Ezequiel 21

1 A palavra do Senhor foi-me dirigida nestes termos:

2 "Filho do homem, volta-te para a direita e profere um oráculo para o Sul, um oráculo contra a floresta do meio-dia.

3 Dize à floresta meridional: escuta a palavra do Senhor: eis o que diz o Senhor Javé: vou acender em tuas matas um fogo que devorará toda árvore verde e toda árvore seca. Uma chama ardente, que não se extinguirá, e queimará todos os rostos do Sul ao Norte.

4 Todo ser vivo verá que sou eu o Senhor que acendi esse fogo. Ele não se extinguirá".

5 Exclamei, então: "Ah! Senhor Javé, dizem de mim que falo sempre por parábolas!".

6 A palavra do Senhor foi-me dirigida nestes termos:

7 "Filho do homem, volta-te para Jerusalém e profere um oráculo contra o santuário, um oráculo contra a terra de Israel.

8 Dize-lhe: eis o que diz o Senhor: vou castigar-te, vou tirar a minha espada da bainha para separar de ti o justo e o perverso.

9 É porque quero exterminar do teu meio o justo e o malévolo que do Sul ao Norte desembainhei a espada contra todo homem.

10 E todo ser vivo saberá que sou eu o Senhor que desembainharei a espada; e não mais a guardarei.

11 Por isso, tu, filho do homem, põe-te a lamentar, com o coração partido; lança, em presença deles, amargos gemidos.

12 Se te perguntarem por que gemes, responderás: é por causa da novidade, que está iminente, e que fará amargurar todos os corações, cair todos os braços, divagar todos os espíritos, dobrar todos os joelhos. Ei-la que chega: ela está aí – oráculo do Senhor Javé!".

13 A palavra do Senhor foi-me dirigida nestes termos:

14 "Filho do homem, pronuncia o seguinte oráculo: assim fala o Senhor: dize: A espada! A espada está afiada e polida.

15 Afiada para o massacre; polida a ponto de desprender clarões: então haveremos de alegrar-nos? O cetro do meu filho sobrepuja todo madeiro.

16 Foi polida para empunhá-la na mão; está ela aguçada e limpa para ser entregue ao degolador.

17 Grita, filho do homem, clama, porque foi tirada contra o meu povo, contra todos os príncipes de Israel, que foram entregues ao gládio com meu povo. Fere-te pois a coxa!

18 É uma prova: que há com o cetro desprezado que não mais existe? Oráculo do Senhor Javé.

19 E tu, filho do homem, profetiza, bate as mãos! Que a espada seja dobrada, triplicada! É a espada da carnificina, a espada do grande morticínio que os ameaça de todo lado!

20 Para fazer fundir os corações, para multiplicar as vítimas, diante de todas as portas, apontei a espada para a carnificina; ela está prestes a desprender clarões, ela está afiada para a matança.

21 Volta-te para trás, à direita e à esquerda, diante de ti:

22 também eu vou bater palmas, vou fartar meu furor, sou eu, o Senhor, que o digo!".

23 A palavra do Senhor foi-me dirigida nestes termos:

24 "Filho do homem, traça dois caminhos que partam ambos do mesmo lugar, para que possa passar a espada do rei da Babilônia.

25 À entrada do caminho, que conduz à cidade, põe um sinal. Traçarás, para a passagem da espada, um caminho para Rabá dos amonitas, e outro para Judá e a fortaleza de Jerusalém,

26 porque o rei da Babilônia se detém na encruzilhada do caminho, à frente dos dois caminhos, para consultar à sorte: ele agita as flechas, interroga os ídolos domésticos, examina o fígado das vítimas.

27 Em sua mão direita, detém ele a sorte que designa Jerusalém, para aí colocar os carneiros, para aí dar ordens de carnificina e arrancar gritos de guerra, para conduzir os aríetes contra as portas, para suspender terraços e construir torres.

28 Isso significa aos olhos dos habitantes de Jerusalém um presságio mentiroso. Prestaram juramento, mas o rei da Babilônia lhes recorda a lembrança de suas iniquidades, mandando capturá-los.

29 E, por isso, eis o que diz o Senhor Javé: uma vez que trazeis à memória os vossos delitos, manifestando as vossas faltas, revelando os vossos pecados em todos os vossos atos, já que vos recordais, sereis castigados.

30 Quanto a ti, príncipe de Israel, vil e ímpio, cujo dia é chegado com o término da iniquidade,

31 eis o que diz o Senhor Javé: deixa essa tiara; larga essa coroa; tudo vai mudar. Vai-se exaltar o que é baixo, e abaixar o que é elevado.

32 Ruína, ruína e ruína! Eis o que dela farei; será aniquilada até que isso aconteça àquele a quem pertence o julgamento, e ao qual eu a entregarei.

33 E tu, filho do homem, profetiza: eis o que diz o Senhor Javé em relação aos amonitas e seus ultrajes. Dize: a espada está desembainhada para a matança, afiada para o massacre, a ponto de desprender clarões,

34 enquanto te entregas a visões mentirosas e a oráculos enganadores, para pô-la na garganta dos cadáveres dos ímpios, cujo dia é chegado com o fim da iniquidade.

35 Põe-na em tua bainha. É no lugar onde foste criado, tua terra natal, que te irei julgar.

36 Sobre ti desencadearei a minha cólera; soprarei sobre ti o fogo do meu furor; eu te entregarei nas mãos de homens brutais, artífices de destruição.

37 Serás presa das chamas; teu sangue correrá no meio da terra; não se recordará mais de ti, porque sou eu o Senhor, que falei".

Herran miekka, joka lyö Juudaa ja sen kuningasta sekä ammonilaisia.

1 (6) Ja minulle tuli tämä Herran sana: 2 (7) "Ihmislapsi, käännä kasvosi Jerusalemia kohti, vuodata sanasi pyhäköitä vastaan ja ennusta Israelin maata vastaan ja sano Israelin maalle: 3 (8) Näin sanoo Herra: Katso, minä käyn sinun kimppuusi, vedän miekkani tupestaan ja hävitän sinusta vanhurskaan ja jumalattoman. 4 (9) Koska minä tahdon hävittää sinusta vanhurskaan ja jumalattoman, sentähden lähtee tupestaan minun miekkani kaiken lihan kimppuun, etelästä pohjoiseen asti. 5 (10) Ja kaikki liha tulee tietämään, että minä, Herra, olen vetänyt miekkani tupestaan; eikä se siihen enää palaja.

6 (11) Mutta sinä, ihmislapsi, huokaile! Lanteet murtuneina, katkerassa tuskassa huokaile heidän silmiensä edessä. 7 (12)*Hes. 7:17Ja kun he sinulta kysyvät: 'Minkätähden sinä huokailet?' niin sano: Sanoman tähden, sillä se saapuu, ja kaikki sydämet raukeavat, kaikki kädet herpoavat, kaikkien henki tyrmistyy, kaikki polvet käyvät veltoiksi kuin vesi. Katso, se tulee, se tapahtuu; sanoo Herra, Herra."

8 (13) Ja minulle tuli tämä Herran sana: 9 (14) "Ihmislapsi, ennusta ja sano: Näin sanoo Herra. Sano:

Miekka, miekka on teroitettu,

on myös kirkkaaksi hiottu.

10 (15) Teurasta teurastamaan se on teroitettu,

salamoitsevaksi se on hiottu.

Vai iloitsisimmeko?

Vitsa, joka lyö minun poikaani,

pitää halpana kaiken, mikä puuta on.

11 (16) Ja hän on antanut sen hioa otettavaksi käteen;

se miekka on teroitettu, on hiottu

annettavaksi surmaajan käteen.

12 (17)*Jer. 31:19Huuda ja valita, ihmislapsi,

sillä tämä tapahtuu minun kansaani vastaan,

kaikkia Israelin ruhtinaita vastaan:

he ovat annetut alttiiksi miekalle,

he ynnä minun kansani;

lyö sentähden lanteeseesi.

13 (18) Sillä vitsaa on jo koeteltu.

Mutta entäpä, jos vitsa pitääkin

halpana tämän kaiken?

Se ei tapahdu, sanoo Herra, Herra.

14 (19)*Hes. 6:11Mutta sinä, ihmislapsi, ennusta

ja lyö käsiäsi yhteen;

tulkoon miekasta kaksi miekkaa, tulkoon kolme;

se on surmattujen surmamiekka,

miekka, joka surmaa suuretkin,

joka kiertää heitä yltympäri,

15 (20) että sydän pelkoon menehtyisi,

että kompastuksia olisi paljon.

Kaikille heidän porteillensa

minä olen asettanut miekan välkkymään.

Voi, se on tehty salamaksi,

on hiottu teurastukseen!

16 (21) Lyö terävästi oikealle, ojennu vasemmalle,

mihin vain teräsi suunnataan.

17 (22)*Hes. 5:13Minäkin lyön käsiäni yhteen

ja tyydytän kiivauteni.

Minä, Herra, olen puhunut."

18 (23) Ja minulle tuli tämä Herran sana: 19 (24) "Sinä, ihmislapsi, laita kaksi tietä, Baabelin kuninkaan miekan tulla. Samasta maasta lähtekööt molemmat. Ja veistä viitta; veistä se kaupunkiin vievän tien suuhun. 20 (25) Laita tie miekan tulla ammonilaisten Rabbaan sekä Juudaan, varustettuun Jerusalemiin. 21 (26) Sillä Baabelin kuningas seisahtuu tien haaraan, molempain teitten suuhun, taikojansa taikomaan: hän pudistaa nuolia, kysyy kotijumalilta, tarkkaa maksaa. 22 (27) Hänen oikeaan käteensä tulee Jerusalemin arpa: panna muurinmurtajia, avata suu ärjyntään, kohottaa sotahuuto, panna muurinmurtajia portteja vastaan, luoda valli, rakentaa saartovarusteet. 23 (28) Mutta Jerusalemin asukkaiden silmissä tämä on pettävää taikomista: heillähän on valojen valat; mutta hän saattaa muistoon syntivelan, että he joutuisivat kiinni. 24 (29) Sentähden, näin sanoo Herra, Herra: Koska te olette saattaneet muistoon syntivelkanne, kun rikkomuksenne ovat tulleet julki, niin että teidän syntinne on näkyvissä kaikissa teidän teoissanne, niin — koska te olette saatetut muistoon — teidät otetaan käsin kiinni. 25 (30) Ja sinä saastutettu, jumalaton, sinä Israelin ruhtinas, jonka päivä on silloin tullut, kun syntivelka on loppumäärässään! 26 (31) Näin sanoo Herra, Herra: Ota pois käärelakki, nosta pois kruunu. 27 (32)*Hes. 17:22Tämä ei jää tällensä: alhainen korotetaan, korkea alennetaan. Raunioiksi, raunioiksi, raunioiksi minä panen tämän; eikä tästä ole jäävä mitään, kunnes tulee hän, jolla on oikeus, ja minä annan sen hänelle.

28 (33)*Hes. 25:1Ja sinä, ihmislapsi, ennusta ja sano: Näin sanoo Herra, Herra ammonilaisia ja heidän herjauksiansa vastaan: Sano näin: Miekka, miekka on paljastettu, teurastukseen hiottu, saamaan kyllänsä, salamoitsemaan, 29 (34) vaikka sinulle petollisia näkyjä nähdään, valheita ennustellaan, että sinut muka pannaan tallaamaan saastaisten, jumalattomain niskaa, joitten päivä on silloin tullut, kun syntivelka on loppumäärässään. 30 (35) Pane se tuppeensa takaisin. Paikassa, jossa olet luotu, synnyinmaassasi, minä tahdon sinut tuomita. 31 (36) Minä vuodatan sinun ylitsesi kiivastukseni, puhallan sinuun vihani tulen ja annan sinut raakain miesten käsiin, turmiontekijäin. 32 (37) Tulen kulutettavaksi sinut annetaan, sinun veresi on oleva keskellä maata, ei sinua enää muisteta. Sillä minä, Herra, olen puhunut."