1 Dies ist die Last über das Schautal: Was ist denn euch, daß ihr alle so auf die Dächer lauft?

2 Du warst voll Getönes, eine Stadt voll Volks, eine fröhliche Stadt. Deine Erschlagenen sind nicht mit dem Schwert erschlagen und nicht im Streit gestorben;

3 alle deine Hauptleute sind vor dem Bogen gewichen und gefangen; alle, die man in dir gefunden hat, sind gefangen und fern geflohen.

4 Darum sage ich: Hebt euch von mir, laßt mich bitterlich weinen; müht euch nicht, mich zu trösten über die Verstörung der Tochter meines Volks!

5 Denn es ist ein Tag des Getümmels und der Zertretung und Verwirrung vom Herrn HERRN Zebaoth im Schautal um des Untergrabens willen der Mauer und des Geschreies am Berge.

6 Denn Elam fährt daher mit Köcher, Wagen, Leuten und Reitern, und Kir glänzt daher mit Schilden.

7 Und es wird geschehen, daß deine auserwählten Täler werden voll Wagen sein, und Reiter werden sich lagern vor die Tore.

8 Da wird der Vorhang Juda's aufgedeckt werden, daß man schauen wird zu der Zeit nach Rüstungen im Hause des Waldes.

9 Und ihr werdet die Risse an der Stadt Davids viel sehen und werdet das Wasser des untern Teiches sammeln;

10 ihr werdet auch die Häuser zu Jerusalem zählen; ja, ihr werdet die Häuser abbrechen, die Mauer zu befestigen,

11 und werdet einen Graben machen zwischen beiden Mauern vom Wasser des alten Teiches. Doch sehet ihr nicht auf den, der solches tut, und schauet nicht auf den, der solches schafft von ferneher.

12 Darum wird der Herr, HERR Zebaoth zu der Zeit rufen lassen, daß man weine und klage und sich das Haar abschere und Säcke anziehe.

13 Wiewohl jetzt, siehe, ist's eitel Freude und Wonne, Ochsen würgen, Schafe schlachten, Fleisch essen, Wein trinken und ihr sprecht: "Laßt uns essen und trinken, wir sterben doch morgen!"

14 Aber meinen Ohren ist es vom HERRN Zebaoth offenbart: Was gilt's, ob euch diese Missetat soll vergeben werden, bis ihr sterbet? spricht der Herr, HERR Zebaoth.

15 So spricht der Herr, HERR Zebaoth: Gehe hinein zum Schatzmeister Sebna, dem Hofmeister, und sprich zu ihm:

16 Was hast du hier? wem gehörst du an, daß du dir ein Grab hier hauen lässest, als der sein Grab in der Höhe hauen läßt und als der seine Wohnung in den Felsen machen läßt?

17 Siehe, der HERR wird dich wegwerfen, wie ein Starker einen wegwirft, und wird dich greifen

18 und dich umtreiben wie eine Kugel auf weitem Lande. Daselbst wirst du sterben, daselbst werden deine köstlichen Wagen bleiben, du Schmach des Hauses deines Herrn!

19 Und ich will dich von deinem Stande stürzen, und von deinem Amt will ich dich setzen.

20 Und zu der Zeit will ich rufen meinen Knecht Eljakim, den Sohn Hilkias,

21 und will ihm deinen Rock anziehen und ihn mit deinem Gürtel gürten und deine Gewalt in seine Hand geben, daß er Vater sei derer, die zu Jerusalem wohnen und des Hauses Juda.

22 Und ich will die Schlüssel zum Hause Davids auf seine Schulter legen, daß er auftue und niemand zuschließe, daß er zuschließe und niemand auftue.

23 Und will ihn zum Nagel stecken an einen festen Ort, und er soll haben den Stuhl der Ehre in seines Vaters Hause,

24 daß man an ihn hänge alle Herrlichkeit seines Vaterhauses, Kind und Kindeskinder, alle kleinen Geräte, beide, Trinkgefäße und allerlei Krüge.

25 Zu der Zeit, spricht der HERR Zebaoth, soll der Nagel weggenommen werden, der am festen Ort steckt, daß er zerbreche und falle und seine Last umkomme. Denn der HERR sagt's.

1 Ennussana Näkylaaksosta. Mitä nyt, Jerusalem? Miksi kaikki sinun asukkaasi ovat nousseet katoille juhlimaan?

2 Miksi taas tämä kohina ja melu, sinä ilakoiva kaupunki? Sinun miehiäsi on kuollut, ei taistelussa, he eivät kaatuneet miekan lävistäminä,

3 sinun päällikkösi pakenivat yhtenä miehenä, he riensivät pois nuolien ulottuvilta. Vankeina he ovat, kaikki heidät tavoitettiin, vaikka olisivat paenneet matkojen päähän.

4 Sen tähden minä nyt pyydän: -- Jättäkää minut rauhaan, antakaa minun itkeä suruani! Älkää tunkeilko minua lohduttamaan, kun murehdin kansani onnettomuutta.

5 Säikähdyksen, hämmingin ja hävityksen päivän lähetti Jumala, Herra Sebaot, Näkylaaksoon. Hän mursi sen varustukset, ja kauhun huuto kohosi vuorille.

6 Elam sieppasi mukaansa nuoliviinen, Syyria valjasti vaunuhevoset, Kir otti kilpensä esille.

7 Niin sinun kauniit laaksosi täyttyivät vaunuista, ja vihollisen ratsumiehet asettuivat porttiesi eteen.

8 Herra riisui suojaavan verhon Juudalta. Silloin te kyllä lähditte tarkastamaan Setripalatsin asevarastoja

9 ja havahduitte näkemään, miten pahasti halkeillut oli Daavidin kaupungin muuri. Te varastoitte vettä Alalammikkoon

10 ja tarkastitte ja arvioitte Jerusalemin talot, revitte niitä muurien vahvistamiseksi.

11 Kahden muurin välille te teitte kokoamisaltaan Vanhanlammikon vesiä varten. Mutta hänen puoleensa, jonka tekoa kaikki on, te ette kääntyneet, häneen, joka tämän kaiken kauan sitten loi, te ette katsettanne nostaneet.

12 Jumala, Herra Sebaot, kutsui sinä päivänä teitä itkiäisiin ja valittajaisiin. Hän kehotti teitä ajamaan päänne paljaaksi ja vyöttäytymään säkkivaatteeseen.

14 Niin minä sain kuulla Herran Sebaotin sanat: -- Tietäkää: tämä synti jää sovittamatta aina kuolemaanne saakka. Näin sanoo Jumala, Herra Sebaot.

15 Jumala, Herra Sebaot, on sanonut näin: -- Mene ja vie Sebnalle, kuninkaan voudille ja hovin päällikölle, tämä viesti:

16 Kuka sinä oikein olet ja mikä luulet täällä olevasi, kun hakkautat itsellesi haudan tänne korkealle vuoren rinteeseen, kallioon louhitun hautakammion?

17 Näin käy: Herra viskaa sinut menemään, hän kahmaisee ja puristaa sinut kouraansa,

18 kääräisee sinut keräksi ja paiskaa kuin pallon kauas maahan, jossa tilaa riittää. Sinne sinä kuolet ja siihen jäävät loistovaunusi, sinä herrasi huoneen häpeätahra!

19 Hän sysää sinut pois virastasi ja raastaa sinut korkeasta asemastasi tomuun.

20 Sinä päivänä minä kutsun palvelijani Eljakimin, Hilkian pojan,

21 ja hänen ylleen minä puen sinun pukusi, hänen vyötäisilleen sidon sinun vyösi, hänen käteensä annan sinun valtasi, ja hänestä tulee isä Jerusalemin asukkaille ja koko Juudan sukukunnalle.

22 Hänen olalleen minä ripustan Daavidin huoneen avaimen. Hän avaa, eikä kukaan sulje, hän sulkee, eikä kukaan avaa.

23 Minä isken hänet vahvaksi naulaksi lujaan paikkaan, hänen korkea arvonsa tuottaa kunniaa koko suvulle.

24 Mutta ennen pitkää hänen varassaan riippuu koko suuri suku, niin vesat kuin risutkin, kaikki kipot ja kapot pöytämaljoista alkaen viimeiseen viiniruukkuun saakka,

25 kunnes tulee päivä -- näin sanoo Herra -- jolloin lujaan paikkaan isketty vahva naula pettää. Se murtuu, ja kuorma, joka oli sen varassa, romahtaa maahan ja murskautuu. Herra on puhunut.