1 Elihu parolis plue, kaj diris:
2 Aŭskultu, saĝuloj, miajn vortojn; Kaj vi, kompetentuloj, atentu min.
3 Ĉar la orelo esploras la parolon, Kiel la palato gustumas la manĝaĵon.
4 Decidon ni elektu al ni; Ni esploru inter ni, kio estas bona.
5 Ĉar Ijob diris:Mi estas prava, Sed Dio forigis mian rajton;
6 En mia juĝa afero mi estas refutata; Turmentas min mia sago, kvankam mi estas senkulpa.
7 Kiu homo estas simila al Ijob, Kiu trinkas mokojn kiel akvon?
8 Kaj li estas preta aliĝi al malbonaguloj Kaj iri kun malpiuloj;
9 Ĉar li diras:Homo ne havas utilon, Se li serĉas favoron de Dio.
10 Tial aŭskultu min, ho saĝaj homoj: Dio estas malproksima de malbonagoj, Kaj la Plejpotenculo estas malproksima de maljusteco;
11 Sed Li repagas al homo laŭ liaj agoj, Kaj laŭ la vojo de ĉiu Li renkontas lin.
12 Vere, Dio ne malbonagas, Kaj la Plejpotenculo ne kurbigas la veron.
13 Kiu komisiis al Li la teron? Kaj kiu starigis Lin super la tuta mondo?
14 Se Li pensus nur pri Si, Se Li prenus al Si Sian spiriton kaj spiron,
15 Tiam pereus absolute ĉiu karno, Kaj homo refariĝus polvo.
16 Se vi havas prudenton, aŭskultu ĉi tion; Atentu la voĉon de miaj paroloj.
17 Ĉu povas regi malamanto de justeco? Ĉu vi povas akuzi la Plejjustulon?
18 Ĉu oni povas diris al reĝo:Sentaŭgulo; Aŭ al altranguloj:Malpiulo?
19 Sed Li ne atentas la vizaĝon de princoj, Kaj ne preferas riĉulon antaŭ malriĉulo; Ĉar ĉiuj estas faritaĵo de Liaj manoj.
20 Momente ili mortas, noktomeze ili tumultiĝas kaj malaperas; Ne de homa mano estas forigataj la potenculoj.
21 Ĉar Liaj okuloj estas super la vojoj de homo, Kaj ĉiujn liajn paŝojn Li vidas.
22 Ne ekzistas mallumo nek ombrego, Kie povus sin kaŝi malbonaguloj.
23 Li ne bezonas multe klopodi kun homo, Ke li iru al Dio por juĝo.
24 Li pereigas la fortulojn sennombre Kaj starigas sur ilia loko aliajn;
25 Ĉar Li scias iliajn farojn; Li renversas ilin en la nokto, kaj ili frakasiĝas.
26 Kiel malpiulojn Li frapas ilin sur loko, kie ĉiuj vidas;
27 Pro tio, ke ili forturniĝis de Li Kaj ne penis kompreni ĉiujn Liajn vojojn,
28 Sed venigis al Li la kriadon de malriĉulo, Kaj Li aŭdis la kriadon de mizeruloj.
29 Se Li kvietigas, tiam kiu povas ribeligi? Se Li kaŝas Sian vizaĝon, tiam kiu povas Lin vidi? Tiel estas egale kun nacio kaj kun aparta homo,
30 Por ke ne regu homo hipokrita, El la pekigantoj de popolo.
31 Al Dio oni devas diri: Mi fieriĝis, mi ne plu faros malbonon;
32 Kion mi ne vidas, pri tio instruu min; Se mi faris maljustaĵon, mi ne plu faros.
33 Ĉu konforme al via opinio Li devas repagi? Al vi ja ne plaĉis. Vi elektu, ne mi; Kaj kion vi scias, tion diru.
34 Saĝaj homoj diros al mi, Kaj prudenta homo, kiu min aŭskultas:
35 Ijob parolas malsaĝe, Kaj liaj vortoj estas malprudentaj.
36 Ho, se Ijob estus elprovita ĝis la fino, Pro tio, ke li aliĝas al homoj pekaj;
37 Ĉar al sia peko li aldonas blasfemon; Inter ni li mokas, kaj multe parolas kontraŭ Dio.
1 Elihu jatkoi puhettaan ja sanoi:
2 -- Kuunnelkaa minun puhettani, te viisaat miehet, te, joilla on paljon tietoa, tarkatkaa, mitä minä sanon!
3 Kieli maistelee ruoan, korva koettelee sanat.
4 Tutkikaamme siis yhdessä, mikä on oikein, selvittäkäämme, mikä on hyvää.
7 Millainen mies onkaan tämä Job! Niin kuin vesi virtaa, niin virtaa pilkkapuhe hänen huuliltaan.
8 Pahantekijöiden seuraan hän lyöttäytyy, jumalattomien joukossa hän kulkee.
10 Kuulkaa siis minua, te viisaat miehet! Mahdotonta ajatella, että Jumala tekisi väärin, että Kaikkivaltias toimisi vastoin oikeutta.
11 Hän rankaisee ihmistä tekojen mukaan. Miten mies vaeltaa, sen mukaan hänet palkitaan.
12 Totisesti, Jumala ei tee vääryyttä, Kaikkivaltias ei vääristä oikeutta.
13 Kuka on antanut maan hänen hallintaansa? Kuka on uskonut hänen hoitoonsa maanpiirin?
14 Jos hän ajattelisi vain itseään ja vetäisi pois henkensä, elämän henkäyksen,
15 koko luomakunta menehtyisi hetkessä ja ihminen palaisi takaisin maan tomuun.
16 Jos sinulla on järkeä, kuuntele nyt, mitä minä sanon.
17 Voisiko joku, joka halveksii oikeutta, pidellä kaikkeuden suitsia? Sanotko sinä vanhurskasta Jumalaa väärintekijäksi,
19 Ei hän pidä ruhtinaiden puolta, hän ei aseta ylhäistä köyhän edelle -- kaikkihan he ovat hänen kättensä tekoa.
20 He kuolevat äkkiä, keskellä yötä, kansat nousevat, kansat katoavat, valtiaat pyyhkäistään sivuun ihmiskäden koskematta.
21 Sillä hänen silmänsä tarkkaavat ihmisten teitä, hän näkee kaikki heidän askelensa.
22 Ei ole niin mustaa pimeyttä, että pahantekijä voisi siihen kätkeytyä.
23 Ei Jumala ilmoita hetkeä, jolloin ihminen kutsutaan tuomiolle.
24 Ei hän kuulustele ketään. Hän murskaa mahtavat ja asettaa heidän paikalleen toiset miehet.
25 Hän seuraa tarkoin heidän toimiaan, yön tullen hän syöksee heidät alas ja murskaa heidät.
26 Hän rankaisee heitä heidän rikoksistaan julkisella paikalla, kaikkien nähden,
27 koska he ovat poikenneet hänen teiltään eivätkä enää kulje hänen askelissaan.
28 He eivät kuule kurjien itkua -- Jumala sen kuulee.
29 Mutta jos Jumala pysyy vaiti, kuka voi häntä syyttää? Jos hän peittää kasvonsa, kuka hänet näkee? Mitä voivat kansat tai ihmiset,
30 kun jumalaton hallitsee maata ja saattaa kansan lankeamaan?
33 Sinunko mielesi mukaan hänen pitäisi palkita ja rangaista? Sinähän tässä olet kapinoinut. Sinun on nyt ratkaistava asia, ei minun. Jos jotakin tiedät, sano se!
34 Minulle sanovat viisaat miehet, nuo, jotka minua kuuntelevat:
35 Job puhuu ajattelemattomasti, hänen sanoistaan puuttuu ymmärrys.
36 Jatkukoot siis hänen koettelemuksensa, kun hän yhä vain puhuu pilkkaajan tavoin.
37 Hän on tehnyt syntiä, hän kapinoi. Hän ojentaa meille kätensä mutta jatkaa puhettaan Jumalaa vastaan.