1 Pri tio tremas mia koro Kaj saltas de sia loko.
2 Aŭskultu atente en la bruo Lian voĉon, Kaj la sonojn, kiuj eliras el Lia buŝo.
3 Sub la tutan ĉielon Li kurigas tion, Kaj Sian lumon al la randoj de la tero.
4 Post ĝi ekbruas la tondro; Li tondras per Sia majesta voĉo, Kaj oni ne povas tion haltigi, kiam aŭdiĝas Lia voĉo.
5 Mirinde tondras Dio per Sia voĉo; Li faras ion grandan, sed ne konatan.
6 Al la neĝo Li diras:Falu sur la teron; Ankaŭ al la pluvego, al Siaj fortaj pluvegoj.
7 Sur la manon de ĉiu homo Li metas sigelon, Por ke ĉiuj homoj sciu Lian faron.
8 La sovaĝa besto iras en sian kavon Kaj restas en sia loĝejo.
9 El la sudo venas ventego, Kaj de la nordo venas malvarmo.
10 De la spiro de Dio venas frosto, Kaj vasta akvo fariĝas kvazaŭ fandaĵo.
11 La nubojn Li pezigas per akvo, Kaj nubo disŝutas Lian lumon.
12 Li direktas ilin ĉirkaŭen, kien Li volas, Por ke ili plenumu ĉion, kion Li ordonas al ili, sur la tero:
13 Ĉu por puno de ia lando, Ĉu por favorkoraĵo Li ilin direktas.
14 Atentu tion, Ijob; Staru, kaj konsideru la miraklojn de Dio.
15 Ĉu vi scias, kiamaniere Dio agigas ilin Kaj aperigas lumon el Sia nubo?
16 Ĉu vi komprenas, ĉe la distiro de nubo, La miraklojn de Tiu, kiu estas la plej perfekta en la sciado?
17 Kiamaniere viaj vestoj varmiĝas, Kiam la tero kvietiĝas de sude?
18 Ĉu vi povas etendi kun Li la ĉielon, Firman kiel fandita spegulo?
19 Sciigu al ni, kion ni devas diri al Li; Mi nenion povas elkonjekti pro mallumo.
20 Ĉu estos rakontita al Li tio, kion mi parolas? Se iu parolos, li pereos.
21 Nun oni ne povas rigardi la lumon, kiu hele lumas en la ĉielo, Kiam la vento pasas kaj purigas ĝin.
22 De norde venas oro; Ĉirkaŭ Dio estas terura brilo.
23 La Plejpotenculon ni ne povas kompreni. Li estas granda en forto, justo, kaj vero; Li neniun premas.
24 Tial respektegas Lin la homoj; Kaj Li atentas neniun el la saĝuloj.
1 Kun kuulen hänen äänensä, sydämeni vavahtaa ja siirtyy paikaltaan.
2 Kuulkaa hänen äänensä pauhua, jylinää, joka vyöryy hänen suustaan!
3 Taivaan täydeltä hän antaa sen kaikua, maan ääriin leimahtaa hänen salamansa.
4 Kohta kaikuu ärjyntä, jylisee hänen ylväs äänensä. Säästelemättä hän sinkoaa salamoitaan, ja hänen äänensä pauhaa.
5 Kun Jumalan ääni jyrisee, tapahtuu ihmeitä. Hän tekee suuria tekoja, joita me emme käsitä.
7 Ihmiskädet pysähtyvät kesken työn: kaikki oppivat näkemään hänen tekonsa.
8 Pedotkin hiipivät piiloonsa ja jäävät kolonsa suojaan.
9 Rajumyrsky syöksyy majastaan, ja pohjatuuli tuo pakkasen.
10 Jumalan henkäyksestä vedet jäätyvät, laajakin ulappa jähmettyy.
11 Hän kuormaa pilvet vedellä ja salamoilla ja ajaa ne kaikkiin suuntiin:
12 ne vyöryvät minne milloinkin hänen ohjauksensa mukaan ja tekevät kaikkialla maan päällä sen, mitä hän käskee.
13 Joskus ne tuovat rangaistuksen, joskus siunauksen hänen maalleen.
14 Kuuntele minua, Job, nouse, tarkkaile ja tutki Jumalan ihmeitä!
15 Ymmärrätkö sinä, miten hän sen kaiken tekee? Miten leimahtaa valo hänen pilvestään?
16 Ymmärrätkö sinä, miten pilvet voivat leijua ilmassa, käsitätkö Kaikkitietävän ihmeet?
17 Sinä, jota omat vaatteet tukahduttavat, kun etelätuuli tuo helteen ja lamauttaa maan,
18 voisitko sinä hänen kanssaan takoa taivaan holvin, lujan kuin pronssinen peili?
19 Opeta meitä! Mitä meidän on hänelle sanottava? Mehän olemme pimeässä, emme osaa vastata mitään.
20 Kertooko joku hänelle, että minä puhun? Jos ihminen sanoo hänelle jotakin, saako hän edes tietää siitä?
21 Nyt ei valoa näy, pilvet sen peittävät. Sitten tulee tuuli ja lakaisee puhtaaksi taivaan.
22 Pohjoisesta tulee kultainen hohde, pelottava loiste ympäröi Jumalaa.
23 Kaikkivaltiasta me emme voi tavoittaa. Hän on voimallinen, hänen on oikeus, hänen on vanhurskaus. Koskaan hän ei tuomitse väärin.
24 Sen tähden ihmiset pelkäävät ja rakastavat häntä. Mutta Jumala ei katso niihin, jotka itse pitävät itseään viisaana.