1 Minä olen se mies, joka olen kurjuutta nähnyt

hänen vihastuksensa vitsan alla.

2 Minut hän on johdattanut ja kuljettanut

pimeyteen eikä valkeuteen.

3 Juuri minua vastaan hän kääntää kätensä,

yhäti, kaiken päivää.

4 *Ps. 51:10Hän on kalvanut minun lihani ja nahkani,

musertanut minun luuni.

5 Hän on rakentanut varustukset minua vastaan

ja piirittänyt minut myrkyllä ja vaivalla.

6 *Ps. 143:3Hän on pannut minut asumaan pimeydessä

niinkuin ikiaikojen kuolleet.

7 Hän on tehnyt muurin minun ympärilleni,

niin etten pääse ulos,

on pannut minut raskaisiin vaskikahleisiin.

8 *Job 19:7; Ps. 22:3Vaikka minä huudan ja parun,

hän vaientaa minun rukoukseni.

9 *Job 19:8Hakatuista kivistä hän on tehnyt

minun teilleni muurin,

on mutkistanut minun polkuni.

10 *Hoos. 5:14; Hoos. 13:7Vaaniva karhu on hän minulle,

piilossa väijyvä leijona.

11 Hän on vienyt harhaan minun tieni

ja repinyt minut kappaleiksi,

hän on minut autioksi tehnyt.

12 *Job 16:12; Ps. 7:13; Valit. 2:4Hän on jännittänyt jousensa

ja asettanut minut nuoltensa maalitauluksi.

13 Hän on ampunut munuaisiini

nuolet, viinensä lapset.

14 *Job 30:9; Ps. 69:12; Jer. 20:7Minä olen joutunut koko kansani nauruksi,

heidän jokapäiväiseksi pilkkalauluksensa.

15 Hän on ravinnut minua katkeruudella,

juottanut minua koiruoholla.

16 Hän on purettanut minulla hampaat rikki soraan,

painanut minut alas tomuun.

17 Sinä olet syössyt minun sieluni ulos,

rauhasta pois,

minä olen unhottanut onnen.

18 Ja minä sanon: mennyt on minulta kunnia

ja Herran odotus.

19 Muista minun kurjuuttani ja kodittomuuttani,

koiruohoa ja myrkkyä.

20 Sinä kyllä muistat sen,

että minun sieluni on alaspainettu.

21 Tämän minä painan sydämeeni,

sentähden minä toivon.

22 Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet,

sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut:

23 se on joka aamu uusi,

ja suuri on hänen uskollisuutensa.

24 *Ps. 16:5; Ps. 73:26; Ps. 119:57Minun osani on Herra, sanoo minun sieluni;

sentähden minä panen toivoni häneen.

25 Hyvä on Herra häntä odottaville,

sille sielulle, joka häntä etsii.

26 Hyvä on hiljaisuudessa toivoa

Herran apua.

27 *Ps. 119:71; Matt. 11:29Hyvä on miehelle,

että hän kantaa iestä nuoruudessaan.

28 Istukoon hän yksin ja hiljaa,

kun Herra on sen hänen päällensä pannut.

29 Laskekoon suunsa tomuun —

ehkä on vielä toivoa.

30 *Matt. 5:39Ojentakoon hän posken sille, joka häntä lyö,

saakoon kyllälti häväistystä.

31 *Ps. 103:9Sillä ei Herra hylkää

iankaikkisesti;

32 vaan jos hän on murheelliseksi saattanut,

hän osoittaa laupeutta suuressa armossansa.

33 Sillä ei hän sydämensä halusta vaivaa

eikä murehduta ihmislapsia.

34 Kun jalkojen alle poljetaan

kaikki vangit maassa,

35 kun väännetään miehen oikeutta

Korkeimman kasvojen edessä,

36 kun ihmiselle tehdään vääryyttä

hänen riita-asiassaan —

eikö Herra sitä näkisi?

37 *Ps. 33:9Onko kukaan sanonut, ja se on tapahtunut,

jos ei Herra ole käskenyt?

38 *Jes. 45:7; Aam. 3:6Eikö lähde Korkeimman suusta

paha ja hyvä?

39 *Luuk. 23:44Miksi tuskittelee ihminen eläessään,

mies syntiensä palkkaa?

40 Koetelkaamme teitämme, tutkikaamme niitä

ja palatkaamme Herran tykö.

41 Kohottakaamme sydämemme ynnä kätemme

Jumalan puoleen, joka on taivaassa.

42 *Ps. 106:6Me olemme luopuneet pois

ja olleet kapinalliset;

sinä et ole antanut anteeksi,

43 olet peittänyt itsesi vihassasi,

ajanut meitä takaa,

surmannut säälimättä;

44 olet peittänyt itsesi pilvellä,

niin ettei rukous pääse lävitse.

45 Tunkioksi ja hylyksi sinä olet meidät tehnyt

kansojen seassa.

46 *Valit. 2:16Suut ammollaan meitä vastaan

ovat kaikki meidän vihamiehemme.

47 *Jes. 24:17; Jer. 48:43Osaksemme on tullut kauhu ja kuoppa,

turmio ja sortuminen.

48 *Jer. 9:1; Jer. 14:17; Valit. 1:16Vesipurot juoksevat minun silmistäni

tyttären, minun kansani, sortumisen tähden.

49 Minun silmäni vuotaa lakkaamatta,

hellittämättä

50 siihen asti, kunnes katsoo, kunnes näkee

Herra taivaasta.

51 Silmäni tuottaa tuskaa minun sielulleni

kaikkien minun kaupunkini tyttärien tähden.

52 Kiihkeästi pyydystivät minua kuin lintua

ne, jotka syyttä ovat vihamiehiäni.

53 *Jer. 38:6He sulkivat kuoppaan minun elämäni

ja heittivät päälleni kiviä.

54 Vedet tulvivat minun pääni ylitse;

minä sanoin: olen hukassa.

55 *Ps. 88:7Minä huusin sinun nimeäsi, Herra,

kuopan syvyydestä.

56 Sinä kuulit minun huutoni:

"Älä peitä korvaasi minun avunhuudoltani,

että saisin hengähtää".

57 *Ps. 145:18Sinä olit läsnä silloin, kun minä sinua huusin;

sinä sanoit: "Älä pelkää".

58 Sinä, Herra, ajoit minun riita-asiani,

lunastit minun henkeni.

59 Olethan nähnyt, Herra, minun kärsimäni sorron:

hanki minulle oikeus.

60 Olethan nähnyt kaiken heidän kostonhimonsa,

kaikki heidän juonensa minua vastaan.

61 Sinä olet kuullut heidän häväistyksensä, Herra,

kaikki heidän juonensa minua vastaan.

62 Minun vastustajaini huulet ja heidän aikeensa

ovat minua vastaan kaiken päivää.

63 Istuivatpa he tai nousivat,

katso: minä olen heillä pilkkalauluna.

64 *Ps. 28:4Kosta heille, Herra,

heidän kättensä teot.

65 *Ps. 69:24; 2. Kor. 3:14Paaduta heidän sydämensä,

kohdatkoon heitä sinun kirouksesi.

66 Aja heitä takaa vihassasi ja hävitä heidät

Herran taivaan alta.

1 Eu sou aquele homem

que viu a aflição

pela vara do seu furor.

2 Ele me guiou e me fez andar

em trevas e não na luz.

3 Deveras fez virar e revirar

a sua mão contra mim

o dia todo.

4 Fez envelhecer

a minha carne

e a minha pele,

quebrou os meus ossos.

5 Edificou contra mim,

e me cercou de fel e trabalho.

6 Assentou-me em lugares tenebrosos,

como os que estavam mortos

há muito.

7 Cercou-me de uma sebe,

e não posso sair;

agravou os meus grilhões.

8 Ainda quando clamo e grito,

ele exclui

a minha oração.

9 Fechou os meus caminhos

com pedras lavradas,

fez tortuosas as minhas veredas.

10 Fez-se-me como

urso de emboscada,

um leão em esconderijos.

11 Desviou os meus caminhos

e fez-me em pedaços;

deixou-me assolado.

12 Armou o seu arco,

e me pôs como alvo

à flecha.

13 Fez entrar nas minhas entranhas

as flechas da sua aljava.

14 Fui feito um objeto de escárnio

para todo o meu povo,

e a sua canção todo o dia.

15 Fartou-me de amarguras,

embriagou-me de absinto.

16 Quebrou com cascalho

os meus dentes,

abaixou-me na cinza.

17 E afastaste da paz a minha alma;

esqueci-me do bem.

18 Então disse eu:

Já pereceu a minha força,

como também a minha esperança

no Senhor.

19 Lembra-te

da minha aflição

e do meu pranto,

do absinto e do fel.

20 Minha alma certamente

disto se lembra,

e se abate dentro de mim.

21 Disto me recordarei na minha mente;

por isso esperarei.

22 As misericórdias do Senhor

são a causa

de não sermos consumidos,

porque as suas misericórdias

não têm fim;

23 Novas são cada manhã;

grande é a tua fidelidade.

24 A minha porção é o Senhor,

diz a minha alma;

portanto esperarei nele.

25 Bom é o Senhor

para os que esperam por ele,

para a alma que o busca.

26 Bom é ter esperança,

e aguardar em silêncio

a salvação do Senhor.

27 Bom é para o homem

suportar o jugo na sua mocidade.

28 Assente-se solitário

e fique em silêncio;

porquanto Deus

o pôs sobre ele.

29 Ponha a sua boca no pó;

talvez ainda haja esperança.

30 Dê a sua face ao que o fere;

farte-se de afronta.

31 Pois o Senhor não rejeitará

para sempre.

32 Pois, ainda que entristeça a alguém,

usará de compaixão,

segundo a grandeza

das suas misericórdias.

33 Porque não aflige

nem entristece de bom grado

aos filhos dos homens.

34 Pisar debaixo dos seus pés

a todos os presos da terra,

35 Perverter o direito do homem

perante a face do Altíssimo,

36 Subverter ao homem no seu pleito,

não o veria o Senhor?

37 Quem é aquele que diz,

e assim acontece,

quando o Senhor

o não mande?

38 Porventura da boca do Altíssimo

não sai

tanto o mal como o bem?

39 De que se queixa, pois, o homem vivente?

Queixe-se cada um

dos seus pecados.

40 Esquadrinhemos os nossos caminhos,

e provemo-los,

e voltemos para o Senhor.

41 Levantemos os nossos corações

com as mãos para Deus nos céus,

dizendo:

42 Nós transgredimos,

e fomos rebeldes;

por isso tu não perdoaste.

43 Cobriste-te de ira,

e nos perseguiste;

mataste, não perdoaste.

44 Cobriste-te de nuvens,

para que não passe

a nossa oração.

45 Como escória e refugo nos puseste

no meio dos povos.

46 Todos os nossos inimigos

abriram contra nós a sua boca.

47 Temor e laço vieram sobre nós,

assolação e destruição.

48 Torrentes de água

derramaram os meus olhos,

por causa da destruição

da filha do meu povo.

49 Os meus olhos choram,

e não cessam, porque não há descanso,

50 Até que o Senhor atente

e veja desde os céus.

51 Os meus olhos entristecem

a minha alma,

por causa de todas as filhas

da minha cidade.

52 Como ave me caçam

os que, sem causa,

são meus inimigos.

53 Cortaram-me a vida na masmorra,

e lançaram pedras sobre mim.

54 Águas correram

sobre a minha cabeça;

eu disse: Estou cortado.

55 Invoquei o teu nome, Senhor,

desde a mais profunda masmorra.

56 Ouviste a minha voz;

não escondas o teu ouvido

ao meu suspiro,

ao meu clamor.

57 Tu te aproximaste

no dia em que te invoquei;

disseste: Não temas.

58 Pleiteaste, Senhor,

as causas da minha alma;

remiste a minha vida.

59 Viste, Senhor, a injustiça

que me fizeram;

julga a minha causa.

60 Viste toda a sua vingança,

todos os seus pensamentos contra mim.

61 Ouviste a sua afronta, Senhor,

todos os seus pensamentos contra mim,

62 Os lábios dos que se levantam

contra mim

e os seus desígnios

me são contrários todo o dia.

63 Observa-os ao assentarem-se

e ao levantarem-se;

eu sou a sua música.

64 Tu lhes darás recompensa, Senhor,

conforme a obra das suas mãos.

65 Tu lhes darás ânsia de coração,

maldição tua sobre eles.

66 Na tua ira os perseguirás,

e os destruirás de debaixo

dos céus do Senhor.