1 Una buona reputazione val meglio dell’olio odorifero; e il giorno della morte, meglio del giorno della nascita.2 E’ meglio andare in una casa di duolo, che andare in una casa di convito; poiché là è la fine d’ogni uomo, e colui che vive vi porrà mente.3 La tristezza val meglio del riso; poiché quando il viso è mesto, il cuore diventa migliore.4 Il cuore del savio è nella casa del duolo; ma il cuore degli stolti è nella casa della gioia.5 Meglio vale udire la riprensione del savio, che udire la canzone degli stolti.6 Poiché qual è lo scoppiettio de’ pruni sotto una pentola, tal è il riso dello stolto. Anche questo è vanità.7 Certo, l’oppressione rende insensato il savio, e il dono fa perdere il senno.8 Meglio vale la fine d’una cosa, che il suo principio; e lo spirito paziente val meglio dello spirito altero.9 Non t’affrettare a irritarti nello spirito tuo, perché l’irritazione riposa in seno agli stolti.10 Non dire: "Come mai i giorni di prima eran migliori di questi?" poiché non è per sapienza che tu chiederesti questo.11 La sapienza è buona quanto un’eredità, e anche di più, per quelli che vedono il sole.12 Poiché la sapienza offre un riparo, come l’offre il danaro; ma l’eccellenza della scienza sta in questo, che la sapienza fa vivere quelli che la possiedono.13 Considera l’opera di Dio; chi potrà raddrizzare ciò che egli ha ricurvo?14 Nel giorno della prosperità godi del bene, e nel giorno dell’avversità rifletti. Dio ha fatto l’uno come ’altro, affinché l’uomo non scopra nulla di ciò che sarà dopo di lui.15 Io ho veduto tutto questo nei giorni della mia vanità. V’è tal giusto che perisce per la sua giustizia, e v’è tal empio che prolunga la sua vita con la sua malvagità.16 Non esser troppo giusto, e non ti far savio oltremisura; perché ti distruggeresti?17 Non esser troppo empio, né essere stolto; perché morresti tu prima del tempo?18 E’ bene che tu t’attenga fermamente a questo, e che tu non ritragga la mano da quello; poiché chi teme ddio evita tutte queste cose.19 La sapienza dà al savio più forza che non facciano dieci capi in una città.20 Certo, non v’è sulla terra alcun uomo giusto che faccia il bene e non pecchi mai.21 Non porre dunque mente a tutte le parole che si dicono, per non sentirti maledire dal tuo servo;22 poiché il tuo cuore sa che sovente anche tu hai maledetto altri.23 Io ho esaminato tutto questo con sapienza. Ho detto: "Voglio acquistare sapienza"; ma la sapienza è rimasta lungi da me.24 Una cosa ch’è tanto lontana e tanto profonda chi la potrà trovare?25 Io mi sono applicato nel cuor mio a riflettere, a investigare, a cercare la sapienza e la ragion delle cose, e a riconoscere che l’empietà è una follia e la stoltezza una pazzia;26 e ho trovato una cosa più amara della morte: la donna ch’è tutta tranelli, il cui cuore non è altro che reti, e le cui mani sono catene; colui ch’è gradito a Dio le sfugge, ma il peccatore riman preso da lei.27 Ecco, questo ho trovato, dice l’Ecclesiaste, dopo aver esaminato le cose una ad una per afferrarne la ragione;28 ecco quello che l’anima mia cerca ancora, senza ch’io l’abbia trovato: un uomo fra mille, l’ho trovato, ma una donna fra tutte, non l’ho trovata.29 Questo soltanto ho trovato: che Dio ha fatto l’uomo retto, ma gli uomini hanno cercato molti sotterfugi.

1 (H7:2) Hyvä nimi on parempi kuin kallis öljy, ja kuolinpäivä parempi kuin syntymäpäivä.2 (H7:3) Parempi kuin pitotaloon on mennä surutaloon, sillä siinä on kaikkien ihmisten loppu, ja elossa oleva painaa sen mieleensä.3 (H7:4) Suru on parempi kuin nauru, sillä sydämelle on hyväksi, että kasvot ovat murheelliset.4 (H7:5) Viisaitten sydän on surutalossa, tyhmien sydän ilotalossa.5 (H7:6) Parempi on kuulla viisaan nuhdetta, kuin olla kuulemassa tyhmien laulua;6 (H7:7) sillä niinkuin orjantappurain rätinä padan alla, on tyhmän nauru. Ja sekin on turhuutta.7 (H7:8) Sillä väärä voitto tekee viisaan hulluksi, ja lahja turmelee sydämen.8 (H7:9) Asian loppu on parempi kuin sen alku, ja pitkämielinen on parempi kuin korkeamielinen.9 (H7:10) Älköön mielesi olko pikainen vihaan, sillä viha majautuu tyhmäin poveen.11 (H7:12) Viisaus on yhtä hyvä kuin perintöosa ja on etu niille, jotka ovat näkemässä aurinkoa.12 (H7:13) Sillä viisauden varjossa on kuin rahan varjossa, mutta tieto on hyödyllisempi: viisaus pitää haltijansa elossa.13 (H7:14) Katso Jumalan tekoja; sillä kuka voi sen suoristaa, minkä hän on vääräksi tehnyt?14 (H7:15) Hyvänä päivänä ole hyvillä mielin, ja pahana päivänä ymmärrä, että toisen niinkuin toisenkin on Jumala tehnyt, koskapa ihminen ei saa mitään siitä, mikä hänen jälkeensä tulee.15 (H7:16) Kaikkea olen tullut näkemään turhina päivinäni: on vanhurskaita, jotka hukkuvat vanhurskaudessaan, ja on jumalattomia, jotka elävät kauan pahuudessaan.16 (H7:17) Älä ole kovin vanhurskas äläkä esiinny ylen viisaana: miksi tuhoaisit itsesi?17 (H7:18) Älä ole kovin jumalaton, äläkä ole tyhmä: miksi kuolisit ennen aikaasi?18 (H7:19) Hyvä on, että pidät kiinni toisesta etkä hellitä kättäsi toisestakaan, sillä Jumalaa pelkääväinen selviää näistä kaikista.19 (H7:20) Viisaus auttaa viisasta voimakkaammin kuin kymmenen vallanpitäjää, jotka ovat kaupungissa.20 (H7:21) Sillä ei ole maan päällä ihmistä niin vanhurskasta, että hän tekisi vain hyvää eikä tekisi syntiä.21 (H7:22) Älä myöskään pane mieleesi kaikkia puheita, mitä puhutaan, ettet kuulisi palvelijasi sinua kiroilevan.22 (H7:23) Sillä oma sydämesikin tietää, että myös sinä olet monta kertaa kiroillut muita.24 (H7:25) Kaukana on kaiken olemus ja syvällä, syvällä; kuka voi sen löytää?25 (H7:26) Minä ryhdyin sydämessäni oppimaan, miettimään ja etsimään viisautta ja tutkistelun tuloksia, tullakseni tuntemaan jumalattomuuden typeryydeksi ja tyhmyyden mielettömyydeksi.26 (H7:27) Ja minä löysin sen, mikä on kuolemaa katkerampi: naisen, joka on verkko, jonka sydän on paula ja jonka kädet ovat kahleet. Se, joka on otollinen Jumalan edessä, pelastuu hänestä, mutta synnintekijä häneen takertuu.27 (H7:28) Katso, tämän minä olen löytänyt, sanoi saarnaaja, pyrkiessäni asia asialta löytämään tutkistelun tulosta;28 (H7:29) mitä sieluni on yhäti etsinyt, mutta mitä en ole löytänyt, on tämä: olen löytänyt tuhannesta yhden miehen, mutta koko siitä luvusta en ole löytänyt yhtäkään naista.29 (H7:30) Katso, tämän ainoastaan olen löytänyt: että Jumala on tehnyt ihmiset suoriksi, mutta itse he etsivät monia mutkia.