Deuteronômio 32

Cantique historique et prophétique de Moïse.

1 Cieux prêtez l’oreille, et je parlerai, et que la terre écoute les paroles de ma bouche. 2 Ma doctrine distillera comme la pluie ; ma parole dégouttera comme la rosée, comme la pluie menue sur l’herbe naissante, et comme la grosse pluie sur l’herbe avancée. 3 Car j’invoquerai le Nom de l’Eternel ; attribuez la grandeur à notre Dieu. 4 L’oeuvre du Rocher est parfaite ; car toutes ses voies sont jugement. Le Dieu Fort est vérité, et sans iniquité ; il est juste et droit. 5 Ils se sont corrompus envers lui, leur tache n’est pas une tache de ses enfants ; c’est une génération perverse et revêche. 6 Est-ce ainsi que tu récompenses l’Eternel, peuple fou, et qui n’es pas sage ? n’est-il pas ton père, qui t’a acquis ? il t’a fait, et t’a façonné. 7 Souviens-toi du temps d’autrefois, considère les années de chaque génération ; interroge ton père, et il te l’apprendra ; et tes Anciens, et ils te le diront. 8 Quand le Souverain partageait les nations, quand il séparait les enfants des hommes les uns des autres, il établit les bornes des peuples selon le nombre des enfants d’Israël. 9 Car la portion de l’Eternel c’est son peuple, et Jacob est le lot de son héritage. 10 Il l’a trouvé dans un pays de désert, et dans un lieu hideux, où il n’y avait que hurlement de désolation ; il l’a conduit par des détours, il l’a dirigé, et l’a gardé comme la prunelle de son oeil. 11 Comme l’aigle émeut sa nichée, couve ses petits, étend ses ailes, les accueille, et les porte sur ses ailes ; 12 L’Eternel seul l’a conduit, et il n’y a point eu avec lui de dieu étranger. 13 Il l’a fait passer comme à cheval par dessus les lieux haut-élevés de la terre, et il a mangé les fruits des champs, et il lui a fait sucer le miel de la roche, et a fait couler l’huile des plus durs rochers. 14 Il lui a fait manger le beurre des vaches, et le lait des brebis, et la graisse des agneaux et des moutons nés en Basan, et la graisse des boucs, et la fleur du froment, et tu as bu le vin qui était le sang de la grappe. 15 Mais le droiturier s’est engraissé, et a regimbé ; tu t’es fait gras, gros et épais ; et il a quitté Dieu qui l’a fait, et il a déshonoré le rocher de son salut. 16 Ils l’ont ému à jalousie par les dieux étrangers ; ils l’ont irrité par des abominations. 17 Ils ont sacrifié aux idoles, qui ne sont point dieux ; aux dieux qu’ils n’avaient point connus, dieux nouveaux, venus depuis peu, desquels vos pères n’ont point eu peur. 18 Tu as oublié le Rocher qui t’a engendré, et tu as mis en oubli le Dieu Fort qui t’a formé. 19 Et l’Eternel l’a vu, et a été irrité, parce que ses fils et ses filles l’ont provoqué à la colère. 20 Et il a dit : Je cacherai ma face d’eux, je verrai quelle sera leur fin ; car ils sont une race perverse, des enfants en qui on ne peut se fier. 21 Ils m’ont ému à jalousie par ce qui n’est point le Dieu Fort, et ils ont excité ma colère par leurs vanités ; ainsi je les émouvrai à jalousie par un peuple qui n’est point peuple ; et je les provoquerai à la colère par une nation folle. 22 Car le feu s’est allumé en ma colère, et a brûlé jusqu’au fond des plus bas lieux, et a dévoré la terre et son fruit, et a embrasé les fondements des montagnes. 23 J’emploierai sur eux toute sorte de maux, et je décocherai sur eux toutes mes flèches. 24 Ils seront consumés par la famine, et rongés par des charbons ardents, et par une destruction amère ; et j’enverrai contr’eux les dents des bêtes, et le venin des serpents qui se traînent sur la poussière. 25 L’épée venant de dehors les privera les uns des autres ; et la frayeur, venant des cabinets ravagera le jeune homme et la vierge ; l’enfant qui tète, et l’homme décrépit. 26 J’eusse dit : Je les disperserai dans tous les coins de la terre, et j’abolirai leur mémoire d’entre les hommes ; 27 Si je ne craignais l’indignation de l’ennemi, et que peut-être il n’arrivât que leurs adversaires ne vinssent à se méconnaître, que peut-être ils ne dissent : Notre main s’est exaltée, et l’Eternel n’a point fait tout ceci. 28 Car ils sont une nation qui se perd par ses conseils, et il n’y a en eux aucune intelligence. 29 Ô s’ils eussent été sages ! s’ils eussent été avisés en ceci, et s’ils eussent considéré leur dernière fin ! 30 Comment un en poursuivrait-il mille, et deux en mettraient-ils en fuite dix mille, si ce n’était que leur rocher les a vendus, et que l’Eternel les a enserrés ? 31 Car leur rocher n’est pas comme notre rocher, et nos ennemis eux-mêmes en seront juges. 32 Car leur vigne est du plant de Sodome, et du terroir de Gomorrhe, et leurs grappes sont des grappes de fiel, ils ont des raisins amers. 33 Leur vin est un venin de dragon, et du fiel cruel d’aspic. 34 Cela n’est-il pas serré chez moi, et scellé dans mes trésors ? 35 La vengeance m’appartient, et la rétribution, au temps que leur pied glissera ; car le jour de leur calamité est près, et les choses qui leur doivent arriver se hâtent. 36 Mais l’Eternel jugera son peuple, et se repentira en faveur de ses serviteurs, quand il verra que la force s’en sera allée, et qu’il n’y aura rien de reste, rien de serré, ni de délaissé. 37 Et il dira : Où sont leurs dieux, le rocher vers lequel ils se retiraient ? 38 Mangeant la graisse de leurs sacrifices et buvant le vin de leurs aspersions. Qu’ils se lèvent, et qu’ils vous aident, et qu’ils vous servent d’asile. 39 Regardez maintenant que c’est moi, moi-même, et il n’y a point de dieu avec moi ; je fais mourir, et je fais vivre ; je blesse, et je guéris, et il n’y a personne qui puisse délivrer de ma main. 40 Car je lève ma main au ciel, et je dis : Je suis vivant éternellement. 41 Si j’aiguise la lame de mon épée, et si ma main saisit le jugement, je ferai tourner la vengeance sur mes adversaires, et je le rendrai à ceux qui me haïssent. 42 J’enivrerai mes flèches de sang, et mon épée dévorera la chair, j’enivrerai, dis-je, mes flèches du sang des tués et des captifs, commençant par le chef, en vengeance d’ennemi. 43 Nations, réjouissez-vous avec son peuple ; car il vengera le sang de ses serviteurs, et il fera tourner la vengeance sur ses ennemis, et fera l’expiation de sa terre et de son peuple. 44 Moïse donc vint, et prononça toutes les paroles de ce cantique, le peuple l’écoutant, lui et Josué, fils de Nun. 45 Et quand Moïse eut achevé de prononcer toutes ces paroles à tout Israël, 46 Il leur dit : Mettez votre coeur à toutes ces paroles que je vous somme aujourd’hui de commander à vos enfants, afin qu’ils prennent garde de faire toutes les paroles de cette Loi. 47 Car ce n’est pas une parole qui vous soit proposée en vain, mais c’est votre vie ; et par cette parole vous prolongerez vos jours sur la terre pour laquelle posséder vous allez passer le Jourdain. 48 En ce même jour-là l’Eternel parla à Moïse, en disant : 49 Monte sur cette montagne de Habarim, en la montagne de Nébo, qui est au pays de Moab, vis-à-vis de Jéricho ; ensuite regarde le pays de Canaan, que je donne en possession aux enfants d’Israël. 50 Et tu mourras sur la montagne sur laquelle tu montes, et tu seras recueilli vers tes peuples, comme Aaron ton frère est mort sur la montagne de Hor, et a été recueilli vers ses peuples. 51 Parce que vous avez péché contre moi au milieu des enfants d’Israël aux eaux de la contestation de Kadès dans le désert de Tsin ; car vous ne m’avez point sanctifié au milieu des enfants d’Israël. 52 C’est pourquoi tu verras vis-à-vis de toi le pays, mais tu n’y entreras point, au pays, dis-je, que je donne aux enfants d’Israël.

Mooseksen virsi. Mooses kehoittaa vielä kansaa noudattamaan lakia ja saa käskyn nousta Nebon vuorelle katselemaan luvattua maata.

1 *5. Moos. 31:28; Jes. 1:2"Kuunnelkaa, te taivaat, kun minä puhun,

ja kuulkoon maa minun suuni sanat!

2 Sateena pisaroikoon minun opetukseni,

kasteena valukoon puheeni

niinkuin vihma vihannalle,

niinkuin sadekuuro ruohikolle.

3 *Ps. 34:4Sillä minä julistan Herran nimeä;

antakaa kunnia meidän Jumalallemme.

4 *Ps. 92:16Hän on kallio; täydelliset ovat hänen tekonsa,

sillä kaikki hänen tiensä ovat oikeat.

Uskollinen Jumala ja ilman vääryyttä,

vanhurskas ja vakaa hän on.

5 *2. Moos. 32:9; Jes. 1:3; Matt. 12:39Heidän menonsa oli paha häntä kohtaan,

he eivät olleet hänen lapsiansa, vaan häpeäpilkku —

tuo nurja ja kiero sukupolvi!

6 *Mal. 1:6Niinkö sinä maksat Herralle,

sinä houkka ja tyhmä kansa?

Eikö hän ole sinun isäsi, joka sinut loi?

Hän sinut teki ja valmisti.

7 Muistele muinaisia päiviä,

ajattele menneiden sukupolvien vuosia.

Kysy isältäsi, niin hän sen sinulle ilmoittaa,

vanhimmiltasi, niin he sen sinulle sanovat.

8 *1. Moos. 11:8Kun Korkein jakoi perinnöt kansoille,

kun hän erotteli ihmisten lapset,

silloin hän määräsi kansojen rajat

israelilaisten luvun mukaan.

9 *2. Moos. 19:5; 1. Piet. 2:9Sillä Herran kansa on hänen osuutensa,

Jaakob on hänen perintöosansa.

10 Erämaasta hän löysi hänet,

autiosta, ulvovasta korvesta;

hän otti hänet suojaansa ja hoitoonsa,

varjeli häntä kuin silmäteräänsä.

11 *2. Moos. 19:4; Jes. 63:9Niinkuin kotka kiihoittaa pesuettaan lentoon

ja liitelee poikastensa suojana,

niin hän levitti siipensä, otti hänet

ja kantoi häntä sulillansa.

12 Herra yksin johdatti häntä,

eikä hänen kanssansa ollut ketään vierasta jumalaa.

13 Hän kuljetti hänet maan kukkuloiden yli

ja ruokki häntä pellon antimilla;

hän antoi hänen imeä hunajaa kalliosta

ja öljyä kovasta kivestä.

14 Hän antoi voita lehmistä

ja maitoa lampaista

sekä karitsain ja oinasten rasvaa,

Baasanin härkiä ja kauriita

ja parasta vehnän ydintä;

ja sinä sait juoda rypäleen verta, tulista viiniä.

15 Ja Jesurun*Israelin hyväilynimi; muistuttaa hebrealaista sanaa jaashar, suora; vrt. 33:5,26. Jes. 44:2. lihoi ja alkoi potkia,

sinä tulit lihavaksi, paksuksi ja aloit äksyillä.

Niin hän hylkäsi Jumalan, joka oli tehnyt hänet,

ja halveksui pelastuksensa kalliota.

16 He herättivät hänen kiivautensa vierailla jumalillaan,

he vihoittivat hänet kauhistuksillansa.

17 *Ps. 106:37; 1. Kor. 10:20He uhrasivat riivaajille, epäjumalille,

jumalille, joita he eivät tunteneet,

uusille, äsken tulleille,

joista teidän isänne eivät tienneet.

18 Kalliota, joka sinut synnytti, sinä et muistanut;

sinä unhotit Jumalan, joka sinulle elämän antoi.

19 Herra näki sen ja hylkäsi heidät,

sillä hän vihastui poikiinsa ja tyttäriinsä.

20 Hän sanoi: 'Minä peitän heiltä kasvoni,

minä katson, mikä heidän loppunsa on;

sillä he ovat nurja suku,

lapsia, joissa ei ole uskollisuutta.

21 *Room. 10:19He ovat herättäneet minun kiivauteni jumalilla,

jotka eivät jumalia ole,

ovat vihoittaneet minut turhilla jumalillansa;

niin minäkin herätän heidän kiivautensa

kansalla, joka ei ole kansa,

vihoitan heidät houkalla pakanakansalla.

22 *Jer. 15:14; Jer. 17:4Sillä minun vihani tuli on syttynyt,

ja se leimuaa tuonelan syvyyksiin saakka;

se kuluttaa maan kasvuinensa

ja polttaa vuorten perustukset.

23 Minä kasaan onnettomuuksia heidän päällensä,

kaikki nuoleni minä heihin ammun.

24 *5. Moos. 28:22He nääntyvät nälkään ja menehtyvät ruttoon,

kulkutautien poltteeseen;

minä lähetän heidän kimppuunsa petojen hampaat

ja tomussa matelevaisten myrkyn.

25 *Valit. 1:20Ulkona surmaa miekka

ja sisällä kauhu

sekä nuorukaisen että neitosen,

sekä imeväisen että harmaapään.

26 Minä sanoisin: 'Minä puhallan heidät pois,

hävitän heidän muistonsa ihmisten seasta',

27 *4. Moos. 14:15; Hes. 20:14jollen varoisi,

että vihollinen tuottaisi minulle mielipahaa,

että heidän vastustajansa selittäisivät sen väärin,

että he sanoisivat: 'Meidän kätemme oli korotettu,

eikä Herra ole tästä kaikesta mitään tehnyt'.

28 Sillä he ovat neuvoton kansa,

eikä heissä ole ymmärrystä.

29 Jos he viisaita olisivat,

niin he käsittäisivät tämän,

he ymmärtäisivät, mikä heidän loppunsa on.

30 Kuinka yksi ajaisi tuhatta takaa,

kuinka kaksi ajaisi pakoon kymmenentuhatta,

jollei heidän kallionsa olisi heitä myynyt

ja Herra luovuttanut heitä!

31 Sillä heidän kallionsa ei ole

niinkuin meidän kalliomme;

niin vihollisemmekin päättelevät.

32 *Hes. 16:49Sillä Sodoman viinipuita on heidän viinipuunsa,

se on kotoisin Gomorran viinitarhoista;

heidän rypäleensä ovat myrkkyrypäleitä,

heidän viiniterttujensa maku on karvas.

33 Heidän viininsä on lohikäärmeitten kähyä,

kyykäärmeitten kauheata myrkkyä.

34 Eikö sitä ole talletettuna minun takanani,

sinetillä lukittuna minun aitoissani?

35 *Room. 12:19; Hebr. 10:30Minun on kosto ja rankaiseminen,

säästetty siksi ajaksi, jolloin heidän jalkansa horjuu.

Sillä heidän onnettomuutensa päivä on lähellä,

ja mikä heitä odottaa, se tulee rientäen.

36 *1. Kun. 14:10; 2. Kun. 14:26Sillä Herra hankkii oikeuden kansallensa

ja armahtaa palvelijoitansa,

koska hän näkee, että heidän voimansa on poissa

ja että kaikki tyynni on lopussa.

37 Silloin hän kysyy:

'Missä ovat nyt niiden jumalat,

missä kallio, johon he turvasivat,

38 *Tuom. 10:14missä ne, jotka söivät

heidän teurasuhriensa rasvan

ja joivat heidän juomauhriensa viinin?'

Nouskoot ne auttamaan teitä,

olkoot ne teidän suojananne.

39 *5. Moos. 4:35; 1. Sam. 2:6; Jes. 45:5; Hoos. 6:1Katsokaa nyt, että minä, minä olen,

eikä yhtäkään jumalaa ole minun rinnallani.

Minä kuoletan ja minä teen eläväksi,

minä lyön ja minä parannan;

eikä ole sitä, joka pelastaisi minun käsistäni.

40 *Ilm. 10:5Minä nostan käteni taivasta kohti

ja sanon: Niin totta kuin minä elän iankaikkisesti,

kun minä teroitan miekkani salaman,

41 kun minun käteni ryhtyy tuomiota pitämään,

niin minä kostan vastustajilleni

ja maksan vihamiehilleni.

Minä annan nuolteni juopua verestä —

42 ja minun miekkani syö lihaa —

surmattujen ja vangittujen verestä,

vihollispäällikköjen päistä.

43 *Ps. 9:13; Room. 15:10; Ilm. 19:2Riemuiten ylistäkää, te pakanakansat,

hänen kansaansa,

sillä hän kostaa palvelijoittensa veren;

hän antaa koston kohdata vastustajiansa

ja toimittaa sovituksen maallensa, kansallensa."

44 *4. Moos. 13:17Ja Mooses tuli ja lausui kaikki tämän virren sanat kansan kuullen, hän itse ja Joosua, Nuunin poika. 45 Ja kun Mooses oli puhunut loppuun kaikki nämä sanat koko Israelille, 46 *5. Moos. 6:6; 5. Moos. 11:18sanoi hän heille: "Painakaa sydämiinne kaikki ne sanat, jotka minä tänä päivänä teen todistajiksi teitä vastaan, niin että käskette lapsianne tarkoin täyttämään kaikki tämän lain sanat. 47 *Hebr. 4:12Sillä ei ole se turha sana, joka ei koskisi teitä, vaan siinä on teidän elämänne; ja sen sanan varassa te elätte kauan siinä maassa, johon te menette Jordanin yli, ottamaan sen omaksenne."

48 Ja Herra puhui Moosekselle sinä samana päivänä sanoen: 49 *4. Moos. 27:21"Nouse tänne Abarimin vuoristoon, Nebon vuorelle, joka on Mooabin maassa vastapäätä Jerikoa, ja katsele Kanaanin maata, jonka minä annan israelilaisten omaksi. 50 *4. Moos. 20:25; 4. Moos. 33:38Ja sinä kuolet sillä vuorella, jolle nouset, ja tulet otetuksi heimosi tykö, niinkuin sinun veljesi Aaron kuoli Hoorin vuorella ja tuli otetuksi heimonsa tykö, 51 *4. Moos. 20:12koska te lankesitte uskottomuuteen minua kohtaan israelilaisten keskellä Meriban veden ääressä Kaadeksessa, Siinin erämaassa, kun ette pitäneet minua pyhänä israelilaisten keskellä. 52 *5. Moos. 34:4Niin, sinä saat katsella sitä maata matkan päästä, mutta sinne sinä et pääse, siihen maahan, jonka minä annan israelilaisille."