2. Samuelin kirja 22

Daavidin ylistysvirsi.

1 *Ps. 18:1Ja Daavid puhui Herralle tämän laulun sanat sinä päivänä, jona Herra oli pelastanut hänet kaikkien hänen vihollistensa ja Saulin vallasta. Hän sanoi:

2 *5. Moos. 32:4"Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani!

3 *Ps. 3:4; Ps. 144:2; Luuk. 1:69; Hebr. 2:13Jumala, minun vuoreni,

jonka turviin minä pakenen,

minun kilpeni, autuuteni sarvi,

varustukseni ja pakopaikkani,

sinä pelastajani, joka pelastat minut väkivallasta!

4 *Ps. 146:2'Ylistetty olkoon Herra' — niin minä huudan,

ja vihollisistani minä pelastun.

5 *Ps. 55:5Sillä kuoleman aallot piirittivät minut,

turmion virrat peljästyttivät minut.

6 *Ps. 116:3Tuonelan paulat kietoivat minut,

kuoleman ansat yllättivät minut.

7 *Ps. 3:5; Joona 2:3Ahdistuksessani minä rukoilin Herraa,

Jumalaani minä rukoilin;

ja hän kuuli minun ääneni temppelistänsä,

minun huutoni kohosi hänen korviinsa.

8 *Ps. 68:9Silloin maa huojui ja järisi,

taivaan perustukset järkkyivät;

ne horjuivat, sillä hänen vihansa syttyi.

9 *2. Moos. 19:18; 2. Moos. 24:17; 5. Moos. 4:24; 5. Moos. 32:22Savu suitsusi hänen sieramistaan,

kuluttava tuli hänen suustansa,

palavat hiilet hehkuivat hänestä.

10 Hän notkisti taivaan ja astui alas,

synkkä pilvi jalkojensa alla.

11 *Ps. 99:1; Ps. 104:3; Hes. 9:3Hän ajoi kerubin kannattamana ja lensi,

hän näkyi tuulen siipien päältä.

12 *Ps. 97:2; Jes. 45:15; Jes. 50:3Ja hän pani pimeyden majaksi ympärillensä,

synkät vedet, paksut pilvet.

13 Hohteesta, joka kävi hänen edellänsä,

hehkuivat palavat hiilet.

14 *Ps. 29:3Herra jylisi taivaasta,

Korkein antoi äänensä kaikua.

15 *2. Sam. 7:10; Ps. 148:8Hän lennätti nuolia ja hajotti heidät,

salamoita, ja kauhistutti heidät.

16 Silloin meren syvyydet tulivat näkyviin,

maanpiirin perustukset paljastuivat Herran nuhtelusta,

hänen vihansa hengen puuskauksesta.

17 *Ps. 32:6; Ps. 69:2; Ps. 144:7Hän ojensi kätensä korkeudesta

ja tarttui minuun,

veti minut ylös suurista vesistä.

18 *1. Sam. 23:1Hän pelasti minut voimallisesta vihollisestani,

minun vihamiehistäni,

sillä he olivat minua väkevämmät.

19 He hyökkäsivät minun kimppuuni

hätäni päivänä,

mutta Herra tuli minun tuekseni.

20 Hän toi minut avaraan paikkaan,

hän vapautti minut,

sillä hän oli mielistynyt minuun.

21 *Job 22:30; Ps. 17:1Herra tekee minulle

minun vanhurskauteni mukaan;

minun kätteni puhtauden mukaan

hän minulle maksaa.

22 Sillä minä olen noudattanut Herran teitä

enkä ole luopunut pois Jumalastani, jumalattomuuteen.

23 Kaikki hänen oikeutensa

ovat minun silmieni edessä,

enkä minä poikkea hänen käskyistänsä.

24 *1. Kun. 14:8; 1. Kun. 15:5Minä olen vilpitön häntä kohtaan

ja varon itseni pahoista teoista.

25 *1. Sam. 26:23Sentähden Herra palkitsee minulle

vanhurskauteni mukaan,

sen mukaan kuin olen puhdas hänen silmiensä edessä.

26 Hurskasta kohtaan sinä olet hurskas,

nuhteetonta sankaria kohtaan nuhteeton;

27 *3. Moos. 26:23; Ps. 146:9; Sananl. 3:34; Hes. 7:27puhdasta kohtaan sinä olet puhdas,

mutta kieroa kohtaan nurja.

28 *Sananl. 29:23; Dan. 4:34; Luuk. 1:51; 1. Piet. 5:5Ja sinä pelastat nöyrän kansan,

mutta sinun silmäsi ovat ylpeitä vastaan,

sinä alennat heidät.

29 *Ps. 112:4Sillä sinä, Herra, olet minun lamppuni;

Herra valaisee minun pimeyteni.

30 *Ps. 60:14; Fil. 4:13Sinun avullasi minä hyökkään

rosvojoukkoa vastaan,

Jumalani avulla minä ryntään ylitse muurin.

31 *Ps. 12:7; Sananl. 30:5Jumalan tie on nuhteeton,

Herran sana tulessa koeteltu.

Hän on kaikkien kilpi,

jotka häneen turvaavat.

32 *5. Moos. 4:35; 5. Moos. 32:39; 1. Sam. 2:2; Jes. 43:11; Jes. 44:6,8Sillä kuka muu on Jumala paitsi Herra,

ja kuka muu on pelastuksen kallio

paitsi meidän Jumalamme?

33 se Jumala, joka on minun vahva turvani

ja johdattaa nuhteetonta hänen tiellänsä,

34 *Hab. 3:19tekee hänen jalkansa nopeiksi niinkuin peurat

ja asettaa minut kukkuloilleni,

35 *Ps. 144:1joka opettaa minun käteni sotimaan

ja käsivarteni vaskijousta jännittämään.

36 *2. Sam. 7:18Sinä annat minulle pelastuksen kilven;

ja kun sinä kuulet minun rukoukseni,

teet sinä minut suureksi.

37 *Ps. 17:5; Ps. 31:9Sinä annat minun askeleilleni avaran tilan,

ja minun jalkani eivät horju.

38 Minä ajan vihollisiani takaa ja tuhoan heidät

enkä palaja, ennenkuin teen heistä lopun.

39 Minä lopetan heidät ja murskaan heidät,

niin etteivät enää nouse;

he sortuvat minun jalkojeni alle.

40 Sinä vyötät minut voimalla sotaan,

sinä painat vastustajani minun alleni.

41 Sinä ajat minun viholliseni pakoon,

vihamieheni minä hukutan.

42 *Joh. 9:31He katselevat, mutta pelastajaa ei ole,

katsovat Herran puoleen,

mutta hän ei heille vastaa.

43 Minä survon heidät maan tomuksi,

kadun loaksi minä heidät poljen ja tallaan.

44 Sinä pelastat minut kansani riidoista,

sinä varjelet minua, niin että tulen pakanain pääksi;

kansat, joita minä en tunne, palvelevat minua.

45 *5. Moos. 33:29Muukalaiset minua mielistelevät;

jo korvan kuulemalta he tottelevat minua.

46 Muukalaiset masentuvat;

he tulevat vyöttäytyneinä varustuksistansa.

47 Herra elää! Kiitetty olkoon minun kallioni,

ja ylistetty Jumala,

minun pelastukseni kallio,

48 *Ps. 47:4Jumala, joka hankkii minulle koston

ja laskee kansat minun valtani alle;

49 sinä, joka vapahdat minut vihollisistani

ja korotat minut vastustajaini ylitse

ja päästät minut väkivaltaisesta miehestä.

50 *Room. 15:9Sentähden minä ylistän sinua, Herra,

kansojen keskuudessa

ja veisaan sinun nimesi kiitosta;

51 *2. Sam. 7:8sinun, joka annat kuninkaallesi suuren avun

ja osoitat armoa voidellullesi,

Daavidille, ja hänen jälkeläisilleen, iankaikkisesti."

1 Und David redete zu Jehova die Worte dieses Liedes an dem Tage, da Jehova ihn aus der Hand aller seiner Feinde und aus der Hand Sauls errettet hatte; und er sprach: *Vergl. Ps. 18

2 Jehova ist mein Fels *W. mir mein Fels und meine Burg und mein Erretter. 3 Gott ist mein Fels, *W. Gott meines Felsens auf ihn werde ich trauen, mein Schild und das Horn meines Heils, meine hohe Feste und meine Zuflucht. Mein Retter, von Gewalttat wirst du mich retten! 4 Ich werde Jehova anrufen, der zu loben ist, und ich werde gerettet werden von meinen Feinden. 5 Denn mich umfingen die Wogen des Todes, die Ströme *Eig. Wildbäche Belials erschreckten mich; 6 die Bande des Scheols umringten mich, es ereilten mich die Fallstricke des Todes. 7 In meiner Bedrängnis rief ich zu Jehova, und ich rief zu meinem Gott; und er hörte aus seinem Tempel *Eig. Palast meine Stimme, und mein Schrei kam in seine Ohren. 8 Da wankte und bebte die Erde; die Grundfesten des Himmels zitterten und wankten, weil er entbrannt war. 9 Rauch stieg auf von seiner Nase, und Feuer fraß aus seinem Munde; glühende Kohlen brannten aus ihm. 10 Und er neigte die Himmel und fuhr hernieder, und Dunkel war unter seinen Füßen. 11 Und er fuhr auf einem Cherub und flog daher, und er erschien auf den Fittichen des Windes. 12 Und Finsternis machte er rings um sich her zum Gezelt, Sammlung der Wasser, dichtes Himmelsgewölk. 13 Aus dem Glanze vor ihm brannten feurige Kohlen. 14 Es donnerte Jehova vom Himmel her, und der Höchste ließ seine Stimme erschallen. 15 Und er schoß Pfeile und zerstreute sie, *d. h. die Feinde seinen Blitz, und verwirrte sie. *d. h. die Feinde16 Da wurden gesehen die Betten des Meeres, aufgedeckt die Grundfesten des Erdkreises durch das Schelten Jehovas, vor dem Schnauben des Hauches seiner Nase. 17 Er streckte seine Hand aus von der Höhe, er nahm mich, er zog mich aus großen Wassern; 18 Er errettete mich von meinem starken Feinde, von meinen Hassern; denn sie waren mächtiger als ich. 19 Sie ereilten mich am Tage meines Unglücks, aber Jehova ward mir zur Stütze. 20 Und er führte mich heraus ins Weite, er befreite mich, weil er Lust an mir hatte. 21 Jehova vergalt mir nach meiner Gerechtigkeit, nach der Reinheit meiner Hände erstattete er mir. 22 Denn ich habe bewahrt die Wege Jehovas, und bin von meinem Gott nicht frevelhaft abgewichen. 23 Denn alle seine Rechte waren vor mir, und seine Satzungen-ich bin nicht davon gewichen; 24 Und ich war vollkommen *O. redlich, untadelig, lauter; so auch v 26. 31. 33 gegen ihn und hütete mich vor meiner Ungerechtigkeit. 25 Und Jehova erstattete mir nach meiner Gerechtigkeit, nach meiner Reinheit vor seinen Augen. 26 Gegen den Gütigen erzeigst du dich gütig, gegen den vollkommenen Mann erzeigst du dich vollkommen; 27 gegen den Reinen erzeigst du dich rein, und gegen den Verkehrten erzeigst du dich entgegenstreitend. *Eig. verdreht28 Und du wirst retten das elende Volk; aber deine Augen sind wider die Hoffärtigen, *Eig. Hohen, Stolzen die du erniedrigen wirst. 29 Denn du bist meine Leuchte, Jehova; und Jehova erhellt meine Finsternis. 30 Denn mit dir werde ich gegen eine Schar anrennen, mit meinem Gott werde ich eine Mauer überspringen. 31 Gott- *El sein Weg ist vollkommen; Jehovas Wort ist geläutert; ein Schild ist er allen, die auf ihn trauen. 32 Denn wer ist Gott, *El außer Jehova, und wer ein Fels, außer unserem Gott? 33 Gott *El ist meine starke Feste, und er lenkt *Wahrsch. ist nach Ps. 18,32 zu l.: er macht vollkommen meinen Weg. 34 Er macht meine Füße denen der Hindinnen gleich, und stellt mich hin auf meine Höhen. 35 Er lehrt meine Hände den Streit, und meine Arme spannen den ehernen Bogen. 36 Und du gabst mir den Schild deines Heils, und deine Herablassung machte mich groß. 37 Du machtest Raum meinen Schritten unter mir, und meine Knöchel haben nicht gewankt. 38 Meinen Feinden jagte ich nach und vertilgte sie; und ich kehrte nicht um, bis sie aufgerieben waren. 39 Und ich rieb sie auf und zerschmetterte sie; und sie standen nicht wieder auf, und sie fielen unter meine Füße. 40 Und du umgürtetest mich mit Kraft zum Streit, beugtest unter mich, die wider mich aufstanden. 41 Und du gabst mir den Rücken meiner Feinde; meine Hasser, ich vernichtete sie. 42 Sie blickten umher, und kein Retter war da-zu Jehova, und er antwortete ihnen nicht. 43 Und ich zermalmte sie wie Staub der Erde; wie Straßenkot zertrat, zerstampfte ich sie. 44 Und du errettetest mich aus den Streitigkeiten meines Volkes; du bewahrtest mich auf zum Haupte der Nationen; ein Volk, das ich nicht kannte, dient mir. *O. diente mir45 Die Söhne der Fremde unterwarfen sich mir mit Schmeichelei; *Eig. heuchelten mir (d. h. Gehorsam) beim Hören des Ohres gehorchten sie mir. 46 Die Söhne der Fremde sanken hin und zitterten hervor aus ihren Schlössern. 47 Jehova lebt, und gepriesen sei mein Fels! und erhoben werde der Gott, der Fels *W. des Felsens meines Heils! 48 Der Gott, *El der mir Rache gab und die Völker unter mich niederwarf; 49 und der mich herausführte aus der Mitte meiner Feinde. Ja, du erhöhtest mich über die, welche wider mich aufstanden, von dem Manne der Gewalttat befreitest du mich. 50 Darum, Jehova, will ich dich preisen unter den Nationen und Psalmen singen *Eig. und singspielen deinem Namen, 51 Dich, der groß macht die Rettungen seines Königs, und Güte erweist seinem Gesalbten, David und seinem Samen ewiglich.