1 Paroles du roi Lemuel. Sentences par lesquelles sa mère l'instruisit.

2 Que te dirai-je, mon fils? que te dirai-je, fils de mes entrailles? Que te dirai-je, mon fils, objet de mes voeux?

3 Ne livre pas ta vigueur aux femmes, Et tes voies à celles qui perdent les rois.

4 Ce n'est point aux rois, Lemuel, Ce n'est point aux rois de boire du vin, Ni aux princes de rechercher des liqueurs fortes,

5 De peur qu'en buvant ils n'oublient la loi, Et ne méconnaissent les droits de tous les malheureux.

6 Donnez des liqueurs fortes à celui qui périt, Et du vin à celui qui a l'amertume dans l'âme;

7 Qu'il boive et oublie sa pauvreté, Et qu'il ne se souvienne plus de ses peines.

8 Ouvre ta bouche pour le muet, Pour la cause de tous les délaissés.

9 Ouvre ta bouche, juge avec justice, Et défends le malheureux et l'indigent.

10 Qui peut trouver une femme vertueuse? Elle a bien plus de valeur que les perles.

11 Le coeur de son mari a confiance en elle, Et les produits ne lui feront pas défaut.

12 Elle lui fait du bien, et non du mal, Tous les jours de sa vie.

13 Elle se procure de la laine et du lin, Et travaille d'une main joyeuse.

14 Elle est comme un navire marchand, Elle amène son pain de loin.

15 Elle se lève lorsqu'il est encore nuit, Et elle donne la nourriture à sa maison Et la tâche à ses servantes.

16 Elle pense à un champ, et elle l'acquiert; Du fruit de son travail elle plante une vigne.

17 Elle ceint de force ses reins, Et elle affermit ses bras.

18 Elle sent que ce qu'elle gagne est bon; Sa lampe ne s'éteint point pendant la nuit.

19 Elle met la main à la quenouille, Et ses doigts tiennent le fuseau.

20 Elle tend la main au malheureux, Elle tend la main à l'indigent.

21 Elle ne craint pas la neige pour sa maison, Car toute sa maison est vêtue de cramoisi.

22 Elle se fait des couvertures, Elle a des vêtements de fin lin et de pourpre.

23 Son mari est considéré aux portes, Lorsqu'il siège avec les anciens du pays.

24 Elle fait des chemises, et les vend, Et elle livre des ceintures au marchand.

25 Elle est revêtue de force et de gloire, Et elle se rit de l'avenir.

26 Elle ouvre la bouche avec sagesse, Et des instructions aimables sont sur sa langue.

27 Elle veille sur ce qui se passe dans sa maison, Et elle ne mange pas le pain de paresse.

28 Ses fils se lèvent, et la disent heureuse; Son mari se lève, et lui donne des louanges:

29 Plusieurs filles ont une conduite vertueuse; Mais toi, tu les surpasses toutes.

30 La grâce est trompeuse, et la beauté est vaine; La femme qui craint l'Eternel est celle qui sera louée.

31 Récompensez-la du fruit de son travail, Et qu'aux portes ses oeuvres la louent.

1 Lemuelin, Massan kuninkaan, sanat, joilla hänen äitinsä kasvatti häntä.

2 Mitä, poikani; mitä, kohtuni poika; mitä, lupausteni poika?

3 Älä anna voimaasi naisille, vaellustasi kuningasten turmelijatarten valtaan.

5 Muutoin hän juodessaan unhottaa, mitä saädetty on, ja vääntelee kaikkien kurjuuden lasten oikeuden.

6 Antakaa väkevää juomaa menehtyvälle ja viiniä murhemielisille.

7 Sellainen juokoon ja unhottakoon köyhyytensä älköönkä enää vaivaansa muistelko.

8 Avaa suusi mykän hyväksi, oikeuden hankkimiseksi kaikille sortuville.

9 Avaa suusi, tuomitse oikein, hanki kurjalle ja köyhälle oikeus.

10 Kelpo vaimon kuka löytää? Sellaisen arvo on helmiä paljon kalliimpi.

11 Hänen miehensä sydän häneen luottaa, eikä siltä mieheltä riistaa puutu.

12 Hän tekee miehellensä hyvää, ei pahaa, kaikkina elinpäivinänsä.

13 Hän puuhaa villat ja pellavat ja halullisin käsin askartelee.

14 Hän on kauppiaan laivojen kaltainen: leipänsä hän noutaa kaukaa.

15 Kun yö vielä on, hän nousee ja antaa ravinnon perheellensä, piioilleen heidän osansa.

16 Hän haluaa peltoa ja hankkii sen, istuttaa viinitarhan kättensä hedelmällä.

17 Hän voimalla vyöttää kupeensa ja käsivartensa vahvistaa.

18 Hankkeensa hän huomaa käyvän hyvin, ei sammu hänen lamppunsa yöllä.

19 Hän ojentaa kätensä kehrävarteen ja käyttelee värttinää kämmenissään.

20 Hän avaa kätensä kurjalle, ojentaa köyhälle molemmat kätensä.

21 Ei pelkää hän perheensä puolesta lunta, sillä koko hänen perheensä on puettu purppuravillaan.

22 Hän valmistaa itsellensä peitteitä; hienoa pellavaa ja punapurppuraa on hänen pukunsa.

23 Hänen miehensä on tunnettu porteissa, maanvanhinten seassa istuessansa.

24 Hän aivinapaitoja tekee ja myy, vöitä hän kauppiaalle toimittaa.

25 Vallalla ja kunnialla hän on vaatetettu, ja hän nauraa tulevalle päivälle.

26 Suunsa hän avaa viisauden sanoihin, hänen kielellään on lempeä opetus.

27 Hän tarkkaa talonsa menoa, eikä hän laiskan leipää syö.

28 Hänen poikansa nousevat ja kiittävät hänen onneansa; hänen miehensä nousee ja ylistää häntä:

30 Pettävä on sulous, kauneus katoavainen; ylistetty se vaimo, joka Herraa pelkää!

31 Suokaa hänen nauttia kättensä hedelmiä, hänen tekonsa häntä porteissa ylistäkööt.