1 Höret das Wort Jehovas, ihr Kinder Israel! denn Jehova hat einen Rechtsstreit mit den Bewohnern des Landes; denn es ist keine Wahrheit und keine Güte und keine Erkenntnis Gottes im Lande.

2 Schwören und Lügen, und Morden und Stehlen, und Ehebruchtreiben; sie brechen ein, und Blutschuld reiht sich an Blutschuld.

3 Darum trauert das Land und verschmachtet alles, was darin wohnt, sowohl die Tiere des Feldes als auch die Vögel des Himmels; und auch die Fische des Meeres werden hinweggerafft.

4 Doch niemand rechte und niemand tadle! ist doch dein Volk wie die, welche mit dem Priester rechten.

5 Und du wirst fallen bei Tage, und auch der Prophet wird mit dir fallen bei Nacht; und ich werde deine Mutter vertilgen.

6 Mein Volk wird vertilgt aus Mangel an Erkenntnis; weil du die Erkenntnis verworfen hast, so verwerfe ich dich, daß du mir nicht mehr Priesterdienst ausübest; und du hast das Gesetz deines Gottes vergessen: so werde auch ich deine Kinder vergessen.

7 Je mehr ihrer geworden sind, desto mehr haben sie gegen mich gesündigt: ich werde ihre Herrlichkeit in Schande verwandeln.

8 Sie essen die Sünde {Das hebr. Wort bedeutet "Sünde" und Sündopfer"} meines Volkes und verlangen nach seiner Missetat.

9 Und so wird, wie das Volk, der Priester sein, und ich werde ihre Wege an ihnen heimsuchen und ihre Handlungen ihnen vergelten;

10 und sie werden essen und nicht satt werden. Sie treiben Hurerei, aber sie werden sich nicht ausbreiten; denn sie haben es aufgegeben, auf Jehova zu achten.

11 Hurerei, Wein und Most nehmen den Verstand weg.

12 Mein Volk befragt sein Holz, und sein Stab tut es ihm kund {d.h. wahrsagt ihm}; denn der Geist der Hurerei hat es irregeführt, und, ihren Gott verlassend, huren sie {Eig. sie huren unter ihrem Gott hinweg}.

13 Sie opfern auf den Gipfeln der Berge und räuchern auf den Hügeln, unter Eiche und Pappel und Terebinthe, weil ihr Schatten gut ist; darum huren eure Töchter und treiben eure Schwiegertöchter Ehebruch.

14 Ich werde es an euren Töchtern nicht heimsuchen, daß sie huren, und an euren Schwiegertöchtern, daß sie Ehebruch treiben; denn sie selbst {d.h. das Volk} gehen mit den Huren beiseite und opfern mit den Buhldirnen; und das Volk, das keinen Verstand hat, kommt zu Fall.

15 Wenn du hurst, Israel, so verschulde sich Juda nicht! und kommet nicht nach Gilgal und ziehet nicht hinauf nach Beth-Awen {bedeutet: Götzenhaus, ironische Bezeichnung für Bethel (Gotteshaus); vergl. 1. Kön. 12,29} , und schwöret nicht: So wahr Jehova lebt!

16 Denn Israel ist widerspenstig geworden wie eine widerspenstige Kuh; nun wird Jehova sie weiden wie ein Lamm in weitem Raume {d.h. allen Gefahren preisgegeben}.

17 Ephraim ist mit Götzen verbündet; laß ihn gewähren!

18 Ihr Zechgelage ist ausgeartet: der Hurerei geben sie sich hin; leidenschaftlich lieben seine Fürsten {Eig. ihre (auf Ephraim, als Weib, bezogen) Schilde; wie Ps. 47,9} die Schande.

19 Der Wind hat ihn {Eig. sie (Ephraim)} in seine Flügel geschlossen, und sie werden beschämt werden wegen ihrer Opfer.

1 Kuulkaa, israelilaiset, mitä Herra sanoo! Herra käy oikeutta teidän kanssanne, sillä tässä maassa ei ole rehellisyyttä eikä uskollisuutta, kukaan ei tunne Jumalaa.

2 Väärät valat ja valheet, murhat, varkaudet ja aviorikokset rehottavat kaikkialla, veriteko seuraa veritekoa.

3 Sen tähden maa muuttuu aavikoksi, kaikki sen asukkaat nääntyvät. Villieläimet ja taivaan linnut kuolevat, meren kalat katoavat.

4 -- Kansaa ei pidä syyttää eikä tavallista ihmistä rangaista. Sinua, pappi, minä syytän.

5 Sinä kompastut päivänvalossa, ja yöllä kompastuu profeetta yhdessä sinun kanssasi. Sinä saatat kansasi tuhoon.

6 Näin tuhoutuu minun kansani, sillä kukaan ei tunne minua. Koska sinä olet hylännyt minut, hylkään minäkin sinut, et saa enää olla pappinani. Sinä olet unohtanut Jumalasi lain, minäkin unohdan sinun lapsesi.

7 Papit tekivät yhä enemmän syntiä minua vastaan, sitä mukaa kuin heidän joukkonsa kasvoi. Minä muutan heidän kunniansa häpeäksi.

8 He ovat saaneet elantonsa kansani syntiuhreista, siksi sen pahat teot ovat heille mieleen.

9 Mutta lopulta kansan käy niin kuin papinkin. Minä rankaisen kansaa sen pahoista teoista, käännän sen teot sitä itseään vastaan.

10 He syövät, mutta jäävät nälkäisiksi, heidän irstaat menonsa eivät kansaa lisää. Näin heille käy sen vuoksi, että he ovat hylänneet Herran eivätkä kuule häntä enää.

11 Huoruus ja viini vievät kansalta järjen.

12 He kysyvät neuvoa pyhiltä puiltaan, arvat antavat heille vastauksia. Huoruuden henki eksyttää heidät, he kääntyvät uskottomina pois Jumalansa luota.

13 Vuorten huipuilla he uhraavat, polttavat suitsuketta kukkuloilla tammen, poppelin ja rautatammen alla. Ne luovat suloisen varjon. Onko siis ihme, että tyttäristänne tulee porttoja ja miniänne rikkovat avion!

14 Mutta minä en syytä tyttäriänne siitä, että he harjoittavat haureutta, enkä miniöitänne siitä, että he rikkovat avion. Itsehän miehet lähtevät huorien matkaan, uhraavat temppeliporttojen kanssa. Ymmärtämätön kansa joutuu turmioon!

16 Israel on vikuroinut kuin niskuri lehmä. Miten Herra antaisi sen nyt kulkea vapaasti kuin lampaat laitumella?

17 Efraimilaiset pitävät kiinni epäjumalistaan -- tehkööt niin kuin tahtovat!

18 Juhlat ja juomingit, huoruus ja irstailu hillittömässä himossa! Kaiken yllä häpeän verho!

19 Mutta myrsky iskee heihin, ja onnettomasti päättyvät heidän uhriateriansa.