat.
10 Suuria tekoja hän tekee, tutkimattomia, ihmeitä, joilla ei ole määrää, ei rajaa.
11 Hän kulkee läheltä, enkä minä häntä näe, hän kiitää ohitseni, enkä minä häntä huomaa.
13 Mikään voima ei käännä pois Jumalan vihaa, hänen alleen lyyhistyvät Rahabin joukot.
14 Kuinka minä voisin käydä kiistaan Jumalan kanssa, kuinka voisin löytää sanat häntä vastaan?
15 Vaikka olisin kuinka oikeassa, en pystyisi hänelle vastaamaan. Voin vain rukoilla armoa häneltä, joka minut tuomitsee.
16 Vaikka hän ottaisi vastaan minun haasteeni, en usko, että hän suostuisi minua kuulemaan --
17 hän, joka myrskyllään iskee minut maahan ja aina vain lisää minun haavojeni määrää ilman mitään syytä.
18 Edes hengenvedon ajaksi hän ei anna minulle rauhaa, ei, hän lisäämistään lisää kärsimystäni.
20 Vaikka minä olen oikeassa, oma suuni joutuu tuomitsemaan minut. Vaikka olen syytön, hän tuomitsee minut väärintekijäksi.
21 Syytön olen. Mutta mitäpä minun elämästäni! Minä inhoan sitä.
23 Kun tuhon ruoska iskee ihmisiin, hän ei välitä viattomien kärsimyksistä.
24 Kun maa on annettu kelvottomien käsiin, hän peittää tuomarien silmät. Ellei se ole hän -- kuka sitten?
25 Minun päiväni rientävät nopeammin kuin juoksija, ne häipyvät luotani, onnea ne eivät saaneet nähdä,
26 kuin kaislaveneet ne liukuvat toinen toisensa perään pois, ne kiitävät kuin saaliin kimppuun syöksyvä kotka.
28 niin kohta iskee minuun uusi kauhu, sillä minä tiedän, että sinä et minua syyttömäksi julista.
29 Kun minut joka tapauksessa tuomitaan syylliseksi, miksi harata vastaan?
30 Vaikka minä kylpisin lumessa ja pesisin käteni lipeällä,
31 kuitenkin sinä ryvettäisit minut likakuopassa, niin että minua inhoaisivat omat vaatteenikin.
32 Hän ei ole ihminen, niin kuin minä olen. En minä voi käydä hänen kanssaan oikeutta, en puolustautua häntä vastaan.
33 Ei kukaan voi olla tuomarina meidän välillämme, asettaa kättään meidän molempien päälle.
34 Voi, jospa Jumala kääntäisi ruoskansa minusta pois, ettei minun enää tarvitsisi säikkyä häntä!
35 Silloin voisin puhua hänelle suoraan, pelkäämättä! Nyt en voi. Olen itseni kanssa yksin.