1 Au maître-chantre. Cantique. Psaume des enfants de Coré, sur la cithare. Maskil (cantique) d'Héman l'Ezrachite.2 Éternel, Dieu de ma délivrance, je crie jour et nuit devant toi.3 Que ma prière parvienne en ta présence; incline ton oreille à mon cri.4 Car mon âme est rassasiée de maux, et ma vie touche au séjour des morts.5 Je suis compté parmi ceux qui descendent dans la fosse; je suis comme un homme sans vigueur,6 Gisant parmi les morts, tel que les blessés à mort, qui sont couchés dans le tombeau, dont tu ne te souviens plus, et qui sont séparés de ta main.7 Tu m'as mis dans la fosse la plus basse, dans les lieux ténébreux, dans les abîmes.8 Ta colère pèse sur moi, et tu m'accables de tous tes flots. (Sélah.)9 Tu as éloigné de moi ceux que je connais; tu m'as rendu pour eux un objet d'horreur; je suis enfermé et je ne puis sortir.10 Mon œil se consume par l'affliction; je t'invoque, ô Éternel, tous les jours; j'étends mes mains vers toi.11 Feras-tu quelque merveille pour les morts? Ou les trépassés se lèveront-ils pour te louer? (Sélah.)12 Annoncera-t-on ta bonté dans le tombeau, et ta fidélité dans l'abîme?13 Connaîtra-t-on tes merveilles dans les ténèbres, et ta justice dans la terre d'oubli?14 Et moi, Éternel, je crie à toi; ma prière te prévient dès le matin.15 Éternel, pourquoi rejettes-tu mon âme, et me caches-tu ta face?16 Je suis affligé et comme expirant dès ma jeunesse; je suis chargé de tes terreurs, je suis éperdu.17 Tes fureurs ont passé sur moi; tes épouvantes me tuent.18 Elles m'environnent comme des eaux chaque jour; elles m'enveloppent toutes à la fois.19 Tu as éloigné de moi amis et compagnons; ceux que je connais, ce sont les ténèbres.

2 (H88:3) Salli minun rukoukseni tulla kasvojesi eteen, kallista korvasi minun huutoni puoleen.3 (H88:4) Sillä minun sieluni on kärsimyksistä kylläinen, ja minun elämäni on lähellä tuonelaa.4 (H88:5) Minut luetaan hautaan menevien joukkoon, minä olen kuin mies, jolta voima on poissa.5 (H88:6) Minä olen jätetty kuolleitten joukkoon, olen kuin kaatuneet, jotka haudassa makaavat ja joita sinä et enää muista ja jotka ovat sinun kädestäsi erotetut.6 (H88:7) Sinä olet laskenut minut syvimpään hautaan, pimeyteen, syviin kuiluihin.7 (H88:8) Sinun vihasi painaa minua, ja kaikki kuohusi sinä vyörytät minun ylitseni. Sela.8 (H88:9) Sinä olet karkoittanut tuttavani minusta kauas, olet tehnyt minut heille inhoksi; minä olen suljettu sisään enkä pääse ulos.9 (H88:10) Minun kasvoni ovat kuihtuneet kurjuudesta. Joka päivä minä huudan sinua, Herra, ja ojennan käteni sinun puoleesi.10 (H88:11) Teetkö sinä ihmeitä kuolleille, tai nousevatko haamut sinua kiittämään? Sela.11 (H88:12) Kerrotaanko haudassa sinun armostasi, manalassa sinun uskollisuudestasi?12 (H88:13) Tunnetaanko sinun ihmeitäsi pimeydessä ja sinun vanhurskauttasi unhotuksen maassa?13 (H88:14) Mutta minä huudan avukseni sinua, Herra, ja minun rukoukseni tulee varhain sinun eteesi.14 (H88:15) Miksi, Herra, hylkäät minun sieluni, miksi peität kasvosi minulta?15 (H88:16) Minä olen kurja ja lähellä kuolemaa hamasta nuoruudestani, minä kärsin sinun kauhujasi, olen neuvoton.16 (H88:17) Sinun vihasi vyöryy minun ylitseni, sinun hirmusi hukuttavat minut.17 (H88:18) Ne saartavat minua kaiken päivää kuin vedet, ne kaikki yhdessä piirittävät minua.18 (H88:19) Ystävät ja toverit sinä olet karkoittanut minusta kauas, pimeys on minun ainoa tuttavani.