2 Samuel 1

Daavid saa sanoman Saulin ja Joonatanin kuolemasta. Daavidin itkuvirsi.

1 *1. Sam. 30:17,26Saulin kuoleman jälkeen, kun Daavid, voitettuaan amalekilaiset, oli palannut takaisin ja ollut Siklagissa pari päivää, 2 *Joos. 7:6; 1. Sam. 4:12tuli kolmantena päivänä eräs mies leiristä Saulin luota, vaatteet reväistyinä ja multaa pään päällä. Ja tullessaan Daavidin luo hän heittäytyi maahan ja osoitti kunnioitusta. 3 Daavid kysyi häneltä: "Mistä tulet?" Hän vastasi hänelle: "Minä olen päässyt pakoon Israelin leiristä". 4 Niin Daavid sanoi hänelle: "Miten on asiat? Kerro minulle." Hän vastasi: "Väki on paennut taistelusta, paljon väkeä on kaatunut ja kuollut; myöskin Saul ja hänen poikansa Joonatan ovat kuolleet". 5 Daavid kysyi nuorelta mieheltä, joka kertoi tämän hänelle: "Mistä tiedät, että Saul ja hänen poikansa Joonatan ovat kuolleet?" 6 *1. Sam. 31:1Nuori mies, joka oli kertonut hänelle tämän, vastasi: "Minä tulin sattumalta Gilboan vuorelle, ja katso, Saul nojasi keihääseensä, ja sotavaunut ja ratsumiehet ahdistivat häntä. 7 Hän kääntyi taakseen ja nähdessään minut hän huusi minua; minä vastasin: 'Tässä olen'. 8 Niin hän kysyi minulta: 'Kuka olet?' Minä vastasin hänelle: 'Olen amalekilainen'. 9 Sitten hän sanoi minulle: 'Astu luokseni ja surmaa minut, sillä minä olen kangistumassa, vaikka olenkin vielä täysin hengissä'. 10 Niin minä astuin hänen luoksensa ja surmasin hänet, sillä minä käsitin, ettei hän sortumisensa jälkeen jäisi henkiin. Ja minä otin kruunun, joka oli hänen päässänsä, ja rannerenkaan, joka oli hänen käsivarressaan, ja toin ne tänne herralleni." 11 Niin Daavid tarttui vaatteisiinsa ja repäisi ne; samoin tekivät kaikki miehet, jotka olivat hänen kanssansa. 12 Ja he pitivät valittajaisia ja itkivät ja paastosivat iltaan asti Saulin ja hänen poikansa Joonatanin tähden ja Herran kansan tähden ja Israelin heimon tähden, koska he olivat kaatuneet miekkaan.

13 Ja Daavid kysyi nuorelta mieheltä, joka oli hänelle kertonut tämän: "Mistä sinä olet?" Hän vastasi: "Minä olen täällä muukalaisena elävän amalekilaisen miehen poika". 14 *1. Sam. 24:7; 1. Sam. 26:11; Ps. 105:15Daavid sanoi hänelle: "Kuinka et peljännyt ojentaa kättäsi tuhotaksesi Herran voidellun?" 15 Ja Daavid kutsui yhden palvelijoistaan ja sanoi: "Käy tänne, lyö hänet kuoliaaksi". Ja hän iski hänet kuoliaaksi. 16 *Ps. 64:9Mutta Daavid sanoi hänelle: "Sinun veresi tulkoon oman pääsi päälle, sillä oma suusi on todistanut sinua vastaan, kun sanoit: 'Minä olen surmannut Herran voidellun'".

17 Ja Daavid viritti tämän itkuvirren Saulista ja hänen pojastaan Joonatanista 18 *Joos. 10:13ja käski opettaa sen, "Jousilaulun", Juudan pojille: katso, se on kirjoitettuna "Oikeamielisen kirjassa":

19 "Sinun kaunistuksesi, Israel,

on surmattuna kukkuloillasi.

Kuinka ovatkaan sankarit kaatuneet!

20 *Miika 1:10Älkää ilmoittako sitä Gatissa,

älkää julistako voitonsanomaa Askelonin kaduilla,

etteivät filistealaisten tyttäret iloitsisi,

etteivät ympärileikkaamattomain tyttäret riemuitsisi.

21 Te Gilboan vuoret,

älköön teille kastetta tulko, älköön sadetta,

älköön peltoja, joista anteja uhrataan.

Sillä siellä on poisviskattuna sankarien kilpi,

Saulin kilpi, öljyllä voitelematonna.

22 *1. Sam. 14:6,47Kaatuneitten verta, sankarien ytimiä

ei Joonatanin jousi väistänyt,

eikä tyhjänä palannut Saulin miekka.

23 *1. Sam. 20:2Saul ja Joonatan, rakkaat ja armaat,

olivat elämässä ja kuolemassa erottamattomat,

olivat nopeammat kuin kotkat,

leijonia väkevämmät.

24 Te Israelin tyttäret,

itkekää Saulia,

häntä, joka puetti teidät purppuraan ja koristeihin,

joka kiinnitti pukuunne kultahelyjä.

25 Kuinka ovat sankarit taistelussa kaatuneet!

Joonatan on surmattuna kukkuloillasi.

26 *1. Sam. 18:3; 1. Sam. 19:1Minä suren sinua, veljeni Joonatan;

sinä olit minulle ylen rakas.

Rakkautesi oli minulle ihmeellisempi

kuin naisen rakkaus.

27 Kuinka ovatkaan sankarit kaatuneet,

kuinka ovat hukkuneet taisteluaseet!"

(Ac 13:22.)

Cantique funèbre de David sur la mort de Saül et de Jonathan

1 Après la mort de Saül, David, qui avait battu les *1 S 30:17.Amalécites, était depuis deux jours revenu à Tsiklag. 2 Le troisième jour, un homme arriva du camp de Saül, les vêtements déchirés et la tête couverte de terre. Lorsqu’il fut en présence de David, il se jeta par terre et se prosterna. 3 David lui dit: D’où viens-tu? Et il lui répondit: Je me suis sauvé du camp d’Israël. 4 David lui dit: Que s’est-il passé? Dis-moi donc! Et il répondit: Le peuple s’est enfui du champ de bataille, et un grand nombre d’hommes sont tombés et ont péri; Saül même et Jonathan, son fils, sont morts. 5 David dit au jeune homme qui lui apportait ces nouvelles: Comment sais-tu que Saül et Jonathan, son fils, sont morts? 6 Et le jeune homme qui lui apportait ces nouvelles répondit: Je me trouvais sur la montagne de Guilboa; et voici, Saül s’appuyait sur sa lance, et voici, les chars et les cavaliers étaient près de l’atteindre. 7 S’étant retourné, il m’aperçut et m’appela. Je dis: Me voici! 8 Et il me dit: Qui es-tu? Je lui répondis: Je suis Amalécite. 9 Et il dit: Approche donc, et donne-moi la mort; car je suis pris de vertige, quoique encore plein de vie. 10 Je m’approchai de lui, et je lui donnai la mort, sachant bien qu’il ne survivrait pas à sa défaite. J’ai enlevé le diadème qui était sur sa tête et le bracelet qu’il avait au bras, et je les apporte ici à mon seigneur. 11 *2 S 3:31;13:31.David saisit ses vêtements et les déchira, et tous les hommes qui étaient auprès de lui firent de même. 12 Ils furent dans le deuil, pleurèrent et jeûnèrent jusqu’au soir, à cause de Saül, de Jonathan, son fils, du peuple de l’Éternel, et de la maison d’Israël, parce qu’ils étaient tombés par l’épée. 13 David dit au jeune homme qui lui avait apporté ces nouvelles: D’où es-tu? Et il répondit: Je suis le fils d’un étranger, d’un Amalécite. 14 David lui dit: Comment n’as-tu pas craint de porter la main sur l’oint de l’Éternel et de lui donner la mort? 15 Et David appela l’un de ses gens, et dit: Approche, et tue-le! Cet homme frappa l’Amalécite, qui mourut. 16 Et David lui dit: Que ton sang retombe sur ta tête, car ta bouche a déposé contre toi, puisque tu as dit: J’ai donné la mort à l’oint de l’Éternel!

17 Voici le cantique funèbre que David composa sur Saül et sur Jonathan, son fils, 18 et qu’il ordonna d’enseigner aux enfants de Juda. C’est le cantique de l’arc: il est écrit dans le livre du *Jos 10:13.Juste.

19 L’élite d’Israël a succombé sur tes collines!

Comment des héros sont-ils tombés?

20 *Mi 1:10.Ne l’annoncez point dans Gath,

N’en publiez point la nouvelle dans les rues d’Askalon,

De peur que les filles des Philistins ne se réjouissent,

De peur que les filles des incirconcis ne triomphent.

21 Montagnes de Guilboa!

Qu’il n’y ait sur vous ni rosée ni pluie,

Ni champs qui donnent des prémices pour les offrandes!

Car là ont été jetés les boucliers des héros,

Le bouclier de Saül; L’huile a cessé de les oindre.

22 Devant le sang des blessés, devant la graisse des plus vaillants,

L’arc de Jonathan n’a jamais reculé,

Et l’épée de Saül ne retournait point à vide.

23 Saül et Jonathan, aimables et chéris pendant leur vie,

N’ont point été séparés dans leur mort;

Ils étaient plus légers que les aigles,

Ils étaient plus forts que les lions.

24 Filles d’Israël! Pleurez sur Saül,

Qui vous revêtait magnifiquement de cramoisi,

Qui mettait des ornements d’or sur vos habits.

25 Comment des héros sont-ils tombés au milieu du combat?

Comment Jonathan a-t-il succombé sur tes collines?

26 Je suis dans la douleur à cause de toi, Jonathan, mon frère!

Tu faisais tout mon plaisir;

Ton amour pour moi était admirable,

Au-dessus de l’amour des femmes.

27 Comment des héros sont-ils tombés?

Comment leurs armes se sont-elles perdues!