Lucas 10

1 Depois disso, designou o Senhor ainda setenta e dois outros discípulos e mandou-os, dois a dois, adiante de si, por todas as cidades e lugares para onde ele tinha de ir.

2 Disse-lhes: "Grande é a messe, mas poucos são os operários. Rogai ao Senhor da messe que mande operários para a sua messe.

3 Ide, eis que vos envio como cordeiros entre lobos.

4 Não leveis bolsa nem mochila, nem calçado e a ninguém saudeis pelo caminho.

5 Em toda casa em que entrardes, dizei primeiro: Paz a esta casa!

6 Se ali houver algum homem pacífico, repousará sobre ele a vossa paz; mas, se não houver, ela tornará para vós.

7 Permanecei na mesma casa, comei e bebei do que eles tiverem, pois o operário é digno do seu salário. Não andeis de casa em casa.

8 Em qualquer cidade em que entrardes e vos receberem, comei o que se vos servir.

9 Curai os enfermos que nela houver e dizei-lhes: O Reino de Deus está próximo.

10 Mas se entrardes em alguma cidade e não vos receberem, saindo pelas suas praças, dizei:

11 Até o pó que se nos pegou da vossa cidade, sacudimos contra vós; sabei, contudo, que o Reino de Deus está próximo.

12 Digo-vos: naqueles dias haverá um tratamento menos rigoroso para Sodoma.

13 Ai de ti, Corozaim! Ai de ti, Betsaida! Porque, se em Tiro e Sidônia tivessem sido feitos os prodígios que foram realizados em vosso meio, há muito tempo teriam feito penitência, cobrindo-se de saco e cinza.

14 Por isso, haverá no dia do juízo menos rigor para Tiro e Sidônia do que para vós.

15 E tu, Cafarnaum, que te elevas até o céu, serás precipitada até aos infernos.

16 Quem vos ouve a mim ouve; e quem vos rejeita a mim rejeita; e quem me rejeita rejeita aquele que me enviou."

17 Voltaram alegres os setenta e dois, dizendo: "Senhor, até os demônios se nos submetem em teu nome!".

18 Jesus disse-lhes: "Vi Satanás cair do céu como um raio.

19 Eis que vos dei poder para pisar serpentes, escorpiões e todo o poder do inimigo.

20 Contudo, não vos alegreis porque os espíritos vos estão sujeitos, mas alegrai-vos porque os vossos nomes estejam escritos nos céus". (= Mt 11,25ss; 13,16s)

21 Naquela mesma hora, Jesus exultou de alegria no Espírito Santo e disse: "Pai, Senhor do céu e da terra, eu te dou graças porque escondeste essas coisas aos sábios e inteligentes e as revelaste aos pequeninos. Sim, Pai, bendigo-te porque assim foi do teu agrado.

22 Todas as coisas me foram entregues por meu Pai. Ninguém conhece quem é o Filho senão o Pai, nem quem é o Pai senão o Filho, e aquele a quem o Filho o quiser revelar".

23 E voltou-se para os seus discípulos e disse: "Ditosos os olhos que veem o que vós vedes,

24 pois vos digo que muitos profetas e reis desejaram ver o que vós vedes, e não o viram; e ouvir o que vós ouvis, e não o ouviram". (= Mt 22,34-40 = Mc 12,28-34)

25 Levantou-se um doutor da Lei e, para pô-lo à prova, perguntou: "Mestre, que devo fazer para possuir a vida eterna?".

26 Disse-lhe Jesus: "Que está escrito na Lei? Como é que lês?".

27 Respondeu ele: "Amarás o Senhor, teu Deus, de todo o teu coração, de toda a tua alma, de todas as tuas forças e de todo o teu pensamento (Dt 6,5); e a teu próximo como a ti mesmo" (Lv 19,18).

28 Falou-lhe Jesus: "Respondeste bem; faze isto e viverás".

29 Mas ele, querendo justificar-se, perguntou a Jesus: "E quem é o meu próximo?"

30 Jesus então contou: "Um homem descia de Jerusalém a Jericó, e caiu nas mãos de ladrões, que o despojaram; e depois de o terem maltratado com muitos ferimentos, retiraram-se, deixando-o meio morto.

31 Por acaso desceu pelo mesmo caminho um sacerdote, viu-o e passou adiante.

32 Igualmente um levita, chegando àquele lugar, viu-o e passou também adiante.

33 Mas um samaritano que viajava, chegando àquele lugar, viu-o e moveu-se de compaixão.

34 Aproximando-se, atou-lhe as feridas, deitando nelas azeite e vinho; colocou-o sobre a sua própria montaria e levou-o a uma hospedaria e tratou dele.

35 No dia seguinte, tirou dois denários e deu-os ao hospedeiro, dizendo-lhe: Trata dele e, quanto gastares a mais, na volta to pagarei.

36 Qual desses três parece ter sido o próximo daquele que caiu nas mãos dos ladrões?".

37 Respondeu o doutor: "Aquele que usou de misericórdia para com ele". Então, Jesus lhe disse: "Vai, e faze tu o mesmo".

38 Estando Jesus em viagem, entrou numa aldeia, onde uma mu­lher, chamada Marta, o recebeu em sua casa.

39 Tinha ela uma irmã por nome Maria, que se assentou aos pés do Senhor para ouvi-lo falar.

40 Marta, toda preocupada na lida da casa, veio a Jesus e disse: "Senhor, não te importas que minha irmã me deixe só a servir? Dize-lhe que me ajude".

41 Respondeu-lhe o Senhor: "Marta, Marta, andas muito inquieta e te preocupas com muitas coisas;

42 no entanto, uma só coisa é necessária; Maria escolheu a boa parte, que lhe não será tirada". (= Mt 6,9-15; 7,7-11)

Jeesus lähettää seitsemänkymmentä opetuslasta 1-16, jotka palaavat iloiten 17-20, ylistää Isää armon ilmoittamisesta lapsenmielisille 21, 22, sanoo opetuslapsiaan autuaiksi 23, 24, vastaa lainoppineen kysymykseen iankaikkisen elämän perimisestä 25-29, puhuu laupiaasta samarialaisesta 30-37, sekä käy Martan ja Marian kodissa 38-42.

1 Sen jälkeen Herra valitsi seitsemänkymmentä muuta ja lähetti heidät kaksittain edellänsä jokaiseen kaupunkiin ja paikkaan, jonne hän itse aikoi mennä. 2 *Matt. 9:37-38; Joh. 4:35; 2. Tess. 3:1Ja hän sanoi heille: "Eloa on paljon, mutta työmiehiä vähän. Rukoilkaa siis elon Herraa, että hän lähettäisi työmiehiä elonkorjuuseensa. 3 *Matt. 10:16Menkää; katso, minä lähetän teidät niinkuin lampaat susien keskelle. 4 *2. Kun. 4:29; Matt. 10:9-15; Mark. 6:8-11; Luuk. 9:3-5; Luuk. 22:35Älkää ottako mukaanne rahakukkaroa, älkää laukkua, älkää kenkiä, älkääkä tervehtikö ketään tiellä. 5 *1. Sam. 25:6; 1. Aik. 12:18Kun tulette johonkin taloon, niin sanokaa ensiksi: 'Rauha tälle talolle!' 6 Ja jos siellä on rauhan lapsi, niin teidän rauhanne on lepäävä hänen päällänsä; mutta jos ei ole, niin se palajaa teille. 7 *5. Moos. 25:4; 1. Kor. 9:4-14; 1. Tim. 5:18Ja olkaa siinä talossa ja syökää ja juokaa, mitä heillä on tarjota, sillä työmies on palkkansa ansainnut. Älkää siirtykö talosta taloon. 8 Ja mihin kaupunkiin te tulettekin, missä teidät otetaan vastaan, syökää, mitä eteenne pannaan, 9 *Matt. 3:2; Matt. 4:17ja parantakaa sairaat siellä ja sanokaa heille: 'Jumalan valtakunta on tullut teitä lähelle'. 10 Mutta kun tulette kaupunkiin, jossa teitä ei oteta vastaan, niin menkää sen kaduille ja sanokaa: 11 *Matt. 10:14; Mark. 6:11; Luuk. 9:5; Ap. t. 13:51; Ap. t. 18:6'Tomunkin, joka teidän kaupungistanne on jalkoihimme tarttunut, me pudistamme teille takaisin; mutta se tietäkää, että Jumalan valtakunta on tullut lähelle'.

12 Minä sanon teille: Sodoman on oleva sinä päivänä helpompi kuin sen kaupungin.

13 Voi sinua, Korasin! Voi sinua, Beetsaida! Sillä jos ne voimalliset teot, jotka teissä ovat tapahtuneet, olisivat tapahtuneet Tyyrossa ja Siidonissa, niin nämä jo aikaa sitten olisivat säkissä ja tuhassa istuen tehneet parannuksen. 14 Mutta Tyyron ja Siidonin on oleva tuomiolla helpompi kuin teidän. 15 *Jes. 14:13-15Ja sinä, Kapernaum, korotetaankohan sinut hamaan taivaaseen? Hamaan tuonelaan on sinun astuttava alas. 16 *Matt. 10:40; Joh. 13:20; 1. Tess. 4:8Joka kuulee teitä, se kuulee minua, ja joka hylkää teidät, hylkää minut; mutta joka minut hylkää, hylkää hänet, joka on minut lähettänyt."

17 Niin ne seitsemänkymmentä palasivat iloiten ja sanoivat: "Herra, riivaajatkin ovat meille alamaiset sinun nimesi tähden". 18 *Ilm. 12:8-9Silloin hän sanoi heille: "Minä näin saatanan lankeavan taivaasta niinkuin salaman. 19 *Ps. 91:13; Mark. 16:18; Ap. t. 28:5Katso, minä olen antanut teille vallan tallata käärmeitä ja skorpioneja ja kaikkea vihollisen voimaa, eikä mikään ole teitä vahingoittava. 20 *2. Moos. 32:32-33; Ps. 69:29; Jer. 17:13; Dan. 12:1; Fil. 4:3; Ilm. 3:5; Ilm. 13:8Älkää kuitenkaan siitä iloitko, että henget ovat teille alamaiset, vaan iloitkaa siitä, että teidän nimenne ovat kirjoitettuina taivaissa."

21 *Jes. 29:14; 1. Kor. 1:19; 1. Kor. 1:26-29; 1. Kor. 2:6-7Sillä hetkellä hän riemuitsi Pyhässä Hengessä ja sanoi: "Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille. Niin, Isä, sillä näin on sinulle hyväksi näkynyt. 22 *Ps. 8:7; Matt. 28:18; Joh. 1:18; Joh. 3:35; Joh. 6:46; Joh. 10:15; Joh. 13:3; Joh. 17:2; 1. Kor. 15:27; Ef. 1:21; Hebr. 2:8Kaikki on minun Isäni antanut minun haltuuni, eikä kukaan muu tunne, kuka Poika on, kuin Isä; eikä kukaan muu tunne, kuka Isä on, kuin Poika ja se, kenelle Poika tahtoo hänet ilmoittaa."

23 *Matt. 13:16-17Ja hän kääntyi opetuslapsiinsa erikseen ja sanoi: "Autuaat ovat ne silmät, jotka näkevät, mitä te näette. 24 *1. Piet. 1:10Sillä minä sanon teille: monet profeetat ja kuninkaat ovat tahtoneet nähdä, mitä te näette, eivätkä ole nähneet, ja kuulla, mitä te kuulette, eivätkä ole kuulleet."

25 *Matt. 19:16Ja katso, eräs lainoppinut nousi ja kysyi kiusaten häntä: "Opettaja, mitä minun pitää tekemän, että minä iankaikkisen elämän perisin?" 26 Niin hän sanoi hänelle: "Mitä laissa on kirjoitettuna? Kuinkas luet?" 27 *3. Moos. 19:18; 5. Moos. 6:5; 5. Moos. 10:12; 5. Moos. 30:6; Matt. 22:37,39; Mark. 12:30-31; Room. 13:9; Gal. 5:14; Jaak. 2:8Hän vastasi ja sanoi: "Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi ja kaikesta mielestäsi, ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi". 28 *3. Moos. 18:5; Hes. 20:11,13; Matt. 19:17Hän sanoi hänelle: "Oikein vastasit; tee se, niin sinä saat elää". 29 Mutta hän tahtoi näyttää olevansa vanhurskas ja sanoi Jeesukselle: "Kuka sitten on minun lähimmäiseni?"

30 Jeesus vastasi ja sanoi: "Eräs mies vaelsi Jerusalemista alas Jerikoon ja joutui ryövärien käsiin, jotka riisuivat hänet alasti ja löivät haavoille ja menivät pois jättäen hänet puolikuolleeksi. 31 Niin vaelsi sattumalta eräs pappi sitä tietä ja näki hänet ja meni ohitse. 32 Samoin leeviläinenkin: kun hän tuli sille paikalle ja näki hänet, meni hän ohitse. 33 Mutta kun eräs samarialainen, joka matkusti sitä tietä, tuli hänen kohdalleen ja näki hänet, niin hän armahti häntä. 34 Ja hän meni hänen luokseen ja sitoi hänen haavansa ja vuodatti niihin öljyä ja viiniä, pani hänet juhtansa selkään ja vei hänet majataloon ja hoiti häntä. 35 Ja seuraavana aamuna hän otti esiin kaksi denaria ja antoi majatalon isännälle ja sanoi: 'Hoida häntä, ja mitä sinulta lisää kuluu, sen minä palatessani sinulle maksan'. 36 Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi osoitti olevansa sen lähimmäinen, joka oli joutunut ryövärien käsiin?" 37 Hän sanoi: "Se, joka osoitti hänelle laupeutta". Niin Jeesus sanoi hänelle: "Mene ja tee sinä samoin".

38 *Joh. 11:1; Joh. 12:2-3Ja heidän vaeltaessaan hän meni muutamaan kylään. Niin eräs nainen, nimeltä Martta, otti hänet kotiinsa. 39 Ja hänellä oli sisar, Maria niminen, joka asettui istumaan Herran jalkojen juureen ja kuunteli hänen puhettansa. 40 Mutta Martta puuhasi monissa palvelustoimissa; ja hän tuli ja sanoi: "Herra, etkö sinä välitä mitään siitä, että sisareni on jättänyt minut yksinäni palvelemaan? Sano siis hänelle, että hän minua auttaisi." 41 Herra vastasi ja sanoi hänelle: "Martta, Martta, moninaisista sinä huolehdit ja hätäilet, 42 *Matt. 6:33; Fil. 3:14mutta tarpeellisia on vähän, tahi yksi ainoa. Maria on valinnut hyvän osan, jota ei häneltä oteta pois."