1 Mi son messo poi a considerare tutte le oppressioni che si commettono sotto il sole; ed ecco, le lacrime degli oppressi, i quali non hanno chi li consoli e dal lato dei loro oppressori la violenza, mentre quelli non hanno chi li consoli.2 Ondio ho stimato i morti, che son già morti, più felici de vivi che son vivi tuttora;3 è più felice degli uni e degli altri, colui che non è ancora venuto allesistenza, e non ha ancora vedute le azioni malvage che si commettono sotto il sole.4 E ho visto che ogni fatica e ogni buona riuscita nel lavoro provocano invidia delluno contro laltro. Anche questo è vanità e un correr dietro al vento.5 Lo stolto incrocia le braccia e mangia la sua propria carne.6 Val meglio una mano piena di riposo, che ambo le mani piene di travaglio e di corsa dietro al vento.7 E ho visto anche unaltra vanità sotto il sole:8 un tale è solo, senzalcuno che gli stia da presso; non ha né figlio né fratello, e nondimeno saffatica senza fine, e i suoi occhi non si sazian mai di ricchezze. E non riflette: Ma per chi dunque maffatico e privo lanima mia dogni bene? Anche questa è una vanità e uningrata occupazione.9 Due valgon meglio dun solo, perché sono ben ricompensati della loro fatica.10 Poiché, se luno cade, laltro rialza il suo compagno; ma guai a colui chè solo, e cade senzavere un altro che lo rialzi!11 Così pure, se due dormono assieme, si riscaldano; ma chi è solo, come farà a riscaldarsi?12 E se uno tenta di sopraffare colui chè solo, due gli terranno testa; una corda a tre capi non si rompe così presto.13 Meglio un giovinetto povero e savio, dun re vecchio e stolto che non sa più ricevere ammonimenti.14 E uscito di prigione per esser re: egli, chera nato povero nel suo futuro regno.15 Io ho visto tutti i viventi che vanno e vengono sotto il sole unirsi al giovinetto, che dovea succedere al re e regnare al suo posto.16 Senza fine eran tutto il popolo, tutti quelli alla testa dei quali ei si trovava. Eppure, quelli che verranno in seguito non si rallegreranno di lui! Anche questo è vanità e un correr dietro al vento.
1 Taas minä katselin kaikkea sortoa, jota harjoitetaan auringon alla, ja katso, siinä on sorrettujen kyyneleet, eikä ole heillä lohduttajaa; väkivaltaa tekee heidän sortajainsa käsi, eikä ole heillä lohduttajaa.2 Ja minä ylistin vainajia, jotka ovat jo kuolleet, onnellisemmiksi kuin eläviä, jotka vielä ovat elossa,3 ja onnellisemmaksi kuin nämä kumpikaan sitä, joka ei vielä ole olemassa eikä ole nähnyt sitä pahaa, mikä tapahtuu auringon alla.4 Ja minä näin kaikesta vaivannäöstä ja työn kunnollisuudesta, että se on toisen kateutta toista kohtaan.5 Sekin on turhuutta ja tuulen tavoittelua. Tyhmä panee kädet ristiin ja kalvaa omaa lihaansa.6 Parempi on pivollinen lepoa kuin kahmalollinen vaivannäköä ja tuulen tavoittelua.7 Taas minä näin turhuuden auringon alla:8 Tuossa on yksinäinen, ei ole hänellä toista, ei poikaa, ei veljeäkään ole hänellä; mutta ei ole loppua kaikella hänen vaivannäöllänsä, eikä hänen silmänsä saa kylläänsä rikkaudesta. Ja kenen hyväksi minä sitten vaivaa näen ja pidätän itseni nautinnoista? Tämäkin on turhuutta ja on paha asia.9 Kahden on parempi kuin yksin, sillä heillä on vaivannäöstänsä hyvä palkka.10 Jos he lankeavat, niin toinen nostaa ylös toverinsa; mutta voi yksinäistä, jos hän lankeaa! Ei ole toista nostamassa häntä ylös.11 Myös, jos kaksi makaa yhdessä, on heillä lämmin; mutta kuinka voisi yksinäisellä olla lämmin?12 Ja yksinäisen kimppuun voi joku käydä, mutta kaksi pitää sille puolensa. Eikä kolmisäinen lanka pian katkea.13 Parempi on köyhä, mutta viisas nuorukainen kuin vanha ja tyhmä kuningas, joka ei enää ymmärrä ottaa varoituksesta vaaria.14 Sillä vankilasta tuo toinen lähti tullaksensa kuninkaaksi, vaikka oli hänen kuninkaana ollessaan syntynyt köyhänä.15 Minä näin kaikkien, jotka elivät ja vaelsivat auringon alla, olevan nuorukaisen puolella, tuon toisen, joka oli astuva hänen sijaansa.16 Ei ollut loppua kaikella sillä väellä, niillä kaikilla, joita hän johti; mutta jälkipolvet eivät hänestä iloitse. Sillä sekin on turhuutta ja tuulen tavoittelemista.