1 Voi Arielia, Arielia,

kaupunkia, jonne Daavid asetti leirinsä!

Liittäkää vuosi vuoteen,

kiertäkööt juhlat kiertonsa,

2 niin minä ahdistan Arielia,

ja se on oleva täynnä valitusta ja vaikerrusta,

oleva minulle kuin Jumalan uhriliesi*.

3 Minä asetan leirini yltympäri sinua vastaan

ja saarran sinut vartiostoilla

ja luon vallit sinua vastaan.

4 Silloin sinä puhut maasta matalalta,

sanasi tulevat vaimeina tomusta,

sinä uikutat kuin vainajahenki maasta,

puheesi tulee supisten tomusta.

5 *Mutta sinun vainolaistesi lauma on oleva

niinkuin hieno pöly,

ja väkivaltaisten lauma

niinkuin lentävät akanat,

ja tämä tapahtuu äkkiä, silmänräpäyksessä:

6 *Herra Sebaot etsiskelee sinua

ukkosenjylinässä ja maanjäristyksessä,

kovassa pauhinassa, myrskyssä ja rajuilmassa,

kuluttavan tulen liekissä.

7 Niinkuin yöllinen uninäky

on oleva kansain lauma,

joka sotii Arielia vastaan,

kaikki, jotka sotivat sitä ja sen varustuksia vastaan

ja sitä ahdistavat.

8 Niinkuin nälkäinen on unissaan syövinänsä,

mutta herää hiuka sydämessä,

ja niinkuin janoinen on unissaan juovinansa,

mutta herää, ja katso, hän on nääntynyt

ja himoitsee juoda,

niin on oleva kaikki kansain lauma,

joka sotii Siionin vuorta vastaan.

9 Hämmästykää ja ihmetelkää,

tuijottakaa sokeiksi itsenne ja sokeiksi jääkää!

He ovat juovuksissa, vaikkeivät viinistä,

hoipertelevat, vaikkeivät väkijuomasta.

10 *Sillä Herra on vuodattanut teidän päällenne

raskaan unen hengen

ja sulkenut teidän silmänne — profeettanne,

ja peittänyt teidän päänne — näkijänne.

11 *Niin on kaikki ilmoitus teille niinkuin lukitun kirjan sanat; jos se annetaan kirjantaitavalle ja sanotaan: "Lue tämä", niin hän vastaa: "Ei voi, sillä se on lukittu", 12 ja jos kirja annetaan kirjantaitamattomalle ja sanotaan: "Lue tämä", niin hän vastaa: "En osaa lukea".

13 *Ja Herra sanoi:

Koska tämä kansa lähestyy minua suullaan

ja kunnioittaa minua huulillaan,

mutta pitää sydämensä minusta kaukana,

ja koska heidän jumalanpelkonsa

on vain opittuja ihmiskäskyjä,

14 *sentähden, katso, minä vielä teen tälle kansalle

kummia tekoja — kummia ja ihmeitä,

ja sen viisaitten viisaus häviää,

ja sen ymmärtäväisten ymmärrys katoaa.

15 *Voi niitä,

jotka syvälle kätkevät hankkeensa Herralta,

joiden teot tapahtuvat pimeässä

ja jotka sanovat: "Kuka meitä näkee,

kuka meistä tietää?"

16 *Voi mielettömyyttänne!

Onko savi savenvalajan veroinen?

Ja sanooko työ tekijästään:

"Ei hän ole minua tehnyt",

tai sanooko kuva kuvaajastaan:

"Ei hän mitään ymmärrä"?

17 *Vain lyhyt hetki enää,

niin Libanon muuttuu puutarhaksi,

ja puutarha on metsän veroinen.

18 *Sinä päivänä kuurot kuulevat

kirjan sanat,

ja sokeiden silmät näkevät

vapaina synkeästä pimeydestä.

19 Nöyrät saavat yhä uutta iloa Herrassa,

ja ihmisistä köyhimmätkin

riemuitsevat Israelin Pyhästä.

20 Sillä väkivaltaisista on tullut loppu,

pilkkaajat ovat hävinneet,

ja kaikki vääryyteen valppaat ovat tuhotut,

21 ne, jotka sanallansa langettavat ihmisiä syyhyn

ja virittävät pauloja sille,

joka oikeutta puolustaa portissa,

ja verukkeilla syyttömän asian vääräksi vääntävät.

22 Sentähden Herra, joka Aabrahamin vapahti,

sanoo Jaakobin heimolle näin:

Ei Jaakob enää joudu häpeään,

eivätkä hänen kasvonsa enää kalpene.

23 *Sillä kun hän näkee,

kun hänen lapsensa näkevät

keskellänsä minun kätteni työn,

niin he pyhittävät minun nimeni,

pitävät pyhänä Jaakobin Pyhän

ja peljästyvät Israelin Jumalaa.

24 Ja hengessään eksyväiset

käsittävät ymmärryksen,

ja napisevaiset ottavat oppia.