Heprealaiskirje 12

Kristittyjä kehoitetaan uupumatta kilvoittelemaan, silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, 1-3, alistumaan Herran kasvattavaan kuritukseen 4-11, vaeltamaan vakavin askelin ja pyrkien rauhaan ja pyhitykseen 12-17, muistamaan uuden liiton suurta armoa 18-24 ja kiitollisina palvelemaan Jumalaa pyhällä pelolla 25-29.

1 *1. Kor. 9:24; Fil. 3:13-14; 1. Piet. 2:1Sentähden, kun meillä on näin suuri pilvi todistajia ympärillämme, pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa, 2 *Luuk. 24:26,46; Ap. t. 3:15; Ap. t. 5:30-31; Hebr. 1:3; Hebr. 2:10silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle. 3 *Luuk. 2:34Ajatelkaa häntä, joka syntisiltä on saanut kärsiä sellaista vastustusta itseänsä kohtaan, ettette väsyisi ja menettäisi toivoanne.

4 Ette vielä ole verille asti tehneet vastarintaa, taistellessanne syntiä vastaan, 5 *Job 5:17; Sananl. 3:11-12; Ilm. 3:19ja te olette unhottaneet kehoituksen, joka puhuu teille niinkuin lapsille:

"Poikani, älä pidä halpana

Herran kuritusta,

äläkä menetä toivoasi,

kun hän sinua nuhtelee;

6 sillä jota Herra rakastaa,

sitä hän kurittaa;

ja hän ruoskii jokaista lasta,

jonka hän ottaa huomaansa".

7 Kuritukseksenne te kärsitte; Jumala kohtelee teitä niinkuin lapsia. Sillä mikä on se lapsi, jota isä ei kurita? 8 Mutta jos te olette ilman kuritusta, josta kaikki ovat osallisiksi tulleet, silloinhan te olette äpäriä ettekä lapsia. 9 *4. Moos. 16:22; Jes. 57:16Ja vielä: meillä oli ruumiilliset isämme kurittajina, ja heitä me kavahdimme; emmekö paljoa ennemmin olisi alamaiset henkien Isälle, että eläisimme? 10 Sillä nuo kurittivat meitä vain muutamia päiviä varten, oman ymmärryksensä mukaan, mutta tämä kurittaa meitä tosi parhaaksemme, että me pääsisimme osallisiksi hänen pyhyydestään. 11 Mikään kuritus ei tosin sillä kertaa näytä olevan iloksi, vaan murheeksi, mutta jälkeenpäin se antaa vanhurskauden rauhanhedelmän niille, jotka sen kautta ovat harjoitetut.

12 *Jes. 35:3Sentähden: "Ojentakaa hervonneet kätenne ja rauenneet polvenne"; 13 *Sananl. 4:26ja: "tehkää polut suoriksi jaloillenne", ettei ontuvan jalka nyrjähtäisi, vaan ennemmin parantuisi. 14 *Ps. 34:15; Matt. 5:8-9; Room. 12:18; 2. Tim. 2:22Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa; 15 *5. Moos. 29:18; 2. Kor. 1:6; Hebr. 3:12ja pitäkää huoli siitä, ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta, "ettei mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan ja tekemään häiriötä", ja monet sen kautta tule saastutetuiksi, 16 *1. Moos. 25:33; Ef. 5:3; Kol. 3:5ja ettei kukaan olisi haureellinen tahi epäpyhä niinkuin Eesau, joka yhdestä ateriasta myi esikoisuutensa. 17 *1. Moos. 27:34Sillä te tiedätte, että hänet sittemminkin, kun hän tahtoi päästä siunausta perimään, hyljättiin; sillä hän ei löytänyt tilaa peruutukselle, vaikka hän kyynelin sitä pyysi.

18 *2. Moos. 19:12; 5. Moos. 5:22Sillä te ette ole käyneet sen vuoren tykö, jota voidaan käsin koskea ja joka tulessa palaa, ettekä synkeyden, ette pimeyden, ette myrskyn, 19 *2. Moos. 20:18; 5. Moos. 18:16ette pasunan kaiun ettekä äänen tykö, joka puhui niin, että ne, jotka sen kuulivat, pyysivät, ettei heille enää puhuttaisi; 20 *2. Moos. 19:13sillä he eivät voineet kestää tätä käskyä: "Koskettakoon vuorta vaikka eläinkin, se kivitettäköön"; 21 ja niin hirmuinen oli se näky, että Mooses sanoi: "Minä olen peljästynyt ja vapisen"; 22 *Jes. 2:2; Dan. 7:10; Gal. 4:26; Ilm. 3:12; Ilm. 21:2,10vaan te olette käyneet Siionin vuoren tykö ja elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin tykö, ja kymmenien tuhansien enkelien tykö, 23 *1. Moos. 18:25; Luuk. 10:20taivaissa kirjoitettujen esikoisten juhlajoukon ja seurakunnan tykö, ja tuomarin tykö, joka on kaikkien Jumala, ja täydellisiksi tulleitten vanhurskasten henkien tykö, 24 *1. Moos. 4:10; 2. Moos. 24:8; 1. Tim. 2:5; Hebr. 8:6; Hebr. 9:15; Hebr. 10:22; Hebr. 11:4; 1. Piet. 1:2ja uuden liiton välimiehen, Jeesuksen, tykö, ja vihmontaveren tykö, joka puhuu parempaa kuin Aabelin veri.

25 *Hebr. 2:3Katsokaa, ettette torju luotanne häntä, joka puhuu; sillä jos nuo, jotka torjuivat luotaan hänet, joka ilmoitti Jumalan tahdon maan päällä, eivät voineet päästä pakoon, niin paljoa vähemmän me, jos käännymme pois hänestä, joka ilmoittaa sen taivaista. 26 *Hagg. 2:6-7Silloin hänen äänensä järkytti maata, mutta nyt hän on luvannut sanoen: "Vielä kerran minä liikutan maan, jopa taivaankin". 27 *Ps. 102:27; Matt. 24:35; 2. Piet. 3:10Mutta tuo "vielä kerran" osoittaa, että ne, mitkä järkkyvät, koska ovat luotuja, tulevat muuttumaan, että ne, jotka eivät järky, pysyisivät. 28 *Fil. 2:12Sentähden, koska me saamme valtakunnan, joka ei järky, olkaamme kiitolliset ja siten palvelkaamme Jumalaa, hänelle mielihyväksi, pyhällä arkuudella ja pelolla; 29 *5. Moos. 4:24; 5. Moos. 9:3; Jes. 30:27sillä meidän Jumalamme on kuluttavainen tuli.

1 Deshalb nun laßt auch uns, da wir eine so große Wolke von Zeugen um uns *Eig. uns umlagernd haben, indem wir jede Bürde und die leicht umstrickende Sünde ablegen, *Eig. abgelegt haben mit Ausharren laufen den vor uns liegenden Wettlauf, 2 hinschauend auf Jesum, *Eig. wegschauend (von allem anderen) auf Jesum hin den Anfänger *Zugleich: Urheber, Anführer; einer der in einer Sache den ersten Schritt tut und anderen vorangeht und Vollender des Glaubens, welcher, der Schande nicht achtend, für die vor ihm liegende Freude das Kreuz erduldete und sich gesetzt hat zur Rechten des Thrones Gottes. 3 Denn betrachtet den, der so großen Widerspruch von den Sündern gegen sich erduldet hat, auf daß ihr nicht ermüdet, indem ihr in euren Seelen ermattet.

4 Ihr habt noch nicht, wider die Sünde ankämpfend, bis aufs Blut widerstanden, 5 und habt der Ermahnung *O. Ermunterung vergessen, die zu euch als zu Söhnen spricht: "Mein Sohn! achte nicht gering des Herrn Züchtigung, noch ermatte, wenn du von ihm gestraft *O. zurechtgewiesen wirst; 6 denn wen der Herr liebt, den züchtigt er; er geißelt aber jeden Sohn, den er aufnimmt". *Spr. 3,11-127 Was ihr erduldet, ist zur Züchtigung: *d. h. geht nicht aus Zorn von seiten Gottes hervor Gott handelt mit euch als mit Söhnen; denn wer ist ein Sohn, den der Vater nicht züchtigt? 8 Wenn ihr aber ohne Züchtigung seid, welcher alle teilhaftig geworden sind, so seid ihr denn Bastarde und nicht Söhne. 9 Zudem hatten wir auch unsere Väter nach dem Fleische *W. die Väter unseres Fleisches zu Züchtigern und scheuten sie; sollen wir nicht viel mehr dem Vater der Geister unterwürfig sein und leben? 10 Denn jene freilich züchtigten uns für wenige Tage nach ihrem Gutdünken, er aber zum Nutzen, damit wir seiner Heiligkeit teilhaftig werden. 11 Alle Züchtigung aber scheint für die Gegenwart nicht ein Gegenstand der Freude, sondern der Traurigkeit zu sein; hernach aber gibt sie die friedsame Frucht der Gerechtigkeit denen, die durch sie geübt sind. 12 Darum "richtet auf die erschlafften Hände und die gelähmten Knie", *Jes. 35,313 und "machet gerade Bahn für eure Füße!", *Spr. 4,26 auf daß nicht das Lahme vom Wege abgewandt, sondern vielmehr geheilt werde. 14 Jaget dem Frieden nach mit allen und der Heiligkeit, *Eig. dem Geheiligtsein ohne welche niemand den Herrn schauen wird; 15 indem ihr darauf achtet, daß nicht jemand an der Gnade Gottes Mangel leide, *O. von… zurückbleibe daß nicht irgend eine Wurzel der Bitterkeit aufsprosse und euch beunruhige, und viele *O. nach and. Les.: die Vielen, d. i. die große Menge durch diese verunreinigt werden; 16 daß nicht jemand ein Hurer sei oder ein Ungöttlicher wie Esau, der für eine Speise sein Erstgeburtsrecht verkaufte, 17 denn ihr wisset, daß er auch nachher, als er den Segen ererben wollte, verworfen wurde (denn er fand keinen Raum für die Buße), obgleich er ihn sehr mit Tränen suchte.

18 Denn ihr seid nicht gekommen zu dem Berge , der betastet werden konnte, und zu dem entzündeten Feuer, *O. und der vom Feuer entzündet war und dem Dunkel und der Finsternis und dem Sturm, 19 und dem Posaunenschall, *O. Trompetenschall und der Stimme der Worte, deren Hörer baten, *O. es ablehnten, abwiesen; wie v 25 daß das Wort nicht mehr an sie gerichtet würde, 20 (denn sie konnten nicht ertragen, was geboten wurde: "Und wenn ein Tier den Berg berührt, soll es gesteinigt werden." *2. Mose 19,1321 Und so furchtbar war die Erscheinung, daß Moses sagte: "Ich bin voll Furcht und Zittern"), 22 sondern ihr seid gekommen zum Berge Zion und zur Stadt des lebendigen Gottes, dem himmlischen Jerusalem; und zu Myriaden von Engeln, 23 der allgemeinen Versammlung; und zu der Versammlung der Erstgeborenen, die in den Himmeln angeschrieben sind; und zu Gott, dem Richter aller; und zu den Geistern der vollendeten Gerechten; 24 und zu Jesu, dem Mittler eines neuen Bundes; und zu dem Blute der Besprengung, das besser *O. Besseres redet als Abel. 25 Sehet zu, daß ihr den nicht abweiset, der da redet! Denn wenn jene nicht entgingen, die den abwiesen, der auf Erden die göttlichen Aussprüche gab: wieviel mehr wir nicht, wenn *Eig. die wir uns von dem abwenden, der von den Himmeln her redet! 26 Dessen Stimme damals die Erde erschütterte; jetzt aber hat er verheißen und gesagt: "Noch einmal werde ich nicht allein die Erde bewegen, sondern auch den Himmel." *Hagg. 2,627 Aber das "noch einmal" deutet die Verwandlung der Dinge an, die erschüttert werden als solche, die gemacht sind, auf daß die, welche nicht erschüttert werden, bleiben. 28 Deshalb, da wir ein unerschütterliches Reich empfangen, laßt uns Gnade haben, durch welche *O. laßt uns dankbar sein (Dankbarkeit hegen), wodurch wir Gott wohlgefällig dienen mögen mit Frömmigkeit *O. Ehrfurcht, Furcht und Furcht. 29 "Denn auch unser Gott ist ein verzehrendes Feuer." *5. Mose 4,24