1 Eine Unterweisung Ethans, des Esrahiten.

2 Ich will singen von der Gnade des HERRN ewiglich und seine Wahrheit verkündigen mit meinem Munde für und für

3 und sage also: Daß eine ewige Gnade wird aufgehen, und du wirst deine Wahrheit treulich halten im Himmel.

4 "Ich habe einen Bund gemacht mit meinem Auserwählten; ich habe David, meinem Knechte, geschworen:

5 Ich will deinen Samen bestätigen ewiglich und deinen Stuhl bauen für und für." (Sela.)

6 Und die Himmel werden, HERR, deine Wunder preisen und deine Wahrheit in der Gemeinde der Heiligen.

7 Denn wer mag in den Wolken dem HERRN gleich gelten, und gleich sein unter den Kindern Gottes dem HERRN?

8 Gott ist sehr mächtig in der Versammlung der Heiligen und wunderbar über alle, die um ihn sind.

9 HERR, Gott Zebaoth, wer ist wie du ein mächtiger Gott? Und deine Wahrheit ist um dich her.

10 Du herrschest über das ungestüme Meer; du stillest seine Wellen, wenn sie sich erheben.

11 Du schlägst Rahab zu Tod; du zerstreust deine Feinde mit deinem starken Arm.

12 Himmel und Erde ist dein; du hast gegründet den Erdboden und was darinnen ist.

13 Mitternacht und Mittag hast du geschaffen; Thabor und Hermon jauchzen in deinem Namen.

14 Du hast einen gewaltigen Arm; stark ist deine Hand, und hoch ist deine Rechte.

15 Gerechtigkeit und Gericht ist deines Stuhles Festung; Gnade und Wahrheit sind vor deinem Angesicht.

16 Wohl dem Volk, das jauchzen kann! HERR, sie werden im Licht deines Antlitzes wandeln;

17 sie werden über deinen Namen täglich fröhlich sein und in deiner Gerechtigkeit herrlich sein.

18 Denn du bist der Ruhm ihrer Stärke, und durch dein Gnade wirst du unser Horn erhöhen.

19 Denn des HERRN ist unser Schild, und des Heiligen in Israel ist unser König.

20 Dazumal redetest du im Gesicht zu deinem Heiligen und sprachst: "Ich habe einen Helden erweckt, der helfen soll; ich habe erhöht einen Auserwählten aus dem Volk.

21 Ich habe gefunden meinen Knecht David; ich habe ihn gesalbt mit meinem heiligen Öl.

22 Meine Hand soll ihn erhalten und mein Arm soll ihn stärken.

23 Die Feinde sollen ihn nicht überwältigen, und die Ungerechten sollen ihn nicht dämpfen;

24 sondern ich will seine Widersacher schlagen vor ihm her, und die ihn hassen, will ich plagen;

25 aber meine Wahrheit und Gnade soll bei ihm sein, und sein Horn soll in meinem Namen erhoben werden.

26 Ich will seine Hand über das Meer stellen und seine Rechte über die Wasser.

27 Er wird mich nennen also: Du bist mein Vater, mein Gott und Hort, der mir hilft.

28 Und ich will ihn zum ersten Sohn machen, allerhöchst unter den Königen auf Erden.

29 Ich will ihm ewiglich bewahren meine Gnade, und mein Bund soll ihm fest bleiben.

30 Ich will ihm ewiglich Samen geben und seinen Stuhl, solange der Himmel währt, erhalten.

31 Wo aber seine Kinder mein Gesetz verlassen und in meinen Rechten nicht wandeln,

32 so sie meine Ordnungen entheiligen und meine Gebote nicht halten,

33 so will ich ihre Sünde mit der Rute heimsuchen und ihre Missetat mit Plagen;

34 aber meine Gnade will ich nicht von ihm wenden und meine Wahrheit nicht lassen trügen.

35 Ich will meinen Bund nicht entheiligen, und nicht ändern, was aus meinem Munde gegangen ist.

36 Ich habe einmal geschworen bei meiner Heiligkeit, ich will David nicht lügen:

37 Sein Same soll ewig sein und sein Stuhl vor mir wie die Sonne;

38 wie der Mond soll er ewiglich erhalten sein, und gleich wie der Zeuge in den Wolken gewiß sein." (Sela.)

39 Aber nun verstößest du und verwirfst und zürnest mit deinem Gesalbten.

40 Du zerstörst den Bund deines Knechtes und trittst sein Krone zu Boden.

41 Du zerreißest alle seine Mauern und lässest seine Festen zerbrechen.

42 Es berauben ihn alle, die vorübergehen; er ist seinen Nachbarn ein Spott geworden.

43 Du erhöhest die Rechte seiner Widersacher und erfreuest alle seine Feinde.

44 Auch hast du die Kraft seines Schwertes weggenommen und lässest ihn nicht siegen im Streit.

45 Du zerstörst seine Reinigkeit und wirfst seinen Stuhl zu Boden.

46 Du verkürzest die Zeit seiner Jugend und bedeckest ihn mit Hohn. (Sela.)

47 HERR, wie lange willst du dich so gar verbergen und deinen Grimm wie Feuer brennen lassen?

48 Gedenke, wie kurz mein Leben ist. Warum willst du alle Menschen umsonst geschaffen haben?

49 Wo ist jemand, der da lebt und den Tod nicht sähe? der seine Seele errette aus des Todes Hand? (Sela.)

50 HERR, wo ist deine vorige Gnade, die du David geschworen hast in deiner Wahrheit?

51 Gedenke, HERR, an die Schmach deiner Knechte, die ich trage in meinem Schoß von so vielen Völkern allen,

52 mit der, HERR, deine Feinde schmähen, mit der sie schmähen die Fußtapfen deines Gesalbten.

53 Gelobt sei der HERR ewiglich! Amen, amen.

1 Esrahilaisen Etanin virsi. (H89:2)Minä laulan ja ylistän alati Herran armoa. Minä julistan sinun uskollisuuttasi polvesta polveen:

2 (H89:3)sinun armosi kestää iäti, sinun uskollisuutesi on vahva kuin taivas.

5 (H89:6)Taivaat ylistävät sinun ihmeitäsi, Herra, taivaan joukot sinun uskollisuuttasi.

6 (H89:7)Ei kukaan korkeuksissa ole Herran vertainen, ei kukaan hänen kaltaisensa jumalien joukossa!

7 (H89:8)Hän on Jumala, jonka edessä taivaan pyhät vapisevat, jota kaikki hänen ympärillään pelkäävät ja palvovat.

8 (H89:9)Herra, kaikkivaltias Jumala, kuka on sinun kaltaisesi? Herra, sinä olet väkevä, olet kaikessa uskollinen.

9 (H89:10)Sinä hallitset meren pauhun, tyynnytät aaltojen tyrskyn.

10 (H89:11)Sinä iskit hengiltä Rahabin, syvyyksien pedon, löit väkevällä kädelläsi viholliset hajalle.

11 (H89:12)Sinun on taivas ja sinun on maa, sinä olet perustanut maanpiirin ja kaiken mitä siinä on.

12 (H89:13)Pohjoisen ja etelän sinä olet luonut, Tabor ja Hermon ylistävät sinun nimeäsi.

13 (H89:14)Käsivartesi on voimaa täynnä, kätesi on voittoisa ja väkevä.

14 (H89:15)Vanhurskaus ja oikeus ovat valtaistuimesi perusta, armo ja uskollisuus ovat sinun palvelijasi.

15 (H89:16)Onnellinen se kansa, joka riemuiten ylistää sinua, Herra! Se kansa saa vaeltaa sinun kasvojesi valossa.

16 (H89:17)Alati sinä olet ilomme lähde, sinä olet uskollinen, sinä annat meille menestyksen.

17 (H89:18)Sinä olet meidän voimamme ja ylpeytemme, sinun hyvyytesi rohkaisee meitä.

18 (H89:19)Herra on meidän kilpemme, Israelin Pyhä meidän kuninkaamme!

20 (H89:21)Minä olen löytänyt palvelijani Daavidin ja voidellut hänet pyhällä öljylläni.

21 (H89:22)Minun voimani vahvistaa häntä ja käteni on hänen tukenaan.

22 (H89:23)Vihollinen ei häntä yllätä eikä vääryyden tekijä häntä sorra.

23 (H89:24)Minä murskaan viholliset hänen tieltään, lyön maahan hänen vihamiehensä.

24 (H89:25)Armoni ja uskollisuuteni ovat hänen rinnallaan, ja minun avullani kohoaa hänen mahtinsa sarvi.

25 (H89:26)Hänen kätensä ulottuu läntiseen mereen, hänen oikea kätensä Eufratvirtaan saakka.

26 (H89:27)Hän sanoo minulle: 'Sinä olet minun isäni, olet Jumalani, turvakallioni.'

27 (H89:28)Minä otan hänet esikoisekseni, nostan kuninkaista korkeimmaksi.

28 (H89:29)Koskaan en ota häneltä pois armoani, minun liittoni kestää horjumatta.

29 (H89:30)Minä annan hänen sukunsa säilyä iäti, annan hänen valtaistuimensa pysyä niin kauan kuin taivas kaartuu maan yllä.

31 (H89:32)jos he halveksivat minun säädöksiäni eivätkä pidä minun käskyjäni,

32 (H89:33)niin minä rankaisen heitä heidän rikoksistaan, kuritan heitä heidän syntiensä tähden.

33 (H89:34)Mutta armoani minä en ota heiltä pois, minun uskollisuuteni ei horju.

34 (H89:35)Minä en riko liittoani, en muuta sitä, minkä olen luvannut.

35 (H89:36)Minä olen vannonut pyhän nimeni kautta, ja minun valani pitää. En valehdellut, kun lupasin Daavidille:

36 (H89:37)'Sinun sukusi pysyy iäti, sinun valtaistuimesi kestää edessäni niin kauan kuin aurinko,

38 (H89:39)Kuitenkin sinä vihastuit voideltuusi, hylkäsit ja jätit hänet.

39 (H89:40)Sinä teit tyhjäksi liiton, jonka olit tehnyt palvelijasi kanssa, ja paiskasit maahan hänen kruununsa.

40 (H89:41)Sinä revit rajoilta hänen varustuksensa, raunioitit hänen linnoituksensa.

41 (H89:42)Nyt kaikki ohikulkijat ryöstävät häntä, naapurit tekevät hänestä pilkkaa.

42 (H89:43)Sinä vahvistit hänen vastustajiaan, annoit hänen vihollisilleen aihetta riemuun.

43 (H89:44)Sinä käänsit hänen miekkansa häntä itseään vastaan, et tukenut häntä taistelussa.

44 (H89:45)Sinä teit lopun hänen loistostaan, suistit maahan hänen valtaistuimensa.

45 (H89:46)Sinä riistit häneltä nuoruuden päivät, kiedoit hänet häpeän viittaan. (sela)

46 (H89:47)Herra, kuinka kauan? Kätkeydytkö sinä ainiaaksi? Kuinka kauan vihasi leimuaa kuin tuli?

47 (H89:48)Muista, Herra, kuinka lyhyt on ihmiselämä, kuinka mitättömiksi olet luonut Aadamin lapset!

48 (H89:49)Onko ketään, joka ei kerran kuolisi, joka välttyisi joutumasta tuonelan kouriin? (sela)

49 (H89:50)Herra, missä on uskollisuutesi, missä ovat lupauksesi, jotka kerran Daavidille annoit valalla vannoen?

50 (H89:51)Älä unohda, Herra, kuinka palvelijoitasi häväistään! Kansojen pilkka raastaa sydäntäni.

51 (H89:52)Herra, katso kuinka vihollisesi herjaavat! He pilkkaavat voideltusi kohtaloa.

52 (H89:53)Ylistetty olkoon Herra ikuisesti! Aamen, Aamen.