1 La balance fausse est en horreur à l'Eternel, Mais le poids juste lui est agréable.

2 Quand vient l'orgueil, vient aussi l'ignominie; Mais la sagesse est avec les humbles.

3 L'intégrité des hommes droits les dirige, Mais les détours des perfides causent leur ruine.

4 Au jour de la colère, la richesse ne sert à rien; Mais la justice délivre de la mort.

5 La justice de l'homme intègre aplanit sa voie, Mais le méchant tombe par sa méchanceté.

6 La justice des hommes droits les délivre, Mais les méchants sont pris par leur malice.

7 A la mort du méchant, son espoir périt, Et l'attente des hommes iniques est anéantie.

8 Le juste est délivré de la détresse, Et le méchant prend sa place.

9 Par sa bouche l'impie perd son prochain, Mais les justes sont délivrés par la science.

10 Quand les justes sont heureux, la ville est dans la joie; Et quand les méchants périssent, on pousse des cris d'allégresse.

11 La ville s'élève par la bénédiction des hommes droits, Mais elle est renversée par la bouche des méchants.

12 Celui qui méprise son prochain est dépourvu de sens, Mais l'homme qui a de l'intelligence se tait.

13 Celui qui répand la calomnie dévoile les secrets, Mais celui qui a l'esprit fidèle les garde.

14 Quand la prudence fait défaut, le peuple tombe; Et le salut est dans le grand nombre des conseillers.

15 Celui qui cautionne autrui s'en trouve mal, Mais celui qui craint de s'engager est en sécurité.

16 Une femme qui a de la grâce obtient la gloire, Et ceux qui ont de la force obtiennent la richesse.

17 L'homme bon fait du bien à son âme, Mais l'homme cruel trouble sa propre chair.

18 Le méchant fait un gain trompeur, Mais celui qui sème la justice a un salaire véritable.

19 Ainsi la justice conduit à la vie, Mais celui qui poursuit le mal trouve la mort.

20 Ceux qui ont le coeur pervers sont en abomination à l'Eternel, Mais ceux dont la voie est intègre lui sont agréables.

21 Certes, le méchant ne restera pas impuni, Mais la postérité des justes sera sauvée.

22 Un anneau d'or au nez d'un pourceau, C'est une femme belle et dépourvue de sens.

23 Le désir des justes, c'est seulement le bien; L'attente des méchants, c'est la fureur.

24 Tel, qui donne libéralement, devient plus riche; Et tel, qui épargne à l'excès, ne fait que s'appauvrir.

25 L'âme bienfaisante sera rassasiée, Et celui qui arrose sera lui-même arrosé.

26 Celui qui retient le blé est maudit du peuple, Mais la bénédiction est sur la tête de celui qui le vend.

27 Celui qui recherche le bien s'attire de la faveur, Mais celui qui poursuit le mal en est atteint.

28 Celui qui se confie dans ses richesses tombera, Mais les justes verdiront comme le feuillage.

29 Celui qui trouble sa maison héritera du vent, Et l'insensé sera l'esclave de l'homme sage.

30 Le fruit du juste est un arbre de vie, Et le sage s'empare des âmes.

31 Voici, le juste reçoit sur la terre une rétribution; Combien plus le méchant et le pécheur!

1 Väärä vaaka on Herralle kauhistus, mutta täysi paino on hänelle otollinen.

2 Mihin ylpeys tulee, sinne tulee häpeäkin, mutta nöyräin tykönä on viisaus.

3 Oikeamielisiä ohjaa heidän nuhteettomuutensa, mutta uskottomat hävittää heidän vilppinsä.

4 Ei auta tavara vihan päivänä, mutta vanhurskaus vapahtaa kuolemasta.

5 Nuhteettoman vanhurskaus tasoittaa hänen tiensä, mutta jumalaton sortuu jumalattomuuteensa.

6 Oikeamieliset vapahtaa heidän vanhurskautensa, mutta uskottomat vangitsee heidän oma himonsa.

7 Jumalattoman ihmisen kuollessa hukkuu hänen toivonsa, ja vääräin odotus hukkuu.

8 Vanhurskas pelastetaan hädästä, ja jumalaton joutuu hänen sijaansa.

9 Rietas suullansa turmelee lähimmäisensä, mutta taito on vanhurskaitten pelastus.

10 Vanhurskaitten onnesta kaupunki iloitsee, ja jumalattomain hukkumisesta syntyy riemu.

11 Oikeamielisten siunauksesta kaupunki kohoaa, mutta jumalattomain suu sitä hajottaa.

12 Mieltä vailla on, joka lähimmäistänsä halveksii, mutta ymmärtäväinen mies on vaiti.

13 Joka panettelijana käy, ilmaisee salaisuuden, mutta jolla luotettava henki on, se säilyttää asian.

14 Missä ohjausta ei ole, sortuu kansa, mutta neuvonantajain runsaus tuo menestyksen.

15 Joka vierasta takaa, sen käy pahoin, mutta joka kädenlyöntiä vihaa, se on turvattu.

16 Suloinen nainen saa kunniaa, ja voimalliset saavat rikkautta.

17 Armelias mies tekee hyvää itsellensä, mutta armoton syöksee onnettomuuteen oman lihansa.

18 Jumalaton hankkii pettäväistä voittoa, mutta joka vanhurskautta kylvää, saa pysyvän palkan.

19 Joka on vakaa vanhurskaudessa, saa elämän; mutta joka pahaa tavoittaa, saa kuoleman.

20 Väärämieliset ovat Herralle kauhistus, mutta nuhteettomasti vaeltaviin hän mielistyy.

21 Totisesti: paha ei jää rankaisematta, mutta vanhurskasten jälkeläiset pelastuvat.

22 Kultarengas sian kärsässä on kaunis nainen, älyä vailla.

23 Vanhurskaitten halajaminen vie onneen, jumalattomien toivo vihaan.

24 Toinen on antelias ja saa yhä lisää, toinen säästää yli kohtuuden ja vain köyhtyy.

25 Hyväätekeväinen sielu tulee ravituksi, ja joka muita virvoittaa, se itse kostuu.

26 Joka viljan pitää takanaan, sitä kansa kiroaa, mutta joka viljan kaupaksi antaa, sen pään päälle tulee siunaus.

27 Joka hyvään pyrkii, etsii sitä, mikä otollista on, mutta joka pahaa etsii, sille se tulee.

28 Joka rikkauteensa luottaa, se kukistuu, mutta vanhurskaat viheriöitsevät niinkuin lehvä.

29 Joka talonsa rappiolle saattaa, perii tuulta, ja hullu joutuu viisaan orjaksi.

30 Vanhurskaan hedelmä on elämän puu, ja viisas voittaa sieluja.

31 Katso, vanhurskas saa palkkansa maan päällä, saati sitten jumalaton ja syntinen.