Ezequiel 17

1 A palavra do Senhor foi-me dirigida nestes termos:

2 "Filho do homem, propõe um enigma, apresenta uma parábola à casa de Israel.

3 Dize-lhe: eis o que diz o Senhor Javé: A grande águia de grandes asas, de larga envergadura, toda coberta de plumagem malhada, veio do Líbano. E tirou a copa de um cedro,

4 arrancou o mais alto de seus ramos, levou-o ao país dos mercadores e o depôs na cidade do negócio,

5 depois tomou um tronco de árvore da terra, e colocou-o em um terreno preparado; à beira de águas copiosas plantou-o, como um salgueiro.

6 Ele germinou e transformou-se em vide frondosa, ainda que pouco elevada, e voltou suas ramagens para a águia, com suas raízes debaixo dela. Ela se tornou um ramo da vinha, produziu hastes e lançou ramos.

7 Havia outra grande águia, de grandes asas, com abundante plumagem; e eis que para ela essa vinha voltou suas raízes, e lançou seus braços para ela, do horto onde estava plantada, a fim de que a regasse.

8 Era em um solo excelente, à margem de ondas copiosas, que esta cepa estava plantada, de maneira a lançar ramos e produzir frutos, e tornar-se uma esplêndida vinha.

9 Dize, pois: eis o que diz o Senhor Javé: esta vinha irá prosperar? A primeira águia não arrancará suas raízes? Não abaterá o seu fruto para que ela seque, de sorte que murche toda a folhagem que ela estendeu? Sem esforço e sem ajuda da multidão será arrancada.

10 Eis que ela está plantada: será que crescerá? Tocada pelo vento do Oriente, não secará ela de todo? Não secará no horto onde está plantada?".

11 A palavra do Senhor foi-me dirigida nestes termos:

12 "Pergunta a essa raça de recalcitrantes: não sabeis o que significa isso? – Dize: o rei da Babilônia chegou a Jerusalém, prendeu o rei e os dirigentes da cidade, para levá-los com ele à Babilônia.

13 Escolheu na estirpe real um homem com o qual celebrou um tratado e a quem fez prestar juramento. Ele, porém, levou os poderosos do país,

14 para que o reino fosse abatido sem esperança de soerguimento, a fim de que esse homem, observando o pacto, pudesse subsistir.

15 Entretanto, este se revoltou contra ele, enviando mensageiros ao Egito para pedir cavalos e um numeroso exército. Triunfará ele? Escapará por acaso aquele que procedeu dessa maneira? Após haver rompido a aliança, haveria ele de se salvar?

16 Por minha vida – oráculo do Senhor Javé –, é no país do rei que o fez reinar, de quem ele des­prezou o juramento e rompeu a aliança, é na Babilônia que ele morrerá.

17 Com o seu forte exército e a sua multidão de homens, o faraó nada poderá por si mesmo na guerra, quando forem levantados os terraços e cons­truídos os muros para fazer perecer uma multidão de homens.

18 Ele desprezou o seu juramento e rompeu a aliança, embora tivesse já dado a sua palavra. Ele fez tudo isso; não escapará".

19 Por isso, eis o que diz o Senhor Javé: "Por minha vida, é o meu juramento que ele rejeitou, é minha aliança que ele infringiu: farei cair isso sobre sua cabeça.

20 Estenderei sobre ele a minha rede e será apanhado no meu laço; eu o levarei à Babilônia e ali o processarei por causa da transgressão que cometeu contra mim.

21 Todos os fugitivos de suas tropas cairão sob minha espada, e os que ficarem serão espalhados pelos ventos. E sabereis que sou eu, o Senhor, que falei".

22 Eis o que diz o Senhor: "Pegarei eu mesmo da copa do grande cedro, dos cimos de seus galhos cortarei um ramo, e eu próprio o plantarei no alto da montanha.

23 Eu o plantarei na alta montanha de Israel. Ele estenderá seus galhos e dará fruto; ele se tornará um cedro magnífico, onde aninharão aves de toda espécie, instaladas à sombra de sua ramagem.

24 Então, todas as árvores dos campos saberão que sou eu, o Senhor, que abate a árvore soberba, e exalta o humilde arbusto, que seca a árvore verde, e faz florescer a árvore seca. Eu, o Senhor, o disse, e o farei."

Juudan petollinen kuningas on viinipuu, joka revitään juuriltaan. Herra istuttaa Israelin vuorelle uuden vesan, joka kasvaa suureksi.

1 Ja minulle tuli tämä Herran sana: 2 "Ihmislapsi, esitä arvoitus ja lausu vertaus Israelin heimolle 3 *Jer. 48:40; Jer. 49:22ja sano: Näin sanoo Herra, Herra:

Suuri kotka, suurisiipinen, pitkäsulkainen,

täysihöyheninen, kirjava, tuli Libanonille

ja otti latvuksen setripuusta.

4 Hän taittoi siitä latvalehvän

ja vei sen kauppiasten maahan,

asetti sen kauppurien kaupunkiin.

5 Sitten hän otti siitä maasta taimen

ja pani sen kylvöpeltoon.

Hän otti sen ja pani pajuksi runsaan veden ääreen.

6 Se versoi, ja siitä tuli rehevä viinipuu,

matalakasvuinen;

sen oksien tuli kääntyä kotkaan päin

ja sen juurten olla hänen allansa.

Siitä tuli viinipuu, se teki haaroja, työnsi oksia.

7 Mutta oli toinen suuri kotka,

suurisiipinen, runsashöyheninen;

ja katso, tämä viinipuu

ojensi juurensa sitä kotkaa kohti

ja työnsi oksansa siihen päin, sen kasteltaviksi,

siitä penkereestä, johon se oli istutettu.

8 Se oli istutettu hyvään peltoon,

runsaan veden ääreen,

että se tekisi lehviä, kantaisi hedelmää

ja tulisi ihanaksi viinipuuksi.

9 Sano: Näin sanoo Herra, Herra:

Menestyyköhän se?

Eiköhän kotka kisko ylös sen juuria

ja raasta sen hedelmiä;

niin että kaikki siitä versoneet lehdet kuivuvat

ja puu kuivuu?

Eikä tarvita suurta voimaa, ei paljoa väkeä

sen nostamiseksi juuriltansa.

10 Katso, istutettu se on — menestyyköhän se?

Eiköhän se kuivu, kun siihen käy itätuuli,

kuivu penkereessä, jossa se versoi?"

11 Ja minulle tuli tämä Herran sana:

12 *2. Kun. 24:10"Sano uppiniskaiselle suvulle:

Ettekö te tiedä, mitä tämä tarkoittaa?

Sano: Katso, Baabelin kuningas tuli Jerusalemiin,

otti sen kuninkaan ja päämiehet

ja vei heidät luoksensa Baabeliin.

13 *2. Kun. 24:17; 2. Aik. 36:10Ja hän otti yhden kuninkaallisesta suvusta,

teki hänen kanssansa liiton

ja otti häneltä valan,

mutta maan mahtavat hän vei mukanaan,

14 että valtakunta tulisi vähäpätöiseksi

eikä kohoaisi,

että se pitäisi liittonsa ja liitto pysyisi.

15 *Jer. 37:5Mutta hän kapinoi häntä vastaan

ja laittoi lähettiläänsä Egyptiin,

että hänelle annettaisiin hevosia ja paljon väkeä.

Menestyyköhän se, pelastuukohan se,

joka tällaista tekee?

Pelastuuko se, joka liiton rikkoo?

16 Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra: sen kuninkaan asuinpaikalla, joka hänet kuninkaaksi teki, jonka valan hän on halpana pitänyt ja jonka liiton hän on rikkonut, sen luona, keskellä Baabelia, hänen totisesti on kuoltava. 17 *2. Kun. 25:1; Hes. 4:2Ja farao suurella sotajoukollaan ja paljolla väellään ei tee mitään hänen hyväkseen sodassa, kun luodaan valli ja rakennetaan saartovarusteet paljojen ihmisten hävittämiseksi. 18 Hän piti halpana valan ja rikkoi liiton; katso, vaikka oli kättä lyönyt, hän teki kaiken tämän — ei hän pelastu.

19 Sentähden, näin sanoo Herra, Herra:

Niin totta kuin minä elän,

niin valani, jonka hän halpana piti,

ja liittoni, jonka hän rikkoi,

minä annan totisesti tulla hänen päänsä päälle.

20 *Hes. 12:13; Hes. 32:3Minä levitän verkkoni hänen ylitsensä,

ja hän takertuu minun pyydykseeni.

Minä vien hänet Baabeliin ja käyn siellä oikeutta hänen kanssansa hänen uskottomuudestaan, jota hän on osoittanut minua kohtaan. 21 Ja kaikki hänen pakolaisensa kaikista hänen sotajoukoistaan kaatuvat miekkaan, ja jäljellejääneet hajotetaan kaikkiin tuuliin. Ja te tulette tietämään, että minä, Herra, olen puhunut.

22 *Jes. 11:1; Jer. 23:5; Jer. 33:15Näin sanoo Herra, Herra:

Mutta minä otan yhden latvuksen

siitä korkeasta setripuusta ja istutan sen;

hennon latvalehvän minä siitä taitan

ja istutan korkealle ja jyrkälle vuorelle.

23 *Jes. 2:2; Matt. 13:31Israelin vuoren korkeuteen minä sen istutan:

ja se kantaa lehviä ja tekee hedelmää,

ja siitä tulee mahtava setri.

Ja sen alla asuvat kaikki linnut,

kaikki, mitä siivekästä on;

ne asuvat sen oksain varjossa.

24 Ja kaikki metsän puut tulevat tietämään,

että minä olen Herra,

joka teen korkean puun matalaksi

ja matalan puun korkeaksi,

tuoreen puun kuivaksi

ja kuivan puun kukoistavaksi.

Minä, Herra, Herra, olen puhunut,

ja minä sen teen."