2 Samuel 22

Daavidin ylistysvirsi.

1 *Ps. 18:1Ja Daavid puhui Herralle tämän laulun sanat sinä päivänä, jona Herra oli pelastanut hänet kaikkien hänen vihollistensa ja Saulin vallasta. Hän sanoi:

2 *5. Moos. 32:4"Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani!

3 *Ps. 3:4; Ps. 144:2; Luuk. 1:69; Hebr. 2:13Jumala, minun vuoreni,

jonka turviin minä pakenen,

minun kilpeni, autuuteni sarvi,

varustukseni ja pakopaikkani,

sinä pelastajani, joka pelastat minut väkivallasta!

4 *Ps. 146:2'Ylistetty olkoon Herra' — niin minä huudan,

ja vihollisistani minä pelastun.

5 *Ps. 55:5Sillä kuoleman aallot piirittivät minut,

turmion virrat peljästyttivät minut.

6 *Ps. 116:3Tuonelan paulat kietoivat minut,

kuoleman ansat yllättivät minut.

7 *Ps. 3:5; Joona 2:3Ahdistuksessani minä rukoilin Herraa,

Jumalaani minä rukoilin;

ja hän kuuli minun ääneni temppelistänsä,

minun huutoni kohosi hänen korviinsa.

8 *Ps. 68:9Silloin maa huojui ja järisi,

taivaan perustukset järkkyivät;

ne horjuivat, sillä hänen vihansa syttyi.

9 *2. Moos. 19:18; 2. Moos. 24:17; 5. Moos. 4:24; 5. Moos. 32:22Savu suitsusi hänen sieramistaan,

kuluttava tuli hänen suustansa,

palavat hiilet hehkuivat hänestä.

10 Hän notkisti taivaan ja astui alas,

synkkä pilvi jalkojensa alla.

11 *Ps. 99:1; Ps. 104:3; Hes. 9:3Hän ajoi kerubin kannattamana ja lensi,

hän näkyi tuulen siipien päältä.

12 *Ps. 97:2; Jes. 45:15; Jes. 50:3Ja hän pani pimeyden majaksi ympärillensä,

synkät vedet, paksut pilvet.

13 Hohteesta, joka kävi hänen edellänsä,

hehkuivat palavat hiilet.

14 *Ps. 29:3Herra jylisi taivaasta,

Korkein antoi äänensä kaikua.

15 *2. Sam. 7:10; Ps. 148:8Hän lennätti nuolia ja hajotti heidät,

salamoita, ja kauhistutti heidät.

16 Silloin meren syvyydet tulivat näkyviin,

maanpiirin perustukset paljastuivat Herran nuhtelusta,

hänen vihansa hengen puuskauksesta.

17 *Ps. 32:6; Ps. 69:2; Ps. 144:7Hän ojensi kätensä korkeudesta

ja tarttui minuun,

veti minut ylös suurista vesistä.

18 *1. Sam. 23:1Hän pelasti minut voimallisesta vihollisestani,

minun vihamiehistäni,

sillä he olivat minua väkevämmät.

19 He hyökkäsivät minun kimppuuni

hätäni päivänä,

mutta Herra tuli minun tuekseni.

20 Hän toi minut avaraan paikkaan,

hän vapautti minut,

sillä hän oli mielistynyt minuun.

21 *Job 22:30; Ps. 17:1Herra tekee minulle

minun vanhurskauteni mukaan;

minun kätteni puhtauden mukaan

hän minulle maksaa.

22 Sillä minä olen noudattanut Herran teitä

enkä ole luopunut pois Jumalastani, jumalattomuuteen.

23 Kaikki hänen oikeutensa

ovat minun silmieni edessä,

enkä minä poikkea hänen käskyistänsä.

24 *1. Kun. 14:8; 1. Kun. 15:5Minä olen vilpitön häntä kohtaan

ja varon itseni pahoista teoista.

25 *1. Sam. 26:23Sentähden Herra palkitsee minulle

vanhurskauteni mukaan,

sen mukaan kuin olen puhdas hänen silmiensä edessä.

26 Hurskasta kohtaan sinä olet hurskas,

nuhteetonta sankaria kohtaan nuhteeton;

27 *3. Moos. 26:23; Ps. 146:9; Sananl. 3:34; Hes. 7:27puhdasta kohtaan sinä olet puhdas,

mutta kieroa kohtaan nurja.

28 *Sananl. 29:23; Dan. 4:34; Luuk. 1:51; 1. Piet. 5:5Ja sinä pelastat nöyrän kansan,

mutta sinun silmäsi ovat ylpeitä vastaan,

sinä alennat heidät.

29 *Ps. 112:4Sillä sinä, Herra, olet minun lamppuni;

Herra valaisee minun pimeyteni.

30 *Ps. 60:14; Fil. 4:13Sinun avullasi minä hyökkään

rosvojoukkoa vastaan,

Jumalani avulla minä ryntään ylitse muurin.

31 *Ps. 12:7; Sananl. 30:5Jumalan tie on nuhteeton,

Herran sana tulessa koeteltu.

Hän on kaikkien kilpi,

jotka häneen turvaavat.

32 *5. Moos. 4:35; 5. Moos. 32:39; 1. Sam. 2:2; Jes. 43:11; Jes. 44:6,8Sillä kuka muu on Jumala paitsi Herra,

ja kuka muu on pelastuksen kallio

paitsi meidän Jumalamme?

33 se Jumala, joka on minun vahva turvani

ja johdattaa nuhteetonta hänen tiellänsä,

34 *Hab. 3:19tekee hänen jalkansa nopeiksi niinkuin peurat

ja asettaa minut kukkuloilleni,

35 *Ps. 144:1joka opettaa minun käteni sotimaan

ja käsivarteni vaskijousta jännittämään.

36 *2. Sam. 7:18Sinä annat minulle pelastuksen kilven;

ja kun sinä kuulet minun rukoukseni,

teet sinä minut suureksi.

37 *Ps. 17:5; Ps. 31:9Sinä annat minun askeleilleni avaran tilan,

ja minun jalkani eivät horju.

38 Minä ajan vihollisiani takaa ja tuhoan heidät

enkä palaja, ennenkuin teen heistä lopun.

39 Minä lopetan heidät ja murskaan heidät,

niin etteivät enää nouse;

he sortuvat minun jalkojeni alle.

40 Sinä vyötät minut voimalla sotaan,

sinä painat vastustajani minun alleni.

41 Sinä ajat minun viholliseni pakoon,

vihamieheni minä hukutan.

42 *Joh. 9:31He katselevat, mutta pelastajaa ei ole,

katsovat Herran puoleen,

mutta hän ei heille vastaa.

43 Minä survon heidät maan tomuksi,

kadun loaksi minä heidät poljen ja tallaan.

44 Sinä pelastat minut kansani riidoista,

sinä varjelet minua, niin että tulen pakanain pääksi;

kansat, joita minä en tunne, palvelevat minua.

45 *5. Moos. 33:29Muukalaiset minua mielistelevät;

jo korvan kuulemalta he tottelevat minua.

46 Muukalaiset masentuvat;

he tulevat vyöttäytyneinä varustuksistansa.

47 Herra elää! Kiitetty olkoon minun kallioni,

ja ylistetty Jumala,

minun pelastukseni kallio,

48 *Ps. 47:4Jumala, joka hankkii minulle koston

ja laskee kansat minun valtani alle;

49 sinä, joka vapahdat minut vihollisistani

ja korotat minut vastustajaini ylitse

ja päästät minut väkivaltaisesta miehestä.

50 *Room. 15:9Sentähden minä ylistän sinua, Herra,

kansojen keskuudessa

ja veisaan sinun nimesi kiitosta;

51 *2. Sam. 7:8sinun, joka annat kuninkaallesi suuren avun

ja osoitat armoa voidellullesi,

Daavidille, ja hänen jälkeläisilleen, iankaikkisesti."

Cantique de David, délivré de ses ennemis

1 David adressa à l’Éternel les paroles de ce cantique, lorsque l’Éternel l’eut délivré de la main de tous ses ennemis et de la main de Saül. 2 Il dit:

*Ps 18:22, etc.L’Éternel est mon rocher, ma forteresse, mon libérateur.

3 Dieu est mon rocher, *Hé 2:13.où je trouve un abri,

Mon bouclier et la force qui me sauve,

Ma haute retraite et mon refuge.

O mon Sauveur! Tu me garantis de la violence.

4 Je m’écrie: Loué soit l’Éternel!

Et je suis délivré de mes ennemis.

5 Car les flots de la mort m’avaient environné,

Les torrents de la destruction m’avaient épouvanté;

6 Les liens du sépulcre m’avaient entouré,

Les filets de la mort m’avaient surpris.

7 Dans ma détresse, j’ai invoqué l’Éternel,

J’ai invoqué mon Dieu;

De son palais, il a entendu ma voix,

Et mon cri est parvenu à ses oreilles.

8 La terre fut ébranlée et trembla,

Les fondements des cieux frémirent,

Et ils furent ébranlés, parce qu’il était irrité.

9 Il s’élevait de la fumée dans ses narines,

Et un feu dévorant sortait de sa bouche:

Il en jaillissait des charbons embrasés.

10 Il abaissa les cieux, et il descendit:

Il y avait une épaisse nuée sous ses pieds.

11 Il était monté sur un chérubin,

et il volait,

Il paraissait sur les ailes du vent.

12 Il faisait des ténèbres une tente autour de lui,

Il était enveloppé d’amas d’eaux et de sombres nuages.

13 De la splendeur qui le précédait

S’élançaient des charbons de feu.

14 L’Éternel tonna des cieux,

Le Très-Haut fit retentir sa voix;

15 Il lança des flèches et dispersa mes ennemis,

La foudre, et les mit en déroute.

16 Le lit de la mer apparut,

Les fondements du monde furent découverts,

Par la menace de l’Éternel,

Par le bruit du souffle de ses narines.

17 Il étendit sa main d’en haut, il me saisit,

Il me retira des grandes eaux;

18 Il me délivra de mon adversaire puissant,

De mes ennemis qui étaient plus forts que moi.

19 Ils m’avaient surpris au jour de ma détresse,

Mais l’Éternel fut mon appui.

20 Il m’a mis au large,

Il m’a sauvé, parce qu’il m’aime.

21 L’Éternel m’a traité selon ma droiture,

Il m’a rendu selon la pureté de mes mains;

22 Car j’ai observé les voies de l’Éternel,

Et je n’ai point été coupable envers mon Dieu.

23 Toutes ses ordonnances ont été devant moi,

Et je ne me suis point écarté de ses lois.

24 J’ai été sans reproche envers lui,

Et je me suis tenu en garde contre mon iniquité.

25 Aussi l’Éternel m’a rendu selon ma droiture,

Selon ma pureté devant ses yeux.

26 Avec celui qui est bon tu te montres bon,

Avec l’homme droit tu agis selon la droiture,

27 Avec celui qui est pur tu te montres pur,

Et avec le pervers tu agis selon sa perversité.

28 Tu sauves le peuple qui s’humilie,

Et de ton regard, tu abaisses les orgueilleux.

29 Oui, tu es ma lumière, ô Éternel!

L’Éternel éclaire mes ténèbres.

30 Avec toi je me précipite sur une troupe en armes,

Avec mon Dieu je franchis une muraille.

31 *De 32:4.Da 4:37.Ap 15:3.Les voies de Dieu sont parfaites,

*Ps 12:7;119:140.Pr 30:5.La parole de l’Éternel est éprouvée;

Il est un bouclier pour tous ceux qui se confient en lui.

32 Car *De 32:19.1 S 2:2.Ps 86:8.És 45:5.qui est Dieu, si ce n’est l’Éternel?

Et qui est un rocher, si ce n’est notre Dieu?

33 C’est Dieu qui est ma puissante forteresse,

Et qui me conduit dans la voie droite.

34 Il rend mes pieds semblables à ceux des biches,

Et il me place sur mes lieux élevés.

35 Il exerce mes mains au combat,

Et mes bras tendent l’arc d’airain.

36 Tu me donnes le bouclier de ton salut,

Et je deviens grand par ta bonté.

37 Tu élargis le chemin sous mes pas,

Et mes pieds ne chancellent point.

38 Je poursuis mes ennemis, et je les détruis;

Je ne reviens pas avant de les avoir anéantis.

39 Je les anéantis, je les brise, et ils ne se relèvent plus;

Ils tombent sous mes pieds.

40 Tu me ceins de force pour le combat,

Tu fais plier sous moi mes adversaires.

41 Tu fais tourner le dos à mes ennemis devant moi,

Et j’extermine ceux qui me haïssent.

42 Ils regardent autour d’eux, et personne pour les sauver!

Ils crient à l’Éternel, et il ne leur répond pas!

43 Je les broie comme la poussière de la terre,

Je les écrase, je les foule, comme la boue des rues.

44 Tu me délivres des dissensions de mon peuple;

Tu me conserves pour chef des nations;

Un peuple que je ne connaissais pas m’est asservi.

45 Les fils de l’étranger me flattent,

Ils m’obéissent au premier ordre.

46 Les fils de l’étranger sont en défaillance,

Ils tremblent hors de leurs forteresses.

47 Vive l’Éternel, et béni soit mon rocher!

Que Dieu, le rocher de mon salut, soit exalté,

48 Le Dieu qui est mon vengeur,

Qui m’assujettit les peuples,

49 Et qui me fait échapper à mes ennemis!

Tu m’élèves au-dessus de mes adversaires,

Tu me délivres de l’homme violent.

50 C’est pourquoi je te louerai parmi les *Ro 15:9.nations, ô Éternel!

Et je chanterai à la gloire de ton nom.

51 Il accorde de grandes délivrances à son roi,

Et il fait miséricorde à son oint,

A David, et à sa postérité, pour toujours.