1 Nyt iloiten laulakaa Herralle, kohottakaa hänelle riemuhuuto, hän on meidän turvakalliomme.2 Tulkaa hänen kasvojensa eteen ja kiittäkää, virittäkää hänelle riemuvirsi!3 Herra on suuri Jumala ja kaikkien jumalien ylin valtias.4 Hänen kädessään on maa, sen laaksot ja syvyydet, hänen ovat vuorten korkeimmatkin huiput.5 Hänen on meri, hän on sen luonut, hänen on maa, hänen kätensä sen teki.6 Tulkaa, kumartukaa maahan, polvistukaamme Herran, Luojamme, eteen.7 Hän on meidän Jumalamme ja me hänen laitumensa lampaat, joita hänen kätensä kaitsee. Kuulkaa tänä päivänä, mitä hän sanoo:8 -- Älkää paaduttako sydäntänne kuten kerran, kun isänne koettelivat minua autiomaassa, Meriban ja Massan luona.9 He saivat nähdä, mitä minä voin tehdä.10 Neljäkymmentä vuotta hyljeksin heitä, sillä näin heidän kulkevan harhaan, kun he eivät ymmärtäneet minun teitäni.

1 Kom, laat ons jubel tot eer van die HERE, laat ons juig ter ere van die rots van ons heil!2 Laat ons sy aangesig tegemoetgaan met lof, met lofsange Hom toejuig!3 Want die HERE is 'n grote God, ja, 'n groot Koning bo al die gode.4 In wie se hand die diepste plekke van die aarde is, en die toppe van die berge is syne.5 Aan wie die see behoort wat Hy self gemaak het, en die droë land wat sy hande geformeer het.6 Kom, laat ons aanbid en neerbuk; laat ons kniel voor die HERE wat ons gemaak het.7 Want Hy is onse God, en ons is die volk van sy weide en die skape van sy hand. Ag, as julle vandag maar na sy stem wou luister!8 Verhard julle hart nie soos by M,riba, soos op die dag van Massa in die woestyn nie;9 waar julle vaders My versoek het, My beproef het, alhoewel hulle my werk gesien het.10 Veertig jaar het Ek 'n afkeer gehad van hierdie geslag en gesê: Hulle is 'n volk met 'n dwalende hart, en hulle ken my weë nie;11 sodat Ek in my toorn gesweer het: Waarlik, hulle sal in my rus nie ingaan nie!