1 *Ps. 80:9; Jes. 27:2; Matt. 21:33; Mark. 12:1; Luuk. 20:9Minä laulan ystävästäni,

laulan rakkaani laulun hänen viinitarhastaan.

Ystävälläni oli viinitarha lihavalla vuorenrinteellä.

2 Hän kuokki ja kivesi sen

ja istutti siihen jaloja köynnöksiä,

rakensi sen keskelle tornin

ja hakkasi sinne myös kuurnan.

Ja hän odotti sen kasvavan rypäleitä,

mutta se kasvoi villimarjoja.

3 Ja nyt, te Jerusalemin asukkaat

ja Juudan miehet,

tuomitkaa minun ja minun viinitarhani välillä.

4 *Jer. 2:21Mitä olisi viinitarhalleni vielä ollut tehtävä,

jota en olisi sille tehnyt?

Miksi se kasvoi villimarjoja,

kun minä odotin sen kasvavan rypäleitä?

5 *Ps. 80:13Mutta nyt minä ilmoitan teille,

mitä teen viinitarhalleni:

minä poistan siitä aidan,

niin että se jää hävitettäväksi,

särjen siitä muurin,

niin että se jää tallattavaksi.

6 Minä hävitän sen:

ei sitä enää vesota eikä kuokita,

vaan se on kasvava ohdaketta ja orjantappuraa,

ja minä kiellän pilvet sille vettä satamasta.

7 Sillä Israelin heimo

on Herran Sebaotin viinitarha,

ja Juudan miehet ovat hänen ilo-istutuksensa.

Ja hän odotti oikeutta,

mutta katso, tuli oikeuttomuus,

ja vanhurskautta,

mutta katso, tuli vaikerrus.

8 *Jer. 22:13; Aam. 8:6; Miika 2:2Voi niitä, jotka liittävät talon taloon,

yhdistävät pellon peltoon,

kunnes ei jää enää tilaa

ja te yksin asutte maassa!

9 Minun korviini kuului Herran Sebaotin sana:

Totisesti, ne monet talot tulevat autioiksi,

ne suuret ja kauniit asujattomiksi.

10 Sillä kymmenen auranalaa viinitarhaa

on antava yhden bat-mitan,

ja hoomerin kylvö on antava eefan.

11 *Sananl. 23:30-31Voi niitä, jotka aamuvarhaisesta

väkijuoman jäljessä juoksevat

ja iltamyöhään viipyvät viinistä hehkuvina!

12 *Ps. 28:5; Aam. 6:5Kanteleet, harput, vaskirummut, huilut ja viinit

on heillä pidoissansa,

mutta Herran tekoja he eivät tarkkaa,

eivät näe hänen kättensä töitä.

13 Sentähden minun kansani siirretään maastansa

äkkiarvaamatta,

sen ylhäiset kärsivät nälkää,

ja sen remuava joukko nääntyy janoon.

14 *4. Moos. 16:30; Hab. 2:5Sentähden tuonela levittää kitansa ammolleen,

avaa suunsa suunnattomaksi;

ja sinne menee sen loisto,

sen remuava ja pauhaava joukko,

kaikki sen ilonpitäjät.

15 *Jes. 2:9,11; Jes. 2:17Silloin ihminen masentuu

ja mies painuu maahan,

maahan painuvat ylpeitten silmät;

16 *Ilm. 16:5mutta Herra Sebaot on oleva korkea tuomiossa,

pyhä Jumala on oleva pyhä vanhurskaudessa.

17 Ja karitsat käyvät siellä niinkuin laitumillansa,

ja vieraat syöttävät rikkaitten rauniosijoja.

18 Voi niitä, jotka vetävät perässänsä rangaistusta

turhuuden köysillä,

synnin palkkaa kuin vaunujen valjailla;

19 *2. Piet. 3:3niitä, jotka sanovat:

"Joutukoon pian hänen tekonsa,

että me sen näemme;

täyttyköön ja tapahtukoon Israelin Pyhän aivoitus,

että me sen tiedämme"!

20 *Sananl. 17:15Voi niitä, jotka sanovat pahan hyväksi

ja hyvän pahaksi,

jotka tekevät pimeyden valkeudeksi

ja valkeuden pimeydeksi,

jotka tekevät karvaan makeaksi

ja makean karvaaksi!

21 *Sananl. 3:7; Room. 12:16Voi niitä, jotka ovat viisaita omissa silmissään

ja ymmärtäväisiä omasta mielestänsä!

22 Voi niitä, jotka ovat urhoja viinin juonnissa

ja aimomiehiä väkijuoman sekoittamisessa,

23 *Sananl. 24:23; Hes. 13:19jotka lahjuksesta julistavat

syyllisen syyttömäksi

ja ottavat oikeuden siltä, joka oikeassa on!

24 *2. Moos. 15:7Sentähden, niinkuin tulen kieli syö oljet

ja kuloheinä raukeaa liekkiin,

niin heidän juurensa mätänee,

ja heidän kukkansa hajoaa tomuna ilmaan,

sillä he ovat ylenkatsoneet Herran Sebaotin lain

ja pitäneet pilkkanansa Israelin Pyhän sanaa.

25 *Jes. 9:11; Jes. 9:16,20; Jes. 10:4Sentähden syttyi Herran viha

hänen kansaansa kohtaan:

hän ojensi kätensä sitä vastaan ja löi sitä,

niin että vuoret vapisivat

ja heidän raatonsa olivat tunkiona keskellä katuja.

Tästä kaikesta ei hänen vihansa asettunut,

vaan hänen kätensä on vielä ojennettuna.

26 *Jes. 7:18; Jes. 11:12Ja hän pystyttää viirin kaukaiselle kansalle

ja viheltää sen luokseen maan äärestä.

Ja katso, se tulee viipymättä, nopeasti.

27 Ei kukaan heistä väsy eikä kompastu,

ei kukaan torku eikä nuku,

ei vyö kupeilta aukene, eikä kengänpaula katkea.

28 Sen nuolet ovat teroitetut,

sen jouset kaikki jännitetyt,

sen orhien kaviot ovat kuin pii,

ja sen rattaat kuin rajuilma.

29 Sen kiljunta on kuin naarasleijonan,

se kiljuu kuin nuoret jalopeurat,

se ärjyy ja tempaa saaliin ja vie sen pois,

eikä pelastajaa ole.

30 Se ärjyy sille sinä päivänä,

niinkuin meri ärjyy.

Silloin tähyillään maata,

mutta katso, on pimeys, on ahdistus,

ja valo on pimennyt sen synkeyteen.

1 Now will I sing to my wellbeloved a song of my beloved touching his vineyard. My wellbeloved hath a vineyard in a very fruitful hill:*5.1 a very…: Heb. the horn of the son of oil 2 And he fenced it, and gathered out the stones thereof, and planted it with the choicest vine, and built a tower in the midst of it, and also made a winepress therein: and he looked that it should bring forth grapes, and it brought forth wild grapes.*5.2 fenced: or, made a wall about*5.2 made: Heb. hewed 3 And now, O inhabitants of Jerusalem, and men of Judah, judge, I pray you, betwixt me and my vineyard. 4 What could have been done more to my vineyard, that I have not done in it? wherefore, when I looked that it should bring forth grapes, brought it forth wild grapes? 5 And now go to; I will tell you what I will do to my vineyard: I will take away the hedge thereof, and it shall be eaten up; and break down the wall thereof, and it shall be trodden down:*5.5 trodden…: Heb. for a treading 6 And I will lay it waste: it shall not be pruned, nor digged; but there shall come up briers and thorns: I will also command the clouds that they rain no rain upon it. 7 For the vineyard of the LORD of hosts is the house of Israel, and the men of Judah his pleasant plant: and he looked for judgment, but behold oppression; for righteousness, but behold a cry.*5.7 his…: Heb. plant of his pleasures*5.7 oppression: Heb. a scab

8 Woe unto them that join house to house, that lay field to field, till there be no place, that they may be placed alone in the midst of the earth!*5.8 they: Heb. ye 9 In mine ears said the LORD of hosts, Of a truth many houses shall be desolate, even great and fair, without inhabitant.*5.9 In…: or, This is in mine ears, saith the LORD, etc*5.9 Of a…: Heb. If not, etc 10 Yea, ten acres of vineyard shall yield one bath, and the seed of an homer shall yield an ephah.

11 Woe unto them that rise up early in the morning, that they may follow strong drink; that continue until night, till wine inflame them!*5.11 inflame: of, pursue 12 And the harp, and the viol, the tabret, and pipe, and wine, are in their feasts: but they regard not the work of the LORD, neither consider the operation of his hands.

13 Therefore my people are gone into captivity, because they have no knowledge: and their honourable men are famished, and their multitude dried up with thirst.*5.13 honourable…: Heb. glory are men of famine 14 Therefore hell hath enlarged herself, and opened her mouth without measure: and their glory, and their multitude, and their pomp, and he that rejoiceth, shall descend into it. 15 And the mean man shall be brought down, and the mighty man shall be humbled, and the eyes of the lofty shall be humbled: 16 But the LORD of hosts shall be exalted in judgment, and God that is holy shall be sanctified in righteousness.*5.16 God…: or, the holy God: Heb. the God the holy 17 Then shall the lambs feed after their manner, and the waste places of the fat ones shall strangers eat.

18 Woe unto them that draw iniquity with cords of vanity, and sin as it were with a cart rope: 19 That say, Let him make speed, and hasten his work, that we may see it: and let the counsel of the Holy One of Israel draw nigh and come, that we may know it!

20 Woe unto them that call evil good, and good evil; that put darkness for light, and light for darkness; that put bitter for sweet, and sweet for bitter!*5.20 call…: Heb. say concerning evil, It is good, etc 21 Woe unto them that are wise in their own eyes, and prudent in their own sight!*5.21 in their own sight: Heb. before their face 22 Woe unto them that are mighty to drink wine, and men of strength to mingle strong drink: 23 Which justify the wicked for reward, and take away the righteousness of the righteous from him! 24 Therefore as the fire devoureth the stubble, and the flame consumeth the chaff, so their root shall be as rottenness, and their blossom shall go up as dust: because they have cast away the law of the LORD of hosts, and despised the word of the Holy One of Israel.*5.24 fire: Heb. tongue of fire 25 Therefore is the anger of the LORD kindled against his people, and he hath stretched forth his hand against them, and hath smitten them: and the hills did tremble, and their carcases were torn in the midst of the streets. For all this his anger is not turned away, but his hand is stretched out still.*5.25 torn: or, as dung

26 And he will lift up an ensign to the nations from far, and will hiss unto them from the end of the earth: and, behold, they shall come with speed swiftly: 27 None shall be weary nor stumble among them; none shall slumber nor sleep; neither shall the girdle of their loins be loosed, nor the latchet of their shoes be broken: 28 Whose arrows are sharp, and all their bows bent, their horses’ hoofs shall be counted like flint, and their wheels like a whirlwind: 29 Their roaring shall be like a lion, they shall roar like young lions: yea, they shall roar, and lay hold of the prey, and shall carry it away safe, and none shall deliver it. 30 And in that day they shall roar against them like the roaring of the sea: and if one look unto the land, behold darkness and sorrow, and the light is darkened in the heavens thereof.*5.30 sorrow: or, distress*5.30 and the light…: or, when it is light, it shall be dark in the destructions thereof