Hebreus 12

Kristittyjä kehoitetaan uupumatta kilvoittelemaan, silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, 1-3, alistumaan Herran kasvattavaan kuritukseen 4-11, vaeltamaan vakavin askelin ja pyrkien rauhaan ja pyhitykseen 12-17, muistamaan uuden liiton suurta armoa 18-24 ja kiitollisina palvelemaan Jumalaa pyhällä pelolla 25-29.

1 *1. Kor. 9:24; Fil. 3:13-14; 1. Piet. 2:1Sentähden, kun meillä on näin suuri pilvi todistajia ympärillämme, pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa, 2 *Luuk. 24:26,46; Ap. t. 3:15; Ap. t. 5:30-31; Hebr. 1:3; Hebr. 2:10silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle. 3 *Luuk. 2:34Ajatelkaa häntä, joka syntisiltä on saanut kärsiä sellaista vastustusta itseänsä kohtaan, ettette väsyisi ja menettäisi toivoanne.

4 Ette vielä ole verille asti tehneet vastarintaa, taistellessanne syntiä vastaan, 5 *Job 5:17; Sananl. 3:11-12; Ilm. 3:19ja te olette unhottaneet kehoituksen, joka puhuu teille niinkuin lapsille:

"Poikani, älä pidä halpana

Herran kuritusta,

äläkä menetä toivoasi,

kun hän sinua nuhtelee;

6 sillä jota Herra rakastaa,

sitä hän kurittaa;

ja hän ruoskii jokaista lasta,

jonka hän ottaa huomaansa".

7 Kuritukseksenne te kärsitte; Jumala kohtelee teitä niinkuin lapsia. Sillä mikä on se lapsi, jota isä ei kurita? 8 Mutta jos te olette ilman kuritusta, josta kaikki ovat osallisiksi tulleet, silloinhan te olette äpäriä ettekä lapsia. 9 *4. Moos. 16:22; Jes. 57:16Ja vielä: meillä oli ruumiilliset isämme kurittajina, ja heitä me kavahdimme; emmekö paljoa ennemmin olisi alamaiset henkien Isälle, että eläisimme? 10 Sillä nuo kurittivat meitä vain muutamia päiviä varten, oman ymmärryksensä mukaan, mutta tämä kurittaa meitä tosi parhaaksemme, että me pääsisimme osallisiksi hänen pyhyydestään. 11 Mikään kuritus ei tosin sillä kertaa näytä olevan iloksi, vaan murheeksi, mutta jälkeenpäin se antaa vanhurskauden rauhanhedelmän niille, jotka sen kautta ovat harjoitetut.

12 *Jes. 35:3Sentähden: "Ojentakaa hervonneet kätenne ja rauenneet polvenne"; 13 *Sananl. 4:26ja: "tehkää polut suoriksi jaloillenne", ettei ontuvan jalka nyrjähtäisi, vaan ennemmin parantuisi. 14 *Ps. 34:15; Matt. 5:8-9; Room. 12:18; 2. Tim. 2:22Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa; 15 *5. Moos. 29:18; 2. Kor. 1:6; Hebr. 3:12ja pitäkää huoli siitä, ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta, "ettei mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan ja tekemään häiriötä", ja monet sen kautta tule saastutetuiksi, 16 *1. Moos. 25:33; Ef. 5:3; Kol. 3:5ja ettei kukaan olisi haureellinen tahi epäpyhä niinkuin Eesau, joka yhdestä ateriasta myi esikoisuutensa. 17 *1. Moos. 27:34Sillä te tiedätte, että hänet sittemminkin, kun hän tahtoi päästä siunausta perimään, hyljättiin; sillä hän ei löytänyt tilaa peruutukselle, vaikka hän kyynelin sitä pyysi.

18 *2. Moos. 19:12; 5. Moos. 5:22Sillä te ette ole käyneet sen vuoren tykö, jota voidaan käsin koskea ja joka tulessa palaa, ettekä synkeyden, ette pimeyden, ette myrskyn, 19 *2. Moos. 20:18; 5. Moos. 18:16ette pasunan kaiun ettekä äänen tykö, joka puhui niin, että ne, jotka sen kuulivat, pyysivät, ettei heille enää puhuttaisi; 20 *2. Moos. 19:13sillä he eivät voineet kestää tätä käskyä: "Koskettakoon vuorta vaikka eläinkin, se kivitettäköön"; 21 ja niin hirmuinen oli se näky, että Mooses sanoi: "Minä olen peljästynyt ja vapisen"; 22 *Jes. 2:2; Dan. 7:10; Gal. 4:26; Ilm. 3:12; Ilm. 21:2,10vaan te olette käyneet Siionin vuoren tykö ja elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin tykö, ja kymmenien tuhansien enkelien tykö, 23 *1. Moos. 18:25; Luuk. 10:20taivaissa kirjoitettujen esikoisten juhlajoukon ja seurakunnan tykö, ja tuomarin tykö, joka on kaikkien Jumala, ja täydellisiksi tulleitten vanhurskasten henkien tykö, 24 *1. Moos. 4:10; 2. Moos. 24:8; 1. Tim. 2:5; Hebr. 8:6; Hebr. 9:15; Hebr. 10:22; Hebr. 11:4; 1. Piet. 1:2ja uuden liiton välimiehen, Jeesuksen, tykö, ja vihmontaveren tykö, joka puhuu parempaa kuin Aabelin veri.

25 *Hebr. 2:3Katsokaa, ettette torju luotanne häntä, joka puhuu; sillä jos nuo, jotka torjuivat luotaan hänet, joka ilmoitti Jumalan tahdon maan päällä, eivät voineet päästä pakoon, niin paljoa vähemmän me, jos käännymme pois hänestä, joka ilmoittaa sen taivaista. 26 *Hagg. 2:6-7Silloin hänen äänensä järkytti maata, mutta nyt hän on luvannut sanoen: "Vielä kerran minä liikutan maan, jopa taivaankin". 27 *Ps. 102:27; Matt. 24:35; 2. Piet. 3:10Mutta tuo "vielä kerran" osoittaa, että ne, mitkä järkkyvät, koska ovat luotuja, tulevat muuttumaan, että ne, jotka eivät järky, pysyisivät. 28 *Fil. 2:12Sentähden, koska me saamme valtakunnan, joka ei järky, olkaamme kiitolliset ja siten palvelkaamme Jumalaa, hänelle mielihyväksi, pyhällä arkuudella ja pelolla; 29 *5. Moos. 4:24; 5. Moos. 9:3; Jes. 30:27sillä meidän Jumalamme on kuluttavainen tuli.

La persévérance au milieu des épreuves, à l’exemple de Jésus-Christ

1 Nous donc aussi, puisque nous sommes environnés d’une si grande nuée de témoins, *Ro 6:4.Ép 4:22.Col 3:8.1 Pi 2:1,2.rejetons tout fardeau, et le péché qui nous enveloppe si facilement, et *Ro 12:12.Hé 10:36.courons *1 Co 9:24.avec persévérance dans la carrière qui nous est ouverte, 2 ayant les regards sur Jésus, le chef et le consommateur de la foi, qui, *Lu 24:26. Ph 2:8, 9, etc.1 Pi 1:11.en vue de la joie qui lui était réservée, a souffert la croix, méprisé l’ignominie, et s’est assis à la droite *Hé 1:3;8:1.du trône de Dieu. 3 Considérez, en effet, celui qui a supporté contre sa personne une telle opposition de la part des pécheurs, afin que vous ne vous lassiez point, l’âme découragée.

4 *1 Co 10:13.Vous n’avez pas encore résisté jusqu’au sang, en luttant contre le péché. 5 Et vous avez oublié l’exhortation qui vous est adressée comme à des fils:

*Job 5:17.Pr 3:11.Ap 3:19.Mon fils, ne méprise pas le châtiment du Seigneur,

et ne perds pas courage lorsqu’il te reprend;

6 car le Seigneur châtie celui qu’il aime,

et il frappe de la verge tous ceux qu’il reconnaît pour ses fils.

7 Supportez le châtiment: c’est comme des fils que Dieu vous traite; car quel est le fils qu’un père ne châtie pas? 8 Mais si vous êtes exempts du châtiment auquel tous ont part, vous êtes donc des enfants illégitimes, et non des fils. 9 D’ailleurs, puisque nos pères selon la chair nous ont châtiés, et que nous les avons respectés, ne devons-nous pas à bien plus forte raison nous soumettre au Père des esprits, pour avoir la vie? 10 Nos pères nous châtiaient pour peu de jours, comme ils le trouvaient bon; mais Dieu nous châtie pour notre bien, afin que nous participions à sa sainteté. 11 Il est vrai que tout châtiment semble d’abord un sujet de tristesse, et non de joie; mais il produit plus tard pour ceux qui ont été ainsi exercés un fruit paisible de justice.

La sanctification. Préceptes divers

12 *És 35:3.Fortifiez donc vos mains languissantes et vos genoux affaiblis; 13 et suivez avec vos pieds des voies droites, afin que ce qui est boiteux ne dévie pas, mais plutôt se raffermisse. 14 *Ro 12:18.2 Ti 2:22.Recherchez la paix avec tous, et *Mt 5:8.la sanctification, sans laquelle personne ne verra le Seigneur. 15 *2 Co 6:1.Veillez à ce que nul ne se prive de la grâce de Dieu; à ce qu’aucune *De 29:18.racine d’amertume, poussant des rejetons, *Ac 17:13.Ga 5:12.ne produise du trouble, et que plusieurs n’en soient infectés; 16 *Ép 5:3.Col 3:5.1 Th 4:3.à ce qu’il n’y ait ni impudique, ni profane *Ge 25:33.comme Ésaü, qui pour un mets vendit son droit d’aînesse. 17 *Ge 27:36.Vous savez que, plus tard, voulant obtenir la bénédiction, il fut rejeté, quoiqu’il la sollicitât avec larmes; car son repentir ne put avoir aucun effet.

18 Vous ne vous êtes pas approchés *Ex 19:10, etc.;20:21.d’une montagne qu’on pouvait toucher *Ex 19:16.De 5:22.et qui était embrasée par le feu, ni de la nuée, ni des ténèbres, ni de la tempête, 19 ni du retentissement de la trompette, ni du bruit des paroles, tel que ceux qui l’entendirent *Ex 20:19.De 5:25;18:16.demandèrent qu’il ne leur en fût adressé aucune de plus, 20 car ils ne supportaient pas cette déclaration: *Ex 19:13.Si même une bête touche la montagne, elle sera lapidée. 21 Et ce spectacle était si terrible que Moïse dit: Je suis épouvanté et tout tremblant! 22 Mais vous vous êtes approchés de la montagne de Sion, de la cité du Dieu vivant, *Ga 4:26.Ap 3:12; 21:10, etc.la Jérusalem céleste, des myriades qui forment le chœur des anges, 23 de l’assemblée des premiers-nés *Lu 10:20.inscrits dans les cieux, du juge qui est le Dieu de tous, des esprits des justes parvenus à la perfection, 24 de Jésus qui est le médiateur de la nouvelle alliance, et du sang *Hé 10:22.1 Pi 1:2.de l’aspersion qui parle mieux que celui *Ge 4:10.Hé 11:4.d’Abel. 25 *Hé 2:3.Gardez-vous de refuser d’entendre celui qui parle; car si ceux-là n’ont pas échappé qui refusèrent d’entendre celui qui publiait les oracles sur la terre, combien moins échapperons-nous, si nous nous détournons de celui qui parle du haut des cieux, 26 lui, dont la voix alors ébranla la terre, et qui maintenant a fait cette promesse: *Ag 2:7.Une fois encore j’ébranlerai non seulement la terre, mais aussi le ciel. 27 Ces mots: Une fois encore, indiquent le changement des choses ébranlées, comme étant faites pour un temps, afin que les choses inébranlables subsistent. 28 C’est pourquoi, recevant un royaume inébranlable, montrons notre reconnaissance *1 Pi 2:5.en rendant à Dieu un culte qui lui soit agréable, avec piété et avec crainte, 29 *De 4:24.car notre Dieu est aussi un feu dévorant.