1 Le mosche morte fanno puzzare e imputridire l’olio del profumiere; un po’ di follia guasta il pregio della sapienza e della gloria.2 Il savio ha il cuore alla sua destra, ma lo stolto l’ha alla sua sinistra.3 Anche quando lo stolto va per la via, il senno gli manca e mostra a tutti ch’è uno stolto.4 Se il sovrano sale in ira contro di te, non lasciare il tuo posto; perché la dolcezza previene grandi peccati.5 C’è un male che ho veduto sotto il sole, un errore che procede da chi governa:6 che, cioè la stoltezza occupa posti altissimi, e i ricchi seggono in luoghi bassi.7 Ho veduto degli schiavi a cavallo, e de’ principi camminare a piedi come degli schiavi.8 Chi scava una fossa vi cadrà dentro, e chi demolisce un muro sarà morso dalla serpe.9 Chi smuove le pietre ne rimarrà contuso, e chi spacca le legna corre un pericolo.10 Se il ferro perde il taglio e uno non l’arrota, bisogna che raddoppi la forza; ma la sapienza ha il vantaggio di sempre riuscire.11 Se il serpente morde prima d’essere incantato, l’incantatore diventa inutile.12 Le parole della bocca del savio son piene di grazia; ma le labbra dello stolto son causa della sua rovina.13 Il principio delle parole della sua bocca è stoltezza, e la fine del suo dire è malvagia pazzia.14 Lo stolto moltiplica le parole; eppure l’uomo non sa quel che gli avverrà; e chi gli dirà quel che succederà dopo di lui?15 La fatica dello stolto lo stanca, perch’egli non sa neppur la via della città.16 Guai a te, o paese, il cui re è un fanciullo, e i cui principi mangiano fin dal mattino!17 Beato te, o paese, il cui re è di nobile lignaggio, ed i cui principi si mettono a tavola al tempo convenevole, per ristorare le forze e non per ubriacarsi!18 Per la pigrizia sprofonda il soffitto; per la rilassatezza delle mani piove in casa.19 Il convito è fatto per gioire, il vino rende gaia la vita, e il danaro risponde a tutto.20 Non maledire il re, neppur col pensiero; e non maledire il ricco nella camera ove tu dormi; poiché un uccello del cielo potrebbe spargerne la voce, e un messaggero alato pubblicare la cosa.

1 Myrkkykärpäset saavat haisemaan ja käymään voiteentekijän voiteen. Pieni tyhmyys painaa enemmän kuin viisaus ja kunnia.2 Viisaan sydän vetää oikealle, tyhmän vasemmalle.3 Tietä käydessäkin puuttuu tyhmältä mieltä: jokaiselle hän ilmaisee olevansa tyhmä.4 Jos hallitsijassa nousee viha sinua kohtaan, niin älä jätä paikkaasi; sillä sävyisyys pidättää suurista synneistä.5 On onnettomuus se, minkä olen nähnyt auringon alla, vallanpitäjästä lähtenyt erehdys:6 tyhmyys asetetaan arvon korkeuksiin, ja rikkaat saavat istua alhaalla.7 Minä olen nähnyt palvelijat hevosten selässä ja ruhtinaat kävelemässä kuin palvelijat maassa.8 Joka kuopan kaivaa, se siihen putoaa; joka muuria purkaa, sitä puree käärme.9 Joka kiviä louhii, se niihin loukkaantuu; joka puita halkoo, se joutuu siinä vaaraan.10 Jos rauta on tylsynyt eikä teränsuuta tahkota, täytyy ponnistaa voimia; mutta hyödyllinen kuntoonpano on viisautta.11 Jos käärme puree silloin, kun sitä ei ole lumottu, ei lumoojalla ole hyötyä taidostaan.12 Sanat viisaan suusta saavat suosiota, mutta tyhmän nielevät hänen omat huulensa.13 Hänen suunsa sanain alku on tyhmyyttä, ja hänen puheensa loppu pahaa mielettömyyttä.14 Tyhmä puhuu paljon; mutta ihminen ei tiedä, mitä tuleva on. Ja kuka ilmaisee hänelle, mitä hänen jälkeensä tulee?15 Oma vaivannäkö väsyttää tyhmän, joka ei osaa kaupunkiinkaan kulkea.16 Voi sinua, maa, jolla on kuninkaana poikanen ja jonka ruhtinaat jo aamulla aterioita pitävät!17 Onnellinen sinä, maa, jolla on jalosukuinen kuningas ja jonka ruhtinaat pitävät aterioita oikeaan aikaan, miehekkäästi eikä juopotellen!18 Missä laiskuus on, siinä vuoliaiset vaipuvat; ja missä kädet velttoina riippuvat, tippuu huoneeseen vettä.19 Hauskuudeksi ateria laitetaan, ja viini ilahuttaa elämän; mutta raha kaiken hankkii.20 Älä ajatuksissasikaan kiroile kuningasta, äläkä makuukammiossasikaan kiroile rikasta, sillä taivaan linnut kuljettavat sinun äänesi ja siivelliset ilmaisevat sinun sanasi.