1 *5. Moos. 31:28; Jes. 1:2"Kuunnelkaa, te taivaat, kun minä puhun,

ja kuulkoon maa minun suuni sanat!

2 Sateena pisaroikoon minun opetukseni,

kasteena valukoon puheeni

niinkuin vihma vihannalle,

niinkuin sadekuuro ruohikolle.

3 *Ps. 34:4Sillä minä julistan Herran nimeä;

antakaa kunnia meidän Jumalallemme.

4 *Ps. 92:16Hän on kallio; täydelliset ovat hänen tekonsa,

sillä kaikki hänen tiensä ovat oikeat.

Uskollinen Jumala ja ilman vääryyttä,

vanhurskas ja vakaa hän on.

5 *2. Moos. 32:9; Jes. 1:3; Matt. 12:39Heidän menonsa oli paha häntä kohtaan,

he eivät olleet hänen lapsiansa, vaan häpeäpilkku —

tuo nurja ja kiero sukupolvi!

6 *Mal. 1:6Niinkö sinä maksat Herralle,

sinä houkka ja tyhmä kansa?

Eikö hän ole sinun isäsi, joka sinut loi?

Hän sinut teki ja valmisti.

7 Muistele muinaisia päiviä,

ajattele menneiden sukupolvien vuosia.

Kysy isältäsi, niin hän sen sinulle ilmoittaa,

vanhimmiltasi, niin he sen sinulle sanovat.

8 *1. Moos. 11:8Kun Korkein jakoi perinnöt kansoille,

kun hän erotteli ihmisten lapset,

silloin hän määräsi kansojen rajat

israelilaisten luvun mukaan.

9 *2. Moos. 19:5; 1. Piet. 2:9Sillä Herran kansa on hänen osuutensa,

Jaakob on hänen perintöosansa.

10 Erämaasta hän löysi hänet,

autiosta, ulvovasta korvesta;

hän otti hänet suojaansa ja hoitoonsa,

varjeli häntä kuin silmäteräänsä.

11 *2. Moos. 19:4; Jes. 63:9Niinkuin kotka kiihoittaa pesuettaan lentoon

ja liitelee poikastensa suojana,

niin hän levitti siipensä, otti hänet

ja kantoi häntä sulillansa.

12 Herra yksin johdatti häntä,

eikä hänen kanssansa ollut ketään vierasta jumalaa.

13 Hän kuljetti hänet maan kukkuloiden yli

ja ruokki häntä pellon antimilla;

hän antoi hänen imeä hunajaa kalliosta

ja öljyä kovasta kivestä.

14 Hän antoi voita lehmistä

ja maitoa lampaista

sekä karitsain ja oinasten rasvaa,

Baasanin härkiä ja kauriita

ja parasta vehnän ydintä;

ja sinä sait juoda rypäleen verta, tulista viiniä.

15 Ja Jesurun*Israelin hyväilynimi; muistuttaa hebrealaista sanaa jaashar, suora; vrt. 33:5,26. Jes. 44:2. lihoi ja alkoi potkia,

sinä tulit lihavaksi, paksuksi ja aloit äksyillä.

Niin hän hylkäsi Jumalan, joka oli tehnyt hänet,

ja halveksui pelastuksensa kalliota.

16 He herättivät hänen kiivautensa vierailla jumalillaan,

he vihoittivat hänet kauhistuksillansa.

17 *Ps. 106:37; 1. Kor. 10:20He uhrasivat riivaajille, epäjumalille,

jumalille, joita he eivät tunteneet,

uusille, äsken tulleille,

joista teidän isänne eivät tienneet.

18 Kalliota, joka sinut synnytti, sinä et muistanut;

sinä unhotit Jumalan, joka sinulle elämän antoi.

19 Herra näki sen ja hylkäsi heidät,

sillä hän vihastui poikiinsa ja tyttäriinsä.

20 Hän sanoi: 'Minä peitän heiltä kasvoni,

minä katson, mikä heidän loppunsa on;

sillä he ovat nurja suku,

lapsia, joissa ei ole uskollisuutta.

21 *Room. 10:19He ovat herättäneet minun kiivauteni jumalilla,

jotka eivät jumalia ole,

ovat vihoittaneet minut turhilla jumalillansa;

niin minäkin herätän heidän kiivautensa

kansalla, joka ei ole kansa,

vihoitan heidät houkalla pakanakansalla.

22 *Jer. 15:14; Jer. 17:4Sillä minun vihani tuli on syttynyt,

ja se leimuaa tuonelan syvyyksiin saakka;

se kuluttaa maan kasvuinensa

ja polttaa vuorten perustukset.

23 Minä kasaan onnettomuuksia heidän päällensä,

kaikki nuoleni minä heihin ammun.

24 *5. Moos. 28:22He nääntyvät nälkään ja menehtyvät ruttoon,

kulkutautien poltteeseen;

minä lähetän heidän kimppuunsa petojen hampaat

ja tomussa matelevaisten myrkyn.

25 *Valit. 1:20Ulkona surmaa miekka

ja sisällä kauhu

sekä nuorukaisen että neitosen,

sekä imeväisen että harmaapään.

26 Minä sanoisin: 'Minä puhallan heidät pois,

hävitän heidän muistonsa ihmisten seasta',

27 *4. Moos. 14:15; Hes. 20:14jollen varoisi,

että vihollinen tuottaisi minulle mielipahaa,

että heidän vastustajansa selittäisivät sen väärin,

että he sanoisivat: 'Meidän kätemme oli korotettu,

eikä Herra ole tästä kaikesta mitään tehnyt'.

28 Sillä he ovat neuvoton kansa,

eikä heissä ole ymmärrystä.

29 Jos he viisaita olisivat,

niin he käsittäisivät tämän,

he ymmärtäisivät, mikä heidän loppunsa on.

30 Kuinka yksi ajaisi tuhatta takaa,

kuinka kaksi ajaisi pakoon kymmenentuhatta,

jollei heidän kallionsa olisi heitä myynyt

ja Herra luovuttanut heitä!

31 Sillä heidän kallionsa ei ole

niinkuin meidän kalliomme;

niin vihollisemmekin päättelevät.

32 *Hes. 16:49Sillä Sodoman viinipuita on heidän viinipuunsa,

se on kotoisin Gomorran viinitarhoista;

heidän rypäleensä ovat myrkkyrypäleitä,

heidän viiniterttujensa maku on karvas.

33 Heidän viininsä on lohikäärmeitten kähyä,

kyykäärmeitten kauheata myrkkyä.

34 Eikö sitä ole talletettuna minun takanani,

sinetillä lukittuna minun aitoissani?

35 *Room. 12:19; Hebr. 10:30Minun on kosto ja rankaiseminen,

säästetty siksi ajaksi, jolloin heidän jalkansa horjuu.

Sillä heidän onnettomuutensa päivä on lähellä,

ja mikä heitä odottaa, se tulee rientäen.

36 *1. Kun. 14:10; 2. Kun. 14:26Sillä Herra hankkii oikeuden kansallensa

ja armahtaa palvelijoitansa,

koska hän näkee, että heidän voimansa on poissa

ja että kaikki tyynni on lopussa.

37 Silloin hän kysyy:

'Missä ovat nyt niiden jumalat,

missä kallio, johon he turvasivat,

38 *Tuom. 10:14missä ne, jotka söivät

heidän teurasuhriensa rasvan

ja joivat heidän juomauhriensa viinin?'

Nouskoot ne auttamaan teitä,

olkoot ne teidän suojananne.

39 *5. Moos. 4:35; 1. Sam. 2:6; Jes. 45:5; Hoos. 6:1Katsokaa nyt, että minä, minä olen,

eikä yhtäkään jumalaa ole minun rinnallani.

Minä kuoletan ja minä teen eläväksi,

minä lyön ja minä parannan;

eikä ole sitä, joka pelastaisi minun käsistäni.

40 *Ilm. 10:5Minä nostan käteni taivasta kohti

ja sanon: Niin totta kuin minä elän iankaikkisesti,

kun minä teroitan miekkani salaman,

41 kun minun käteni ryhtyy tuomiota pitämään,

niin minä kostan vastustajilleni

ja maksan vihamiehilleni.

Minä annan nuolteni juopua verestä —

42 ja minun miekkani syö lihaa —

surmattujen ja vangittujen verestä,

vihollispäällikköjen päistä.

43 *Ps. 9:13; Room. 15:10; Ilm. 19:2Riemuiten ylistäkää, te pakanakansat,

hänen kansaansa,

sillä hän kostaa palvelijoittensa veren;

hän antaa koston kohdata vastustajiansa

ja toimittaa sovituksen maallensa, kansallensa."

44 *4. Moos. 13:17Ja Mooses tuli ja lausui kaikki tämän virren sanat kansan kuullen, hän itse ja Joosua, Nuunin poika. 45 Ja kun Mooses oli puhunut loppuun kaikki nämä sanat koko Israelille, 46 *5. Moos. 6:6; 5. Moos. 11:18sanoi hän heille: "Painakaa sydämiinne kaikki ne sanat, jotka minä tänä päivänä teen todistajiksi teitä vastaan, niin että käskette lapsianne tarkoin täyttämään kaikki tämän lain sanat. 47 *Hebr. 4:12Sillä ei ole se turha sana, joka ei koskisi teitä, vaan siinä on teidän elämänne; ja sen sanan varassa te elätte kauan siinä maassa, johon te menette Jordanin yli, ottamaan sen omaksenne."

48 Ja Herra puhui Moosekselle sinä samana päivänä sanoen: 49 *4. Moos. 27:21"Nouse tänne Abarimin vuoristoon, Nebon vuorelle, joka on Mooabin maassa vastapäätä Jerikoa, ja katsele Kanaanin maata, jonka minä annan israelilaisten omaksi. 50 *4. Moos. 20:25; 4. Moos. 33:38Ja sinä kuolet sillä vuorella, jolle nouset, ja tulet otetuksi heimosi tykö, niinkuin sinun veljesi Aaron kuoli Hoorin vuorella ja tuli otetuksi heimonsa tykö, 51 *4. Moos. 20:12koska te lankesitte uskottomuuteen minua kohtaan israelilaisten keskellä Meriban veden ääressä Kaadeksessa, Siinin erämaassa, kun ette pitäneet minua pyhänä israelilaisten keskellä. 52 *5. Moos. 34:4Niin, sinä saat katsella sitä maata matkan päästä, mutta sinne sinä et pääse, siihen maahan, jonka minä annan israelilaisille."

1 Inclinai os ouvidos, ó céus, e falarei; e ouça a terra as palavras da minha boca.

2 Goteje a minha doutrina como a chuva, destile a minha palavra como o orvalho, como chuvisco sobre a erva e como gotas de água sobre a relva.

3 Porque apregoarei o nome do Senhor; engrandecei a nosso Deus.

4 Ele é a Rocha, cuja obra é perfeita, porque todos os seus caminhos justos são; Deus é a verdade, e não há nele injustiça; justo e reto é.

5 Corromperam-se contra ele; não são seus filhos, mas a sua mancha; geração perversa e distorcida é.

6 Recompensais assim ao Senhor, povo louco e ignorante? Não é ele teu pai que te adquiriu, te fez e te estabeleceu?

7 Lembra-te dos dias da antiguidade, atenta para os anos de muitas gerações: pergunta a teu pai, e ele te informará; aos teus anciãos, e eles te dirão.

8 Quando o Altíssimo distribuía as heranças às nações, quando dividia os filhos de Adão uns dos outros, estabeleceu os termos dos povos, conforme o número dos filhos de Israel.

9 Porque a porção do Senhor é o seu povo; Jacó é a parte da sua herança.

10 Achou-o numa terra deserta, e num ermo solitário cheio de uivos; cercou-o, instruiu-o, e guardou-o como a menina do seu olho.

11 Como a águia desperta a sua ninhada, move-se sobre os seus filhos, estende as suas asas, toma-os, e os leva sobre as suas asas,

12 Assim só o Senhor o guiou; e não havia com ele deus estranho.

13 Ele o fez cavalgar sobre as alturas da terra, e comer os frutos do campo, e o fez chupar mel da rocha e azeite da dura pederneira.

14 Manteiga de vacas, e leite de ovelhas, com a gordura dos cordeiros e dos carneiros que pastam em Basã, e dos bodes, com o mais escolhido trigo; e bebeste o sangue das uvas, o vinho puro.

15 E, engordando-se Jesurum, deu coices (engordaste-te, engrossaste-te, e de gordura te cobriste) e deixou a Deus, que o fez, e desprezou a Rocha da sua salvação.

16 Com deuses estranhos o provocaram a zelos; com abominações o irritaram.

17 Sacrifícios ofereceram aos demônios, não a Deus; aos deuses que não conheceram, novos deuses que vieram há pouco, aos quais não temeram vossos pais.

18 Esqueceste-te da Rocha que te gerou; e em esquecimento puseste o Deus que te formou;

19 O que vendo o Senhor, os desprezou, por ter sido provocado à ira contra seus filhos e suas filhas;

20 E disse: Esconderei o meu rosto deles, verei qual será o seu fim; porque são geração perversa, filhos em quem não há lealdade.

21 A zelos me provocaram com aquilo que não é Deus; com as suas vaidades me provocaram à ira: portanto eu os provocarei a zelos com o que não é povo; com nação louca os despertarei à ira.

22 Porque um fogo se acendeu na minha ira, e arderá até ao mais profundo do inferno, e consumirá a terra com a sua colheita, e abrasará os fundamentos dos montes.

23 Males amontoarei sobre eles; as minhas setas esgotarei contra eles.

24 Consumidos serão de fome, comidos pela febre ardente e de peste amarga; e contra eles enviarei dentes de feras, com ardente veneno de serpentes do pó.

25 Por fora devastará a espada, e por dentro o pavor; ao jovem, juntamente com a virgem, assim à criança de peito como ao homem encanecido.

26 Eu disse: Por todos os cantos os espalharei; farei cessar a sua memória dentre os homens,

27 Se eu não receasse a ira do inimigo, para que os seus adversários não se iludam, e para que não digam: A nossa mão está exaltada; o Senhor não fez tudo isto.

28 Porque são gente falta de conselhos, e neles não há entendimento.

29 Quem dera eles fossem sábios! Que isto entendessem, e atentassem para o seu fim!

30 Como poderia ser que um só perseguisse mil, e dois fizessem fugir dez mil, se a sua Rocha os não vendera, e o Senhor os não entregara?

31 Porque a sua rocha não é como a nossa Rocha, sendo até os nossos inimigos juízes disto.

32 Porque a sua vinha é a vinha de Sodoma e dos campos de Gomorra; as suas uvas são uvas venenosas, cachos amargos têm.

33 O seu vinho é ardente veneno de serpentes, e peçonha cruel de víboras.

34 Não está isto guardado comigo? Selado nos meus tesouros?

35 Minha é a vingança e a recompensa, ao tempo que resvalar o seu pé; porque o dia da sua ruína está próximo, e as coisas que lhes hão de suceder, se apressam a chegar.

36 Porque o Senhor fará justiça ao seu povo, e se compadecerá de seus servos; quando vir que o poder deles se foi, e não há preso nem desamparado.

37 Então dirá: Onde estão os seus deuses? A rocha em quem confiavam,

38 De cujos sacrifícios comiam a gordura, e de cujas libações bebiam o vinho? Levantem-se, e vos ajudem, para que haja para vós esconderijo.

39 Vede agora que eu, eu o sou, e mais nenhum deus há além de mim; eu mato, e eu faço viver; eu firo, e eu saro, e ninguém há que escape da minha mão.

40 Porque levantarei a minha mão aos céus, e direi: Eu vivo para sempre.

41 Se eu afiar a minha espada reluzente, e se a minha mão travar o juízo, retribuirei a vingança sobre os meus adversários, e recompensarei aos que me odeiam.

42 Embriagarei as minhas setas de sangue, e a minha espada comerá carne; do sangue dos mortos e dos prisioneiros, desde a cabeça, haverá vinganças do inimigo.

43 Jubilai, ó nações, o seu povo, porque ele vingará o sangue dos seus servos, e sobre os seus adversários retribuirá a vingança, e terá misericórdia da sua terra e do seu povo.

44 E veio Moisés, e falou todas as palavras deste cântico aos ouvidos do povo, ele e Josué, filho de Num. 45 E, acabando Moisés de falar todas estas palavras a todo o Israel, 46 Disse-lhes: Aplicai o vosso coração a todas as palavras que hoje testifico entre vós, para que as recomendeis a vossos filhos, para que tenham cuidado de cumprir todas as palavras desta lei.

47 Porque esta palavra não vos é vã, antes é a vossa vida; e por esta mesma palavra prolongareis os dias na terra a qual, passando o Jordão, ides a possuir.

48 Depois falou o Senhor a Moisés, naquele mesmo dia, dizendo:

49 Sobe ao monte de Abarim, ao monte Nebo, que está na terra de Moabe, defronte de Jericó, e vê a terra de Canaã, que darei aos filhos de Israel por possessão. 50 E morre no monte ao qual subirás; e recolhe-te ao teu povo, como Arão teu irmão morreu no monte Hor, e se recolheu ao seu povo. 51 Porquanto transgredistes contra mim no meio dos filhos de Israel, às águas de Meribá de Cades, no deserto de Zim; pois não me santificastes no meio dos filhos de Israel. 52 Pelo que verás a terra diante de ti, porém não entrarás nela, na terra que darei aos filhos de Israel.