1 *2. Kor. 11:31Minä sanon totuuden Kristuksessa, en valhettele — sen todistaa minulle omatuntoni Pyhässä Hengessä — 2 *Room. 10:1että minulla on suuri murhe ja ainainen kipu sydämessäni. 3 *2. Moos. 32:32Sillä minä soisin itse olevani kirottu pois Kristuksesta veljieni hyväksi, jotka ovat minun sukulaisiani lihan puolesta, 4 *2. Moos. 4:22; 2. Moos. 19:5; 2. Moos. 24:16; 5. Moos. 7:6; 5. Moos. 14:1; Ps. 147:19; Jer. 31:9; Ap. t. 2:39; Ap. t. 3:25ovat israelilaisia: heidän on lapseus ja kirkkaus ja liitot ja lain antaminen ja jumalanpalvelus ja lupaukset; 5 *5. Moos. 10:15; Matt. 1:1; Luuk. 3:23; Joh. 1:1; Room. 1:25; Hebr. 1:8-9heidän ovat isät, ja heistä on Kristus lihan puolesta, hän, joka on yli kaiken, Jumala, ylistetty iankaikkisesti, amen!

6 *4. Moos. 23:19; Room. 2:28-29; Room. 3:3; Gal. 6:16; 2. Tim. 2:13; Ilm. 2:9Mutta ei niin, että Jumalan sana olisi harhaan mennyt. Sillä eivät kaikki ne, jotka ovat Israelista, ole silti Israel, 7 *1. Moos. 21:12; Joh. 8:39; Hebr. 11:18eivät kaikki ole lapsia sentähden, että ovat Aabrahamin siementä, vaan: "Iisakista sinä saat nimellesi jälkeläiset"; 8 *Gal. 3:29; Gal. 4:28se on: eivät ne, jotka lihan puolesta ovat lapsia, ole Jumalan lapsia, vaan lupauksen lapset, ne luetaan siemeneksi. 9 *1. Moos. 18:10,14Sillä lupauksen sana oli tämä: "Minä palaan tulevana vuonna tähän aikaan, ja silloin Saaralla on oleva poika". 10 *1. Moos. 25:21Eikä ainoastaan hänelle näin käynyt, vaan samoin kävi Rebekallekin, joka oli tullut raskaaksi yhdestä, meidän isästämme Iisakista; 11 ja ennenkuin kaksoset olivat syntyneetkään ja ennenkuin olivat tehneet mitään, hyvää tai pahaa, niin — että Jumalan valinnan mukainen aivoitus pysyisi, ei tekojen tähden, vaan kutsujan tähden — 12 *1. Moos. 25:23sanottiin hänelle: "Vanhempi on palveleva nuorempaa", 13 *Ps. 47:5; Mal. 1:2-3niinkuin kirjoitettu on:

"Jaakobia minä rakastin,

mutta Eesauta minä vihasin".

14 *5. Moos. 32:4; 2. Aik. 19:7; Job 8:3; Job 34:10; Ps. 92:16; Room. 3:5Mitä siis sanomme? Ei kaiketi Jumalassa ole vääryyttä? Pois se! 15 *2. Moos. 33:19Sillä Moosekselle hän sanoo: "Minä olen armollinen, kenelle olen armollinen, ja armahdan, ketä armahdan". 16 *Ef. 2:8-9Niin se ei siis ole sen vallassa, joka tahtoo, eikä sen, joka juoksee, vaan Jumalan, joka on armollinen. 17 *2. Moos. 9:16Sillä Raamattu sanoo faraolle: "Juuri sitä varten minä nostin sinut esiin, että näyttäisin sinussa voimani ja että minun nimeni julistettaisiin kaiken maan päällä". 18 *2. Moos. 4:21Niin hän siis on armollinen, kenelle tahtoo, ja paaduttaa, kenen tahtoo. 19 *Job 23:13; Dan. 4:32Sinä kaiketi sanot minulle: "Miksi hän sitten vielä soimaa? Sillä kuka voi vastustaa hänen tahtoansa?" 20 *Job 33:13; Jes. 45:9; Jes. 64:8; Jer. 18:6Niinpä niin, oi ihminen, mutta mikä sinä olet riitelemään Jumalaa vastaan? Ei kaiketi tehty sano tekijälleen: "Miksi minusta tällaisen teit?" 21 *2. Tim. 2:20Vai eikö savenvalajalla ole valta tehdä samasta savensa seoksesta toinen astia jaloa, toinen halpaa käyttöä varten?

22 *Room. 2:4-5Entä jos Jumala, vaikka hän tahtoo näyttää vihansa ja tehdä voimansa tiettäväksi, on suurella pitkämielisyydellä kärsinyt vihan astioita, jotka olivat valmiit häviöön, 23 ja on tehnyt sen saattaakseen kirkkautensa runsauden ilmi laupeuden astioissa, jotka hän on edeltävalmistanut kirkkauteen? 24 *Room. 3:29Ja sellaisiksi hän myös on kutsunut meidät, ei ainoastaan juutalaisista, vaan myös pakanoista, 25 *Hoos. 2:23; 1. Piet. 2:10niinkuin hän myös Hoosean kirjassa sanoo:

"Minä olen kutsuva kansakseni sen,

joka ei ollut minun kansani,

ja rakkaakseni sen,

joka ei ollut minun rakkaani.

26 *Hoos. 1:10Ja on tapahtuva,

että siinä paikassa, jossa heille on sanottu:

'Te ette ole minun kansani',

siinä heitä kutsutaan

elävän Jumalan lapsiksi."

27 *1. Moos. 22:17; Jes. 10:22-23; Room. 11:5Mutta Esaias huudahtaa Israelista:

"Vaikka Israelin lapset olisivat luvultaan

kuin meren hiekka,

niin pelastuu heistä vain jäännös.

28 Sillä sanansa on Herra toteuttava

maan päällä lopullisesti ja rutosti."

29 *1. Moos. 19:24-25; Jes. 1:9; Jer. 50:40Niinkuin Esaias myös on ennustanut:

"Ellei Herra Sebaot olisi jättänyt

meille siementä,

niin meidän olisi käynyt

niinkuin Sodoman,

ja me olisimme tulleet

Gomorran kaltaisiksi".

30 *Room. 10:20Mitä me siis sanomme? Että pakanat, jotka eivät tavoitelleet vanhurskautta, ovat saavuttaneet vanhurskauden, mutta sen vanhurskauden, joka tulee uskosta; 31 *Room. 10:2-3; Room. 11:7; Gal. 5:4mutta Israel, joka tavoitteli vanhurskauden lakia, ei ole sitä lakia saavuttanut. 32 *1. Kor. 1:23Minkätähden? Sentähden, ettei se tapahtunut uskosta, vaan ikäänkuin teoista; sillä he loukkautuivat loukkauskiveen, 33 *Ps. 118:22; Jes. 8:14; Jes. 28:16; Matt. 21:42; Luuk. 2:34; Ap. t. 10:43; Room. 10:11; 1. Piet. 2:6-8niinkuin kirjoitettu on: "Katso, minä panen Siioniin loukkauskiven ja kompastuksen kallion, ja joka häneen uskoo, se ei häpeään joudu".

1 Em Cristo digo a verdade, não minto (dando-me testemunho a minha consciência no Espírito Santo): 2 Que tenho grande tristeza e contínua dor no meu coração. 3 Porque eu mesmo poderia desejar ser anátema de Cristo, por amor de meus irmãos, que são meus parentes segundo a carne; 4 Que são israelitas, dos quais é a adoção de filhos, e a glória, e as alianças, e a lei, e o culto, e as promessas; 5 Dos quais são os pais, e dos quais é Cristo segundo a carne, o qual é sobre todos, Deus bendito eternamente. Amém.

6 Não que a palavra de Deus haja faltado, porque nem todos os que são de Israel são de Israel; 7 Nem por serem descendência de Abraão são todos filhos; mas: Em Isaque será chamada a tua descendência. 8 Isto é, não são os filhos da carne que são filhos de Deus, mas os filhos da promessa são contados como descendência. 9 Porque a palavra da promessa é esta: Por este tempo virei, e Sara terá um filho.

10 E não somente esta, mas também Rebeca, quando concebeu de um, de Isaque, nosso pai; 11 Porque, não tendo eles ainda nascido, nem tendo feito bem ou mal (para que o propósito de Deus, segundo a eleição, ficasse firme, não por causa das obras, mas por aquele que chama), 12 Foi-lhe dito a ela: O maior servirá ao menor. 13 Como está escrito: Amei a Jacó, e odiei a Esaú.

14 Que diremos pois? Que há injustiça da parte de Deus? De maneira nenhuma. 15 Pois diz a Moisés: Compadecer-me-ei de quem me compadecer, e terei misericórdia de quem eu tiver misericórdia.

16 Assim, pois, isto não depende do que quer, nem do que corre, mas de Deus, que se compadece. 17 Porque diz a Escritura a Faraó: Para isto mesmo te levantei; para em ti mostrar o meu poder, e para que o meu nome seja anunciado em toda a terra. 18 Logo, pois, compadece-se de quem quer, e endurece a quem quer.

19 Dir-me-ás então: Por que se queixa ele ainda? Porquanto, quem tem resistido à sua vontade? 20 Mas, ó homem, quem és tu, que a Deus replicas? Porventura a coisa formada dirá ao que a formou: Por que me fizeste assim? 21 Ou não tem o oleiro poder sobre o barro, para da mesma massa fazer um vaso para honra e outro para desonra?

22 E que direis se Deus, querendo mostrar a sua ira, e dar a conhecer o seu poder, suportou com muita paciência os vasos da ira, preparados para a perdição; 23 Para que também desse a conhecer as riquezas da sua glória nos vasos de misericórdia, que para glória já dantes preparou, 24 Os quais somos nós, a quem também chamou, não só dentre os judeus, mas também dentre os gentios? 25 Como também diz em Oseias: Chamarei meu povo ao que não era meu povo; e amada à que não era amada.

26 E sucederá que no lugar em que lhes foi dito: Vós não sois meu povo; aí serão chamados filhos do Deus vivo.

27 Também Isaías clama acerca de Israel: Ainda que o número dos filhos de Israel seja como a areia do mar, o remanescente é que será salvo.

28 Porque ele completará a obra e abreviá-la-á em justiça; porque o Senhor fará breve a obra sobre a terra.

29 E como antes disse Isaías: Se o Senhor dos Exércitos nos não deixara descendência, teríamos nos tornado como Sodoma, e teríamos sido feitos como Gomorra.

30 Que diremos pois? Que os gentios, que não buscavam a justiça, alcançaram a justiça? Sim, mas a justiça que é pela fé. 31 Mas Israel, que buscava a lei da justiça, não chegou à lei da justiça. 32 Por quê? Porque não foi pela fé, mas como que pelas obras da lei; pois tropeçaram na pedra de tropeço; 33 Como está escrito: Eis que eu ponho em Sião uma pedra de tropeço, e uma rocha de escândalo; e todo aquele que crer nela não será confundido.