1 *Ennustus Damaskosta.

Katso, Damasko poistetaan kaupunkien luvusta

ja luhistuu raunioiksi.

2 Autioiksi jäävät Aroerin kaupungit,

karjalaumojen haltuun;

ne lepäävät siellä,

kenenkään peloittelematta.

3 *Efraimilta menee suojavarustus

ja Damaskolta kuninkuus

ja Aramista jäännöskin:

niiden käy niinkuin israelilaisten kunnian,

sanoo Herra Sebaot.

4 Ja sinä päivänä Jaakobin kunnia köyhtyy,

ja hänen ruumiinsa lihavuus laihtuu.

5 *Ja käy niinkuin leikkaajan kouraistessa viljaa

ja hänen käsivartensa leikatessa tähkäpäitä,

käy niinkuin tähkäpäitä poimittaessa

Refaimin tasangolla.

6 Se siinä jää jälkikorjuuta,

mikä öljypuuta karistettaessa:

pari, kolme marjaa korkealle latvaan,

neljä, viisi hedelmäpuun oksiin,

sanoo Herra, Israelin Jumala.

7 Sinä päivänä ihminen luo katseen Luojaansa,

ja hänen silmänsä katsovat Israelin Pyhään,

8 eikä hän luo katsettaan alttareihin,

omain kättensä tekoon,

eikä katso niihin, mitä hänen sormensa ovat tehneet,

ei asera-karsikkoihin, ei auringonpatsaisiin.

9 Sinä päivänä ovat hänen linnakaupunkinsa

niinkuin autiopaikat metsissä ja kukkuloilla,

jotka jätettiin autioiksi israelilaisten tullessa,

ja maa muuttuu erämaaksi.

10 Sillä sinä unhotit pelastuksesi Jumalan

etkä muistanut suojakalliotasi.

Sentähden sinä istutat ihania istutuksia

ja kylvät vieraita viiniköynnöksiä;

11 istuttamispäivänä sinä saat ne isonemaan,

ja aamulla saat kylvösi kukoistamaan —

mutta poissa on sato sairauden päivänä,

ja parantumaton on kipu.

12 *Voi paljojen kansojen pauhua —

ne pauhaavat, niinkuin meri pauhaa,

ja kansakuntien kohinaa —

ne kohisevat, niinkuin valtavat vedet kohisevat!

13 *Kansakunnat kohisevat,

niinkuin suuret vedet kohisevat,

mutta hän nuhtelee niitä,

ja ne pakenevat kauas;

ne karkoitetaan

niinkuin akanat tuulessa vuorilla,

niinkuin lentävät lehdet rajuilmassa.

14 *Katso, ehtoolla on oleva kauhu,

aamun tullen ei heitä enää ole.

Tämä on riistäjäimme osa, ryöstäjäimme arpa.