1 Sitten teemanilainen Elifas lausui ja sanoi:

2 "Vastaako viisas tuulta pieksämällä,

täyttääkö hän rintansa itätuulella?

3 Puolustautuuko hän puheella, joka ei auta,

ja sanoilla, joista ei ole hyötyä?

4 Itse jumalanpelonkin sinä teet tyhjäksi

ja rikot hartauden Jumalaa rukoilevilta.

5 Sillä sinun pahuutesi panee sanat suuhusi,

ja sinä valitset viekasten kielen.

6 Oma suusi julistaa sinut syylliseksi, enkä minä;

omat huulesi todistavat sinua vastaan.

7 *Sinäkö synnyit ihmisistä ensimmäisenä,

luotiinko sinut ennenkuin kukkulat?

8 *Oletko sinä kuulijana Jumalan neuvottelussa

ja anastatko viisauden itsellesi?

9 Mitä sinä tiedät, jota me emme tietäisi?

Mitä sinä ymmärrät, jota me emme tuntisi?

10 *Onpa meidänkin joukossamme harmaapää

ja vanhus, isääsi iällisempi.

11 Vähäksytkö Jumalan lohdutuksia

ja sanaa, joka sinua piteli hellävaroin?

12 Miksi sydämesi tempaa sinut mukaansa,

miksi pyörivät silmäsi,

13 niin että käännät kiukkusi Jumalaa vastaan

ja syydät suustasi sanoja?

14 *Kuinka voisi ihminen olla puhdas,

kuinka vaimosta syntynyt olla vanhurskas!

15 *Katso, pyhiinsäkään hän ei luota,

eivät taivaatkaan ole puhtaat hänen silmissänsä,

16 saati sitten ihminen, inhottava ja kelvoton,

joka juo vääryyttä niinkuin vettä.

17 Minä julistan sinulle, kuule minua,

minä kerron, mitä olen nähnyt,

18 mitä viisaat ilmoittavat,

salaamatta, mitä olivat isiltänsä saaneet,

19 niiltä, joille yksin maa oli annettuna

ja joiden seassa ei muukalainen liikkunut:

20 *'Jumalattomalla on tuska koko elämänsä ajan,

ne vähät vuodet, jotka väkivaltaiselle on määrätty.

21 *Kauhun äänet kuuluvat hänen korvissansa,

keskellä rauhaakin hänet yllättää hävittäjä.

22 Ei usko hän pääsevänsä pimeydestä,

ja hän on miekalle määrätty.

23 *Hän harhailee leivän haussa: missä sitä on?

Hän tuntee, että hänen vierellään on valmiina

pimeyden päivä.

24 Tuska ja ahdistus kauhistuttavat häntä,

masentavat hänet

niinkuin kuningas valmiina hyökkäykseen.

25 Koska hän ojensi kätensä Jumalaa vastaan

ja pöyhkeili Kaikkivaltiasta vastaan,

26 ryntäsi häntä vastaan niska jäykkänä,

taajain kilvenkupurainsa suojassa;

27 *koska hän kasvatti ihraa kasvoihinsa

ja teki lanteensa lihaviksi,

28 asui hävitetyissä kaupungeissa,

taloissa, joissa ei ollut lupa asua,

29 jotka olivat määrätyt jäämään raunioiksi,

sentähden hän ei rikastu,

eikä hänen omaisuutensa ole pysyväistä,

eikä hänen viljansa notkistu maata kohden.

30 Ei hän pääse pimeydestä;

tulen liekki kuivuttaa hänen vesansa,

ja hän hukkuu hänen suunsa henkäyksestä.

31 Älköön hän turvatko turhuuteen — hän pettyy;

sillä hänen voittonsa on oleva turhuus.

32 *Mitta täyttyy ennen aikojaan,

eikä hänen lehvänsä vihannoi.

33 Hän on niinkuin viinipuu,

joka pudottaa raakaleensa,

niinkuin öljypuu,

joka varistaa kukkansa.

34 Sillä jumalattoman joukkio on hedelmätön,

ja tuli kuluttaa lahjustenottajan majat.

35 *He kantavat tuhoa ja synnyttävät turmiota,

ja heidän kohtunsa valmistaa petosta.'"