1 ‹‹Çocukluğunda sevdim İsraili, 2 Oğlumu Mısırdan çağırdım.

2 Peygamberler İsraili çağırdıkça, 2 İsrail uzaklaştı onlardan. 2 Kurban kestiler Baallara, 2 Buhur yaktılar putlara.

3 Efrayime yürümeyi ben öğrettim, 2 Kollarıma aldım onları. 2 Ama kendilerine şifa verenin ben olduğumu anlamadılar.

4 Onları insancıl iplerle, 2 Sevgi bağlarıyla kendime çektim; 2 Boyunduruklarını kaldıran biri gibi oldum, 2 Eğilip yiyeceklerini verdim.

5 ‹‹Mısıra dönmeyecekler, 2 Asur kral olacak başlarına, 2 Çünkü bana dönmek istemediler.

6 Fırıl fırıl kılıç dönecek kentlerinde, 2 Kapı sürgülerini yok edecek, 2 Tüketecek onları düzenleri yüzünden.

7 Halkım benden uzaklaşmaya kararlı. 2 Beni, Yüce Olanı çağırsalar bile, 2 Asla yüceltmeyeceğim onları.

8 ‹‹Nasıl vazgeçerim senden, ey Efrayim? 2 Nasıl teslim ederim seni, ey İsrail? 2 Admaya yaptığımı nasıl sana yaparım? 2 Seni nasıl Sevoyime çeviririm? 2 Yüreğim değişti içimde, 2 Alevlendi acıma duygularım.

9 Kızgın öfkemi başınıza yağdırmayacağım, 2 Efrayimi yeniden yok etmeyeceğim. 2 Çünkü ben insan değil, Tanrıyım, 2 Kutsal Olanım aranızda, 2 Artık öfkeyle üzerinize varmayacağım.

10 Aslan gibi kükreyen 2 RABbin ardınca yürüyecekler; 2 O kükreyince titreyerek gelecek çocukları batıdan.

11 Mısırdan kuşlar gibi, 2 Asurdan güvercinler gibi 2 Titreyerek gelecekler. 2 Evlerine oturtacağım onları›› 2 Diyor RAB.

12 Efrayim yalanla, 2 İsrail halkı hileyle çevremi sardı. 2 Yahuda'ysa hâlâ dizginsiz, 2 Tanrı'ya, Kutsal ve Sadık Olan'a karşı.

1 -- Kun Israel oli nuori, minä rakastin sitä, Egyptistä minä kutsuin poikani.

2 Sitten Israel kuuli muita kutsuja ja kääntyi pois. Se uhrasi baaleille, poltti uhreja kivipatsaille.

3 Minä opetin Efraimin kävelemään, kannattelin sitä käsivarsista. Mutta Efraim ei käsittänyt, että minä sitä hoidin.

4 Lempeästi, rakkauden köysin minä vedin sitä luokseni. Niin kuin mies syöttäessään juhtaansa nostaa ikeen sen niskasta, niin minä käännyin Efraimin puoleen ja annoin sen syödä.

5 Takaisin Egyptiin joutuu Efraim, Assyria on oleva sen kuningas, koska se ei halunnut kääntyä Herran puoleen.

6 Sota raivoaa Efraimin kaupungeissa. Se tekee lopun ennustajapapeista ja heidän tyhjistä puheistaan. He kaatuvat miekkaan hankkeittensa tähden.

7 Kansani horjuu kahtaalle: minuun päin ja minusta pois. Se huutaa avuksi Korkeinta mutta ei saa apua.

8 Miten minä voisin hylätä sinut, Efraim, jättää sinut, Israel! Miten voisin hylätä sinut niin kuin hylkäsin Adman, tehdä sinulle niin kuin tein Seboimille! Minun sydämeni heltyy, minut valtaa sääli.

9 En anna vihani raivota, enää en tuhoa Efraimia. Minä olen Jumala enkä ihminen. Minä olen Pyhä, olen sinun lähelläsi, en tule luoksesi vihan vimmassa.

10 Efraim seuraa jälleen Herraa. Herran ääni on kuin leijonan. Kun hän ärjyy, tulevat hänen lapsensa vavisten lännestä,

11 peloissaan, arkoina kuin linnut he tulevat Egyptistä, saapuvat kuin kyyhkyset Assyrian maasta. Minä annan heidän palata koteihinsa, sanoo Herra.

12 (H12:1) -- Efraim ympäröi minut valheella, Israelin kansa petoksella. Mutta Juuda on yhä uskollinen, seisoo järkkymättä pyhän Jumalan edessä.