1. Korinttilaiskirje 13

Apostoli esittää rakkauden kaikkia lahjoja korkeammaksi 1-3, kuvaa sen jaloutta 4-7 ja sanoo rakkauden yksin olevan ikuisen, mutta muiden lahjain katoavaisia 8-13.

1 Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen. 2 *Matt. 7:22; Matt. 17:20; 1. Kor. 12:8-9Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi. 3 Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi.

4 *1. Piet. 4:8Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile, 5 *Room. 15:1; 1. Kor. 10:24,33; Fil. 2:4,21ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, 6 *1. Joh. 1:4; 3. Joh. 1:4ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa; 7 *Sananl. 10:12; 2. Tim. 2:24kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii.

8 Rakkaus ei koskaan häviä; mutta profetoiminen, se katoaa, ja kielillä puhuminen lakkaa, ja tieto katoaa. 9 *1. Kor. 8:2-3; Gal. 6:3; Fil. 3:12-13Sillä tietomme on vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista. 10 *Ef. 4:13Mutta kun tulee se, mikä täydellistä on, katoaa se, mikä on vajavaista. 11 Kun minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli, ja minä ajattelin kuin lapsi; kun tulin mieheksi, hylkäsin minä sen, mikä lapsen on. 12 *Ps. 17:15; Matt. 5:8; 1. Kor. 8:3; 2. Kor. 3:18; 2. Kor. 5:7; 1. Joh. 3:2; Ilm. 22:4Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niinkuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan. 13 *Kol. 1:4-5; 1. Joh. 4:16Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus.

1 Kui ma räägiksin inimeste ja inglite keeli, aga mul puuduks armastus, siis ma oleksin kõmisev gong või kõlksuv vasktaldrik. 2 Ja kui mul oleks prohvetiand ja ma mõistaksin kõiki saladusi ning tunnetaksin kõike ja mul oleks täielik usk, nii et võiksin mägesid teisaldada, aga mul ei oleks armastust, siis poleks ma midagi. 3 Kui ma kogu oma vara ära jagaksin ja oma ihu annaksin tuleleekidele, aga mul ei oleks armastust, siis ma ei saavutaks midagi.

4 Armastus on pika meelega, armastus on helde, ta ei ole kade, ta ei hoople ega ole ennast täis, 5 ta ei käitu ebasündsalt, ta ei ole isekas, ta ei ärritu ega pea arvet halva üle, 6 ta ei rõõmusta ülekohtust, vaid tunneb rõõmu tõe üle. 7 Ta toetab alati, usaldab alati, loodab alati, talub kõike.

8 Armastus ei hääbu kunagi! Aga prohvetikuulutused – need lakkavad; keeled – need vaikivad; tunnetus – see ammendub. 9 Sest poolikult me tunnetame ja meie prohvetisõnumidki on poolikud. 10 Aga kui tuleb täiuslik, siis kaob see, mis on poolik. 11 Kui ma olin veel väeti laps, siis ma rääkisin nagu väeti laps, arvasin nagu väeti laps, arutlesin nagu väeti laps. Aga kui ma sain meheks, minetasin ma lapse kombed. 12 Praegu me näeme ainult nagu peegeldust peeglist, siis näeme aga palgest palgesse. Praegu ma tunnetan poolikult, aga siis ma tunnetan täiesti, nagu minagi olen täiesti tunnetatud.

13 Ent nüüd jääb usk, lootus, armastus, need kolm; aga suurim neist on armastus.