FB38 · Kirkkoraamattu 1933/38
Jobin vastaus: Hän ei tarvitse Bildadin neuvoja; itsekin hän osaa kuvata Jumalan suuruutta ja voimaa.
1 Job vastasi ja sanoi:
2 "Kuinka oletkaan auttanut voimatonta,
tukenut heikkoa käsivartta!
3 Kuinka oletkaan neuvonut taitamatonta
ja ilmituonut paljon ymmärrystä!
4 Kenelle oikein olet puheesi pitänyt,
ja kenen henki on sinusta käynyt?
5 Haamut alhaalla värisevät,
vetten ja niiden asukasten alla.
6 Sananl. 15:11; Hebr. 4:13Paljaana on tuonela hänen edessänsä,
eikä ole manalalla peitettä.
7 Ps. 104:2Pohjoisen hän kaarruttaa autiuden ylle,
ripustaa maan tyhjyyden päälle.
8 Hän sitoo vedet pilviinsä,
eivätkä pilvet halkea niiden alla.
9 Hän peittää valtaistuimensa näkyvistä,
levittää pilvensä sen ylitse.
10 Hän on vetänyt piirin vetten pinnalle,
siihen missä valo päättyy pimeään.
11 Taivaan patsaat huojuvat
ja hämmästyvät hänen nuhtelustaan.
12 Job 9:13Voimallansa hän kuohutti meren,
ja taidollansa hän ruhjoi Rahabin.
13 Jes. 27:1Hänen henkäyksestään kirkastui taivas;
hänen kätensä lävisti kiitävän lohikäärmeen.
14 Katso, nämä ovat ainoastaan
hänen tekojensa äärten häämötystä,
ja kuinka hiljainen onkaan kuiskaus,
jonka hänestä kuulemme!
Mutta kuka käsittää hänen väkevyytensä jylinän?"
RV · Reina Valera 1909
1 Y RESPONDIÓ Job, y dijo:
2 ¿En qué ayudaste al que no tiene fuerza?
¿Has amparado al brazo sin fortaleza?
3 ¿En qué aconsejaste al que no tiene ciencia,
Y mostraste bien sabiduría?
4 ¿A quién has anunciado palabras,
Y cuyo es el espíritu que de ti sale?
5 26.5 Is. 14.9 y 26.14,19. Cosas inanimadas son formadas
Debajo de las aguas, y los habitantes de ellas.
6 26.6 Sal. 139.8. Pr. 15.11. He. 4.13. El sepulcro es descubierto delante de él,
Y el 26.6 cp. 28.22 y 31.12.infierno no tiene cobertura.
7 26.7 cp. 9.8. Extiende el alquilón sobre vacío,
Cuelga la tierra sobre nada.
8 26.8 Pr. 30.4. Ata las aguas en sus nubes,
Y las nubes no se rompen debajo de ellas.
9 El restriñe la faz de su trono,
Y sobre él extiende su nube.
10 26.10 cp. 38.8-11. Sal. 33.7 y 104.9. El cercó con término la superficie de las aguas,
Hasta el fin de la luz y las tinieblas.
11 26.11 cp. 9.6. Las columnas del cielo tiemblan,
Y se espantan de su reprensión.
12 El rompe la mar con su poder,
Y con su entendimiento hiere la hinchazón suya.
13 26.13 Is. 27.1. Su espíritu adornó los cielos;
Su mano crió la serpiente tortuosa.
14 He aquí, estas son partes de sus caminos:
¡Mas cuán poco hemos oído de él!
Porque el estruendo de sus fortalezas, ¿quién lo detendrá?