1 Au maître-chantre, des Jéduthunites. Psaume d'Asaph.2 Ma voix s'adresse à Dieu, et je crie, ma voix s'adresse à Dieu, et il m'écoutera.3 Au jour de ma détresse, j'ai cherché le Seigneur; la nuit, ma main était étendue vers lui et ne se lassait point; mon âme refusait d'être consolée.4 Je me souvenais de Dieu, et je gémissais; je méditais, et mon esprit était abattu. Sélah (pause).5 Tu avais retenu mes yeux dans les veilles; j'étais troublé, je ne pouvais parler.6 Je pensais aux jours d'autrefois, aux années des temps passés.7 Je me rappelais mes mélodies de la nuit; je méditais en mon cœur, et mon esprit examinait.8 Le Seigneur rejettera-t-il pour toujours, ne sera-t-il plus désormais propice?9 Sa bonté a-t-elle cessé pour toujours? Sa parole a-t-elle pris fin pour tous les âges?10 Dieu a-t-il oublié d'avoir pitié? A-t-il dans sa colère fermé ses compassions?11 Et j'ai dit: Voilà ce qui fait ma souffrance: C'est que la droite du Très-Haut a changé.12 Je me rappellerai les exploits de l'Éternel, me souvenant de tes merveilles d'autrefois;13 Je méditerai sur toutes tes œuvres, et je considérerai tes hauts faits.14 O Dieu, tes voies sont saintes! Quel autre Dieu est grand comme Dieu?15 Tu es le Dieu qui fait des merveilles; tu as fait connaître ta force parmi les peuples.16 Par ton bras, tu rachetas ton peuple, les enfants de Jacob et de Joseph. (Sélah.)17 Les eaux te virent, ô Dieu! Les eaux te virent; elles tremblèrent; même les abîmes s'émurent.18 Les nues se répandirent en eaux; les nuages tonnèrent; tes traits aussi volèrent çà et là.19 Ton tonnerre gronda dans le tourbillon; les éclairs brillèrent sur le monde; la terre s'émut et trembla.20 Tu as fait ton chemin dans la mer, tes sentiers dans les grandes eaux; et tes traces n'ont point été connues.21 Tu as conduit ton peuple comme un troupeau, par la main de Moïse et d'Aaron.

1 Veisuunjohtajalle; Jedutunin tapaan; Aasafin virsi. (H77:2) Minä korotan ääneni Jumalan puoleen ja huudan; minä korotan ääneni Jumalan puoleen, että hän minua kuulisi.2 (H77:3) Ahdistukseni aikana minä etsin Herraa; minun käteni on yöllä ojennettuna eikä väsy; minun sieluni ei lohdutuksesta huoli.3 (H77:4) Minä muistan Jumalaa ja huokaan; minä tutkistelen, ja minun henkeni nääntyy. Sela.4 (H77:5) Sinä pidät minun silmäni valveilla; minä olen niin levoton, etten voi puhua.5 (H77:6) Minä ajattelen muinaisia päiviä, ammoin menneitä vuosia.6 (H77:7) Minä muistan yöllä kanteleeni, minä mietiskelen sydämessäni, ja minun henkeni tutkii:7 (H77:8) Hylkääkö Herra ikiajoiksi eikä enää osoita mielisuosiota?8 (H77:9) Onko hänen armonsa mennyt ainiaaksi, onko hänen lupauksensa lopussa polvesta polveen?9 (H77:10) Onko Jumala unhottanut olla armollinen, onko hän vihassaan lukinnut laupeutensa? Sela.10 (H77:11) Minä sanoin: tämä on minun kärsimykseni, että Korkeimman oikea käsi on muuttunut.11 (H77:12) Minä muistelen Herran tekoja, minä muistelen sinun entisiä ihmetöitäsi.12 (H77:13) Minä tutkistelen kaikkia sinun töitäsi, minä mietin sinun suuria tekojasi.13 (H77:14) Jumala, sinun tiesi on pyhä; kuka on jumala, suuri niinkuin sinä, Jumala?14 (H77:15) Sinä olet Jumala, joka teet ihmeitä, sinä olet ilmoittanut voimasi kansojen seassa.15 (H77:16) Käsivarrellasi sinä lunastit kansasi, Jaakobin ja Joosefin lapset. Sela.16 (H77:17) Vedet näkivät sinut, Jumala, vedet näkivät sinut ja vapisivat, ja syvyydet värisivät.17 (H77:18) Pilvet purkivat vettä, pilvet antoivat jylinänsä, sinun nuolesi lensivät.18 (H77:19) Sinun pauhinasi ääni vyöryi, salamat valaisivat maan piirin, maa vapisi ja järkkyi.19 (H77:20) Meren halki kävi sinun tiesi, sinun polkusi läpi suurten vetten, eivätkä sinun jälkesi tuntuneet.20 (H77:21) Sinä kuljetit kansasi niinkuin lammaslauman Mooseksen ja Aaronin kädellä.