1 Herran sana, joka tuli Jooelille, Petuelin pojalle.

2 Kuulkaa tämä, te vanhimmat,

ja ottakaa korviinne, kaikki maan asukkaat.

Onko tällaista tapahtunut teidän päivinänne

taikka teidän isienne päivinä?

3 Kertokaa tämä lapsillenne,

ja teidän lapsenne kertokoot sen lapsillensa

ja heidän lapsensa tulevalle polvelle:

4 Mitä kalvajasirkalta jäi, sen söi heinäsirkka.

Ja mitä heinäsirkalta jäi, sen söi syöjäsirkka.

Ja mitä syöjäsirkalta jäi, sen söi tuhosirkka.

5 Herätkää, te juopuneet, ja itkekää,

valittakaa, kaikki viininjuojat,

rypälemehun tähden,

sillä se on otettu pois teidän suustanne.

6 Sillä minun maahani on hyökännyt kansa,

väkevä ja epälukuinen.

Sen hampaat ovat leijonan hampaat,

ja sillä on naarasleijonan leukaluut.

7 Se on raastanut minun viiniköynnökseni

ja katkonut minun viikunapuuni,

on ne paljaiksi kuorinut ja karsinut;

niiden oksat ovat valjenneet.

8 Valita niinkuin neitsyt,

joka on vyöttäytynyt säkkiin

nuoruutensa yljän tähden.

9 *2. Moos. 29:41Pois on otettu ruokauhri ja juomauhri

Herran huoneesta.

Papit, jotka toimittavat Herran palvelusta,

murehtivat.

10 Hävitetty on pelto,

maa murehtii;

sillä vilja on hävitetty,

viinistä on tullut kato,

öljy on kuivunut.

11 *Jes. 16:10; Jer. 48:33Peltomiehet ovat joutuneet häpeään,

viinitarhurit valittavat

nisun ja ohran tähden,

sillä mennyt on pellon sato.

12 Viiniköynnöstä on kohdannut kato,

viikunapuu on kuihtunut,

granaattipuu ja myös palmu ja omenapuu;

kaikki kedon puut ovat kuivettuneet.

Niin, häpeään on joutunut ilo,

ihmislasten joukosta pois.

13 Vyöttäytykää säkkiin,

pitäkää valittajaiset, te papit;

valittakaa, te jotka toimitatte palvelusta alttarilla.

Käykää sisälle, viettäkää yö säkkeihin puettuina,

te jotka toimitatte minun Jumalani palvelusta.

Sillä poissa on teidän Jumalanne huoneesta

ruokauhri ja juomauhri.

14 *Joel 2:15Kuuluttakaa pyhä paasto,

kutsukaa koolle juhlakokous,

kootkaa vanhimmat ja kaikki maan asukkaat

Herran, teidän Jumalanne, huoneeseen

ja huutakaa Herran puoleen.

15 *Jes. 13:6,9; Joel 2:1Voi sitä päivää!

Sillä lähellä on Herran päivä,

ja se tulee niinkuin hävitys Kaikkivaltiaalta.

16 Eikö ole otettu meiltä ruoka silmäimme edestä

sekä meidän Jumalamme huoneesta ilo ja riemu?

17 Surkastuneet ovat siemenjyvät multiensa alla,

varastohuoneet autiot,

aitat puretut, kun viljasta on kato.

18 Kuinka huokaa karja,

kuinka hädissään ovat raavaslaumat,

sillä ei ole niillä laidunta!

Myös lammaslaumat joutuvat perikatoon.

19 Sinua, Herra, minä huudan,

sillä tuli on kuluttanut erämaan laitumet

ja liekki polttanut kaikki kedon puut.

20 *Job 39:3; Ps. 104:27; Ps. 147:9; Joona 3:8Metsän eläimetkin sinua ikävöivät,

sillä vesipurot ovat kuivuneet

ja tuli on kuluttanut erämaan laitumet.

1 Palavra do Senhor, que foi dirigida a Joel, filho de Petuel.

2 Ouvi isto, vós anciãos,

e escutai, todos os moradores

da terra:

Porventura isto aconteceu

em vossos dias,

ou nos dias de vossos pais?

3 Fazei sobre isto uma narração

a vossos filhos,

e vossos filhos a seus filhos,

e os filhos destes

à outra geração.

4 O que ficou da lagarta,

o gafanhoto o comeu,

e o que ficou do gafanhoto,

a locusta o comeu,

e o que ficou da locusta,

o pulgão o comeu.

5 Despertai-vos, bêbados, e chorai;

gemei, todos os que bebeis vinho,

por causa do mosto,

porque tirado é da vossa boca.

6 Porque subiu contra a minha terra

uma nação poderosa e sem número;

os seus dentes são dentes de leão,

e têm queixadas de um leão velho.

7 Fez da minha vide uma assolação,

e tirou a casca da minha figueira;

despiu-a toda,

e a lançou por terra;

os seus ramos se embranqueceram.

8 Lamenta como a virgem

que está cingida de saco,

pelo marido da sua mocidade.

9 Foi cortada a oferta de alimentos

e a libação

da casa do Senhor;

os sacerdotes,

ministros do Senhor,

estão entristecidos.

10 O campo está assolado,

e a terra triste;

porque o trigo está destruído,

o mosto se secou,

o azeite acabou.

11 Envergonhai-vos, lavradores,

gemei, vinhateiros,

sobre o trigo e a cevada;

porque a colheita do campo pereceu.

12 A vide se secou,

a figueira se murchou,

a romeira também,

e a palmeira e a macieira;

todas as árvores do campo

se secaram,

e já não há alegria

entre os filhos dos homens.

13 Cingi-vos e lamentai-vos,

sacerdotes;

gemei, ministros do altar;

entrai e passai a noite

vestidos de saco,

ministros do meu Deus;

porque a oferta de alimentos,

e a libação,

foram cortadas da casa

de vosso Deus.

14 Santificai um jejum,

convocai uma assembleia solene,

congregai os anciãos,

e todos os moradores

desta terra,

na casa do Senhor vosso Deus,

e clamai ao Senhor.

15 Ai do dia!

Porque o dia do Senhor

está perto,

e virá como uma assolação

do Todo-Poderoso.

16 Porventura o mantimento

não está cortado

de diante de nossos olhos,

a alegria e o regozijo

da casa de nosso Deus?

17 As sementes apodreceram

debaixo dos seus torrões,

os celeiros foram assolados,

os armazéns derrubados,

porque se secou o trigo.

18 Como geme o animal!

As manadas de gados

estão confusas,

porque não têm pasto;

também os rebanhos de ovelhas

estão perecendo.

19 A ti, ó Senhor, clamo,

porque o fogo consumiu

os pastos do deserto,

e a chama abrasou

todas as árvores do campo.

20 Também todos os animais

do campo bramam a ti;

porque as correntes de água

se secaram,

e o fogo consumiu

os pastos do deserto.