Miquéias 7

1 Ai de mim! Porque sou como quem restolha frutos no verão, como quem respiga depois da vindima: não há sequer um cacho para comer, nenhum desses figos temporões de que tanto gostaria!

2 Desapareceram os homens piedosos da terra, não há quem seja íntegro entre os homens. Todos andam à espreita para derramar sangue, cada um arma laços ao seu irmão.

3 Suas mãos estão prontas para o mal: o príncipe exige um presente, o juiz cobra as suas sentenças, o grande manifesta abertamente suas cobiças, todos tramam suas intrigas.

4 O melhor dentre eles é como um silvedo, o mais íntegro, como uma sebe de espinhos. No dia anunciado por teus vigias, vem o castigo: eles serão completamente destruídos.

5 Não confies em colega, não contes com amigos, nem mesmo com quem dorme contigo. Guarda-te de abrir a boca!

6 Porque o filho trata seu pai de louco, a filha levanta-se contra sua mãe, a nora contra sua sogra; e os inimigos são os da própria casa.

7 Eu, porém, volto meus olhos para o Senhor, ponho minha esperança no Deus de minha salvação; meu Deus me ouvirá.

8 Não te alegres a meu respeito, inimiga minha; se estou caída, eu me levantarei; se estou sentada nas trevas, o Senhor será minha luz.

9 Suportarei a cólera do Senhor, porque tenho pecado contra ele, até que ele tome em suas mãos a minha causa e deponha em meu favor; até que me conduza para a luz e que eu contemple a sua justiça.

10 Minha inimiga verá isso e ficará coberta de vergonha, ela que me dizia: "Onde está o Senhor, teu Deus?". Meus olhos a contemplarão, quando for pisada aos pés como a lama das ruas.

11 Aproxima-se o dia em que se reconstruirão os teus muros, aquele dia em que se ampliarão tuas fronteiras.

12 Nesse dia virão a ti da Assíria e das cidades do Egito, desde o Egito até o rio, de um mar a outro, de uma montanha a outra.

13 A terra se tornará um deserto, por causa de seus habitantes: tal será o fruto de suas obras.

14 Conduzi com o cajado o vosso povo, o rebanho de vossa herança que se encontra espalhado pelas brenhas, para o meio de vergéis; que ele paste como outrora em Basã e em Galaad.

15 Como nos dias em que saístes do Egito, fazei-nos ver prodígios.

16 As nações os verão e sentirão vergonha de sua própria bravura; porão a mão na boca e seus ouvidos ficarão surdos;

17 lamberão o pó como as serpentes, como os répteis da terra. Tremendo, sairão de seus retiros, e virão amedrontadas para o Senhor, nosso Deus; e elas vos temerão.

18 Qual é o Deus que, como vós, apaga a iniquidade e perdoa o pecado do resto de seu povo, que não se ira para sempre porque prefere a misericórdia?

19 Uma vez mais, tende piedade de nós! Esquecei as nossas faltas e jogai nossos pecados nas profundezas do mar!

20 Mostrai a vossa fidelidade para com Jacó, e vossa piedade para com Abraão, como jurastes a nossos pais desde os tempos antigos!

Yleinen pahuus on suuri, mutta todellinen Israel turvautuu Herran armolupauksiin.

1 *Matt. 21:19Voi minua, sillä minun käy

niinkuin hedelmänkorjuussa,

niinkuin viinisadon jälkikorjuussa:

ei ole rypälettä syödäkseni,

ei varhaisviikunaa, jota minun sieluni himoitsee.

2 *Ps. 12:2; Hoos. 4:1Poissa ovat hurskaat maasta,

eikä oikeamielistä ole ihmisten seassa.

Kaikki he väijyvät verta,

pyydystävät verkolla toinen toistansa.

3 *Miika 2:1; Miika 3:11Pahantekoon molemmin käsin!

Sitä taidolla tekemään!

Päämies vaatii, tuomari maksusta tuomitsee,

ja mahtava puhuu julki sielunsa himon;

senkaltaista he punovat.

4 Paras heistä on kuin orjantappura,

oikeamielisin pahempi kuin teräväokainen aita.

Sinun tähystäjäisi ilmoittama päivä,

kosto sinulle, tulee.

Silloin he joutuvat sekasortoon.

5 Älkää uskoko ystävää,

älkää luottako uskottuun;

vaimolta, joka sylissäsi lepää, varo suusi ovet.

6 *Hes. 22:7; Matt. 10:35; Luuk. 12:53Sillä poika halveksii isää,

tytär nousee äitiänsä vastaan,

miniä anoppiansa vastaan;

ihmisen vihamiehiä ovat

hänen omat perhekuntalaisensa.

7 Mutta minä panen toivoni Herraan,

odotan pelastukseni Jumalaa:

minun Jumalani on minua kuuleva.

8 Älkää iloitko, minun viholliseni, minusta:

jos minä olen langennut, niin minä nousen;

jos istun pimeydessä, on Herra minun valkeuteni.

9 Minä tahdon kantaa Herran vihaa,

sillä minä olen tehnyt syntiä häntä vastaan,

siihen asti että hän minun asiani toimittaa

ja hankkii minulle oikeuden.

Hän tuo minut valkeuteen,

minä saan nähdä hänen vanhurskautensa.

10 *Ps. 42:4,11; Ps. 79:10; Ps. 115:2; Jes. 10:6; Joel 2:17Minun viholliseni saavat nähdä sen,

ja häpeä on peittävä heidät,

jotka sanovat minulle:

"Missä on Herra, sinun Jumalasi?"

Minun silmäni saavat ilokseen katsoa heitä:

silloin he joutuvat tallattaviksi kuin katujen loka.

11 *Jes. 49:19; Jes. 54:2Tulee päivä, jolloin sinun muurisi rakennetaan;

sinä päivänä on raja oleva kaukana:

12 *Ps. 72:8; Jes. 19:23; Sak. 9:10; Sak. 10:10sinä päivänä tullaan sinun tykösi

Assurista ja Egyptin kaupungeista,

kaikkialta, Egyptistä aina Eufrat-virtaan,

merestä mereen, vuoresta vuoreen.

13 Ja maa tulee autioksi asukkaittensa tähden,

heidän töittensä hedelmäin takia.

14 *4. Moos. 23:9; 5. Moos. 33:28Kaitse kansaasi sauvallasi, perintölaumaasi,

joka erillänsä asuu metsässä, keskellä Karmelia.

Käykööt he laitumella Baasanissa ja Gileadissa

niinkuin ikiaikoina ennen. —

15 *Joel 2:26"Niinkuin sinun lähtösi päivinä Egyptin maasta

minä annan hänen nähdä ihmeitä". —

16 *Job 39:37Sen näkevät pakanakansat

ja saavat häpeän kaikesta väkevyydestänsä.

He panevat käden suullensa,

heidän korvansa menevät lumpeen.

17 *Ps. 72:9; Jes. 49:23He nuolevat tomua kuin käärme,

kuin maan matelijat.

Vavisten he tulevat varustuksistansa,

lähestyvät väristen Herraa, meidän Jumalaamme;

he pelkäävät sinua.

18 *2. Moos. 15:11; 2. Moos. 34:6; Ps. 103:8; Jer. 10:6; Ap. t. 10:43Kuka on Jumala, niinkuin sinä olet,

joka annat pahat teot anteeksi

ja käyt ohitse perintösi jäännöksen rikosten?

Ei hän pidä vihaa iäti,

sillä hänellä on halu laupeuteen.

19 Hän armahtaa meitä jälleen,

polkee maahan meidän pahat tekomme.

Kaikki heidän syntinsä sinä heität meren syvyyteen.

20 Sinä osoitat Jaakobille uskollisuutta,

Aabrahamille armoa,

niinkuin olet vannonut meidän isillemme

muinaisista päivistä asti.