1 Venez, chantons à l'Éternel; jetons des cris de joie au rocher de notre salut.2 Présentons-nous à lui avec des louanges; offrons-lui nos joyeux cantiques.3 Car l'Éternel est un Dieu grand, il est un grand roi au-dessus de tous les dieux.4 C'est en sa main que sont les abîmes de la terre; à lui sont les sommets des montagnes.5 A lui appartient la mer, car il l'a faite, et ses mains ont formé la terre.6 Venez, prosternons-nous, inclinons-nous; fléchissons les genoux devant l'Éternel qui nous a faits.7 Car il est notre Dieu, nous sommes le peuple qu'il fait paître et les brebis qu'il conduit.8 Aujourd'hui, si vous entendez sa voix, n'endurcissez pas votre cœur comme à Mériba (Querelle), comme au jour de Massa (Tentation), dans le désert,9 Où vos pères m'ont tenté et m'ont éprouvé, où ils ont aussi vu mes œuvres.10 Pendant quarante ans j'eus cette génération en dégoût, et je dis: C'est un peuple dont le cœur s'égare; ils n'ont point connu mes voies.11 Aussi je l'ai juré dans ma colère: S'ils entrent dans mon repos!

1 Tulkaa, kohottakaamme ilohuuto Herralle, riemuhuuto pelastuksemme kalliolle.2 Käykäämme kiittäen hänen kasvojensa eteen, veisatkaamme hänelle riemuvirsiä.3 Sillä Herra on suuri Jumala, suuri kuningas yli kaikkien jumalien.4 Maan syvyydet ovat hänen kädessänsä, ja hänen ovat vuorten kukkulat.5 Hänen on meri, sillä hän on sen tehnyt, ja kuiva maa, jonka hänen kätensä ovat valmistaneet.6 Tulkaa, kumartukaamme ja polvistukaamme, polvillemme langetkaamme Herran, meidän Luojamme, eteen.7 Sillä hän on meidän Jumalamme, ja me olemme kansa, jota hän paimentaa, lauma, jota hänen kätensä kaitsee. Jospa te tänä päivänä kuulisitte hänen äänensä:9 jossa teidän isänne minua kiusasivat, jossa he koettelivat minua, vaikka olivat nähneet minun tekoni.10 Neljäkymmentä vuotta minä olin kyllästynyt siihen sukuun ja sanoin: 'He ovat kansa, jonka sydän on eksynyt, eivätkä he tahdo tietää minun teistäni'.